Mistä huomaa, että olette kuin kotonanne?
Kävin tänään ensimmäistä kertaa kaverini uudessa asunnossa. Hän kehotti olemaan kuin kotonaan, mutta pitkälti tuli istuttua hiljaa sohvannurkassa, koska pelkäsin sotkevani vastaostetut valkoiset huonekalut (meillä pieniä lapsia ja tuntuu, että ruoantähteet kulkee mukana, vaikka kävisi suihkussa ja laittaisi pyykistä tulleet vaatteet juuri ennen lähtöä).
Kotiin päästyäni aloin miettiä mitä "ole kuin kotonasi" oikeastaan tarkoittaa ja missä menee kotoisasti olon ja tökerön vieraan raja. Kuinka hyvät ystävät pitää olla, että kehtaa olla reteämmin?
Mistä huomaa, että olet kuin kotonasi?
Mulla on kotona paha tapa istua ruokapöydässä jalat tuolilla ns sylissä. "Julkisilla paikoilla" istun asiallisesti, mutta parhaiden ystävien luona nostan jalat, jos he eivät erikseen sano asiasta. Tän päivän visiitillä ei olisi tullut edes mieleen...
Kommentit (2)
Annan peräsuolen laskeumani laskeutua minne laskeutuu. Matolle, sohvalle, kukkaruukkuun, ihan sama.
En ole ikinä ymmärtänyt tuota "ole kuin kotonasi" -lausahdusta. Kun olen kotona vietän aikani tietokoneella, televisiota katsellen tai hyvää kirjaa lukien. Silloin tällöin pesen pyykkiä, täytän/tyhjennän astianpesukoneen ja siivoan. Laitan ruokaa tai keitän itselleni kahvia. Järjestän kaapit jos tuntuu että ovat sekaisin. Kaivelen hammastikulla hampaanvälejä, leikkaan varpaankynsiä... Oikeastiko isäntäväki haluaa että teen noita asioita vieraisillakin?
Ehkä tuon voisi jotenkin päivittää nykypäivään paremmin istuvaksi, tai lopettaa koko toivottelun ja kertoa vain vieraalle että hän on tervetullut?