Hei sinä opettaja, joka olet työssä koulussa, jossa on heikot tulokset!

Eikö ketään opettajaa, joka työskentelee heikkojen oppilaiden parissa, ole paikalla? Olisin kiinnostunut ajatuksistanne, etenkin siitä, miten olette onnistuneet ratkaisemaan ristiriidan ihanteiden ja todellisuuden välillä tässä työssä?

-ap

Sitä kyynistyy ja tottuu tilanteeseen. Kaikki kuitenkin käyvät peruskoulun ja yli puolet ovat keskivertoa tyhmempiä, heikoilla alueilla reilusti yli puolet. Näillä mennään. Jonkun pitää paukapäitäkin opettaa, jotteivät he ole muussa pahanteossa. Ajan saa kulumaan oppituntien, koulupäivien ja työviikkojen loppumista ja lomien alkamista odottaessa

Olen alakoulussa ja kyllä siellä jo näkee kuka tulee olemaan lusmu luistelija ja kuka haluaa elämässään enemmän. En ota siitä stressiä, tottakai pyrin jokaiselle lapselle tarjoamaan parasta ja motivoida, mutta en minä sitä opiskelua heidän puolestaan pysty tekemään. Itsekin olen aika uusi ope, kolmisen vuotta alalla ollut, mutta oman jaksamiseni kannalta tärkeä havainto on ollut juuri tuo, että minä teen opettajana parhaani ja loppu on niistä lapsista kiinni. Eli kunhan sinä teet työsi hyvin niin ei kannata stressata, kaikkeen kun ei voi vaikuttaa vaikka haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Olen alakoulussa ja kyllä siellä jo näkee kuka tulee olemaan lusmu luistelija ja kuka haluaa elämässään enemmän. En ota siitä stressiä, tottakai pyrin jokaiselle lapselle tarjoamaan parasta ja motivoida, mutta en minä sitä opiskelua heidän puolestaan pysty tekemään. Itsekin olen aika uusi ope, kolmisen vuotta alalla ollut, mutta oman jaksamiseni kannalta tärkeä havainto on ollut juuri tuo, että minä teen opettajana parhaani ja loppu on niistä lapsista kiinni. Eli kunhan sinä teet työsi hyvin niin ei kannata stressata, kaikkeen kun ei voi vaikuttaa vaikka haluaisi.

Kyllä se alakouluikäisillä erityisesti ensimmäisillä luokilla on todella paljon ihan lapsen vanhemmista kiinni eikä siitä että lapsi nyt vain olisi "lusmu luistelija" tai "haluaisi elämässään enemmän", ei tuon ikäiset osaa vielä niin ajatella.

Hyvä opettaja, minua kiusataan. En pysty keskittymään opiskeluun, sillä minun täytyy keskittyä selviytymiseen. Voisitko puuttua kiusaamiseeni niin minä voisin keskittyä opetukseesi? Sitä varten olenkin siellä, mutta voimat ei riitä edes tästä päivästä selviytymiseen.

Minulla on omassa elämässä ihan riittävästi murhetta. En todellakaan jaksa vapaalla miettiä moisia. Minä teen duunissa sen verran kuin jaksan ja voi kohtuudella vaatia muutaman tonnin palkalla. Eikä minulla ole mitään ristiriitaa ihanteiden ja todellisuuden välillä, koska olen realisti luonteeltani. En minä koskaan kuvitellut, että työ olisi vain ahkerien ja lahjakkaiden kanssa toimimista. Minä teen oman osani ja siinä se. mutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alakoulussa ja kyllä siellä jo näkee kuka tulee olemaan lusmu luistelija ja kuka haluaa elämässään enemmän. En ota siitä stressiä, tottakai pyrin jokaiselle lapselle tarjoamaan parasta ja motivoida, mutta en minä sitä opiskelua heidän puolestaan pysty tekemään. Itsekin olen aika uusi ope, kolmisen vuotta alalla ollut, mutta oman jaksamiseni kannalta tärkeä havainto on ollut juuri tuo, että minä teen opettajana parhaani ja loppu on niistä lapsista kiinni. Eli kunhan sinä teet työsi hyvin niin ei kannata stressata, kaikkeen kun ei voi vaikuttaa vaikka haluaisi.

Kyllä se alakouluikäisillä erityisesti ensimmäisillä luokilla on todella paljon ihan lapsen vanhemmista kiinni eikä siitä että lapsi nyt vain olisi "lusmu luistelija" tai "haluaisi elämässään enemmän", ei tuon ikäiset osaa vielä niin ajatella.

Mielenkiinnosta kysyn, että oetko sinä koulussa töissä? Ei ehkä vielä 1-2 lk tosiaan näe kaikista, että kenestä tulee menestyjä ja kenestä ei. Mutta kyllä jo 3 lk eteenpäin tämä alkaa näkyä ja vaikka vanhemmatkin olisi miten kannustavia niin on näitä jotka menee mahallaan riman ali eikä edes yritä. Sitten on myös näitä, jotka kotiväen kannustuksen puutteesta huolimatta suoriutuu kirkkaasti. Eikä he tietenkään ajattele olevansa mitään lusmuja tai ole mitään isoja tavoitteita vielä, he vain toimivat niinkuin toimivat. Suurin osa on toki keskitien kulkijoita eli tekee minkä pitää ja se siitä. Mutta ei ole välttämättä kotioloilla mitään tekemistä lapsen suoriutumisen kanssa, valitettavasti osa vain on niitä lusmuja luistelijoita ja uusi ops vielä mahdollistaa tämän. Rimaa lasketaan koko ajan lapsen tasolle ja alemmas, ettei vain tarvitse ketään jättää luokalleen. Opettajana sitä vain tekee parhaansa niillä resursseilla mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Sitä kyynistyy ja tottuu tilanteeseen. Kaikki kuitenkin käyvät peruskoulun ja yli puolet ovat keskivertoa tyhmempiä, heikoilla alueilla reilusti yli puolet. Näillä mennään. Jonkun pitää paukapäitäkin opettaa, jotteivät he ole muussa pahanteossa. Ajan saa kulumaan oppituntien, koulupäivien ja työviikkojen loppumista ja lomien alkamista odottaessa

Kiitos kaikille vastauksista!

Minä en hakeutunut peruskouluun juuri siksi, että halusin opettaa oppilaitoksessa, jonne on vapaaehtoisesti hakeuduttu opiskelemaan. Tai no, nykyäänhän ei toisen asteen opiskelu ole vapaaehtoista, opot tekevät yhteishaun vaikka kädestä pitäen tai nuoren puolesta, ja koulutukseen on mentävä. Mutta periaatteessa. Luulin, että ainakin suurin osa olisi omasta halustaan paikalla, ja ymmärtäisi, miksi kannattaa opiskella. Että se on itseä varten, ei opettajaa varten.

Vähänpä tiesin. Raskasta kivirekeä vedän, yritän joka päivä saada välinpitämättömät nuoret jotenkin motivoitua opiskelemaan, sillä kyseessä on heidän tulevaisuutensa. En oikein osaa alkaa tehdä työtäni asenteella, että se on vain työtä ja jos ei opiskelijoita kiinnosta, ei ole minun murheeni. Kyllä se loukkaa, kun itse yrittää parhaansa, mutta opiskelijat vain pelaavat kännyköillään tai letittävät toistensa hiuksia. Ja kun en osaa suhtautua välinpitämättömästi asiaan, parempi on lopettaa, ennen kuin poltan itseni loppuun rakentamalla joka päivä oppitunneistani spektaakkeleita, että se vetelinkin heräisi edes hetkeksi seuraamaan.

-ap

Se olisi jo riittävästi, jos opettajat puuttuisivat kiusaamiseen ja oppilaiden pahaan oloon.

Vierailija kirjoitti:

Se olisi jo riittävästi, jos opettajat puuttuisivat kiusaamiseen ja oppilaiden pahaan oloon.

Minä huomasin, että eräs tyttö suljettiin aina joukon ulkopuolelle ja hän kärsi siitä valtavasti. Kun yritin puuttua asiaan, sain kyseisen ryhmän ryhmänohjaajalta kuulla, että asia kuuluu hänelle ja on jo hoidossa.

Minulle tehtiin selväksi, että olen ylittänyt toimivaltuuteni, koska asia kuuluu ryhmänohjaajalle ja kuraattorille. Kuraattori on paikalla ehkä kerran viikossa, ja ryhmänohjaajan mielestä ko. tyttö vain hakee huomiota.

En voi tehdä mitään, viesti oli selvä: asia ei kuulu minulle.

Tilanne jatkuu edelleen ja tytöllä on paha olla.

t. määräaikainen sijainen, joka näkee nuoren pahan olon

Vierailija kirjoitti:

Olen alakoulussa ja kyllä siellä jo näkee kuka tulee olemaan lusmu luistelija ja kuka haluaa elämässään enemmän. En ota siitä stressiä, tottakai pyrin jokaiselle lapselle tarjoamaan parasta ja motivoida, mutta en minä sitä opiskelua heidän puolestaan pysty tekemään. Itsekin olen aika uusi ope, kolmisen vuotta alalla ollut, mutta oman jaksamiseni kannalta tärkeä havainto on ollut juuri tuo, että minä teen opettajana parhaani ja loppu on niistä lapsista kiinni. Eli kunhan sinä teet työsi hyvin niin ei kannata stressata, kaikkeen kun ei voi vaikuttaa vaikka haluaisi.

Väärin!

Sinä nimenomaan opettajan olet vastuussa oppilaiden opettamisesta ja siitä kuinka motivoituneita he ovat. Opettajan pitää osata innostaa oppilaitaan ja opetella tuntemaan oppilas että millainen ihminen on kyseessä. Opettajan täytyy osata soveltaa oppimismenetelmiä tähän kyseiseen oppilaaseen, auttaa häntä ikäänkuin tuntemaan itsensä minkälainen oppilas hän on. Olen aivan satavarma siitä että kun oppilas tietää miten hän oppii ja opettaja osaa opettaa/innostaa niin tuloksia syntyy ja on inspiraatiota molemminpuolin. Karu totuus on että monet opettajat eivät osaa opettaa/luoda olosuhteita oppia. He eivät ole tarpeeksi kiinnostuneita oppilaistaan ihmisinä eivätkä siitä miten saisivat oppilaan ymmärtämään.

Minä en enää jaksa välittää.

Ketään ei kiinnosta, ei enää edes minua.

Hoidan tunnin, ja lähden pois luokasta. Selitän ja selitän. Lopulta vastailen yksityisviesteihin, jossa kysytään ne samat asiat, mitkä tunnilla olen jo selittänyt. Turhauttaa ja väsyttää.

Ja silti huonojen arvosanojen syynä on "huono ope". Joku muu olisi aina parempi.

Olen miettinyt alanvaihtoa, mutta en ole vielä keksinyt uutta. Onneksi kesä on tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Olen alakoulussa ja kyllä siellä jo näkee kuka tulee olemaan lusmu luistelija ja kuka haluaa elämässään enemmän. En ota siitä stressiä, tottakai pyrin jokaiselle lapselle tarjoamaan parasta ja motivoida, mutta en minä sitä opiskelua heidän puolestaan pysty tekemään. Itsekin olen aika uusi ope, kolmisen vuotta alalla ollut, mutta oman jaksamiseni kannalta tärkeä havainto on ollut juuri tuo, että minä teen opettajana parhaani ja loppu on niistä lapsista kiinni. Eli kunhan sinä teet työsi hyvin niin ei kannata stressata, kaikkeen kun ei voi vaikuttaa vaikka haluaisi.

Ei ole olemassa tuollaisia "lusmuja luistelijoita" tai heitä jotka "haluavat elämässään enemmän", todella vahingollisen rajoittavia sekä yleistäviä termejä käytät. On vain sinun epäonnistumisiasi opettajana.

Minua kummastuttaa tuo, että kun oppilaat "eivät viitsi, jaksa tai osaa" niin sitten katsotaan videoita tmv. Entä jos ei tanssittaisi oppilaiden pillin mukaan vaan annettaisiin tuta seuraukset, jos ei viitsitä ja jakseta. Niin toivoisin oman lapseni kanssa tehtävän, jos tilanne olisi tuo. Jos ei käyttäydytä, ulos tunnilta. Ja jos ei opiskella, kurssi ei mene läpi.

Todella mielenkiintoinen kysymys. Tässä minun opettajuuteni:

1. Tietyissä asioissa olen tiukka ja jyrkkä. Tietyt hommat on pakko tehdä. Jos ei kiinnosta, niin kaikki tietää, mitkä on seuraukset.

2. Kun hommat on hyvällä mallilla kaikilla, olen iloinen ja humoristinen.

3. Välitän aidosti oppilaistani. Välitän niistä, joilla koulu ei suju lukihäiriön, hahmotushäiriön, adhd:n tai muun vastaavan takia. Kyselen, juttelen, autan, joustan, olen henkisesti lähellä.

Oma opettajapersoona muotoutui 2-3 ensimmäisen vuoden aikana. Silti työ on raskasta, vaikka tiedän tekeväni sen hyvin. Yhden virkavapaavuoden kävin aikuispuolella, ja se tuntui siltä kuin olisin ollut lomalla. Perjantaisin oli kummallinen olo, kun oli energiaa ja hyvä mieli, vaikka oli työviikko takana. Suosittelen sinulle kokeilemaan rohkeasti eri työpaikkoja! Tuo on rankka paikka. Ohjeeksi antaisin, että valitse oma linjasi ja pidä siitä kiinni. Voimia!

Teettäisin oppimistyylitestit, jolloin itse saisin selville mitkä opiskelutyylit toimivat kullekin opiskelijalle ja he itse löytäisivät itselleen sopivat opiskelutavat.

Oikeusjakohtuus kirjoitti:

Todella mielenkiintoinen kysymys. Tässä minun opettajuuteni:

1. Tietyissä asioissa olen tiukka ja jyrkkä. Tietyt hommat on pakko tehdä. Jos ei kiinnosta, niin kaikki tietää, mitkä on seuraukset.

2. Kun hommat on hyvällä mallilla kaikilla, olen iloinen ja humoristinen.

3. Välitän aidosti oppilaistani. Välitän niistä, joilla koulu ei suju lukihäiriön, hahmotushäiriön, adhd:n tai muun vastaavan takia. Kyselen, juttelen, autan, joustan, olen henkisesti lähellä.

Oma opettajapersoona muotoutui 2-3 ensimmäisen vuoden aikana. Silti työ on raskasta, vaikka tiedän tekeväni sen hyvin. Yhden virkavapaavuoden kävin aikuispuolella, ja se tuntui siltä kuin olisin ollut lomalla. Perjantaisin oli kummallinen olo, kun oli energiaa ja hyvä mieli, vaikka oli työviikko takana. Suosittelen sinulle kokeilemaan rohkeasti eri työpaikkoja! Tuo on rankka paikka. Ohjeeksi antaisin, että valitse oma linjasi ja pidä siitä kiinni. Voimia!

Kiitos, ihana vastaus! Olen ajatellutkin hakeutua seuraavaksi jonnekin muualle. Ongelmat voi olla samat muuallakin, mutta uudessa ympäristössä voi olla kuitenkin helpompi ryhtyä muutoksiin omassa opettamisessaan.

Kesäaika on mielestäni ehdottoman tärkeä prosessointiin. Tuntuu, että opin eniten työstäni kesällä, kun on etäisyyttä opettamiseen.

-ap

Kaikki on kiinni kemioista ja ennakko-oletuksista oppilaan ja opettajan välillä. Olin ei-pidetty oppilas, paitsi parin opettajan taholta ja kirjoituksissa kaikki aineeni lähti arvosteltaviksi aana. Hassusti kuitenkin palasivat puolueettoman raadin palautettua tulokset ja sain M:n paperit, joilla etenin vaivattomasti nykyiseen asemaani. Silloin ei ollut vielä eetä ja pikkupaikkakunnilla edelleen on vallitsevana tekijänä se, että kenen lapsi olet ja oletko piireissä. Nuoren onneksi on kuitenkin puolueettomat raadit.

Vierailija kirjoitti:

Minua kummastuttaa tuo, että kun oppilaat "eivät viitsi, jaksa tai osaa" niin sitten katsotaan videoita tmv. Entä jos ei tanssittaisi oppilaiden pillin mukaan vaan annettaisiin tuta seuraukset, jos ei viitsitä ja jakseta. Niin toivoisin oman lapseni kanssa tehtävän, jos tilanne olisi tuo. Jos ei käyttäydytä, ulos tunnilta. Ja jos ei opiskella, kurssi ei mene läpi.

Oppimiseen vaikuttaa moni asia. Yksi tärkeä asia on tunteet. Kyllä hauskaa saa ja pitää olla, ne mukavassa ilmapiirissä oivalletut asiat säilyy oikeasti mielessä. Ehdottoman vanhanaikainen ajatus tuo "annetaan tuta"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alakoulussa ja kyllä siellä jo näkee kuka tulee olemaan lusmu luistelija ja kuka haluaa elämässään enemmän. En ota siitä stressiä, tottakai pyrin jokaiselle lapselle tarjoamaan parasta ja motivoida, mutta en minä sitä opiskelua heidän puolestaan pysty tekemään. Itsekin olen aika uusi ope, kolmisen vuotta alalla ollut, mutta oman jaksamiseni kannalta tärkeä havainto on ollut juuri tuo, että minä teen opettajana parhaani ja loppu on niistä lapsista kiinni. Eli kunhan sinä teet työsi hyvin niin ei kannata stressata, kaikkeen kun ei voi vaikuttaa vaikka haluaisi.

Kyllä se alakouluikäisillä erityisesti ensimmäisillä luokilla on todella paljon ihan lapsen vanhemmista kiinni eikä siitä että lapsi nyt vain olisi "lusmu luistelija" tai "haluaisi elämässään enemmän", ei tuon ikäiset osaa vielä niin ajatella.

Mielenkiinnosta kysyn, että oetko sinä koulussa töissä? Ei ehkä vielä 1-2 lk tosiaan näe kaikista, että kenestä tulee menestyjä ja kenestä ei. Mutta kyllä jo 3 lk eteenpäin tämä alkaa näkyä ja vaikka vanhemmatkin olisi miten kannustavia niin on näitä jotka menee mahallaan riman ali eikä edes yritä. Sitten on myös näitä, jotka kotiväen kannustuksen puutteesta huolimatta suoriutuu kirkkaasti. Eikä he tietenkään ajattele olevansa mitään lusmuja tai ole mitään isoja tavoitteita vielä, he vain toimivat niinkuin toimivat. Suurin osa on toki keskitien kulkijoita eli tekee minkä pitää ja se siitä. Mutta ei ole välttämättä kotioloilla mitään tekemistä lapsen suoriutumisen kanssa, valitettavasti osa vain on niitä lusmuja luistelijoita ja uusi ops vielä mahdollistaa tämän. Rimaa lasketaan koko ajan lapsen tasolle ja alemmas, ettei vain tarvitse ketään jättää luokalleen. Opettajana sitä vain tekee parhaansa niillä resursseilla mitä on.

Kauhea asenne sinulla! Leimaat 3.luokkalaiset ja pienemmätkin lusmuiksi luistelijoiksi. Sanot ettei kotioloilla ole merkitystä. Kammottava maailmankuva. Ja se heijastuu suoraan niihin lapsiin. Sitten vielä uuden opsin kauhistelu. Olet nuori opettaja ja asenteesi on tuo. Erittäin surullista