Muita akateemisia, jotka päätyneet lopulta ei-akateemisiin hommiin?

Täällä samoin. Pidän työstäni todella paljon ja olen onnellinen ratkaisustani. Lisäski palkka sattuu olemaan erittäin hyvä. 

Eiköhän nykyään ole aika tavallista, että 5 vuoden yliopistotutkinnon jälkeen mennään sellaisiin töihin, joissa edellytetään ainoastaan peruskoulutuykintoa, kuten siivooja tai lipunmyyjä.

Tunnen itseni lisäksi lukuisia keski-ikäisiä naisia ns. tuottamattomilta akateemisilta aloilta. En viitsi masentaa nuorisoa kertomalla totuutta:). Eläkää unelmaanne ja opiskelkaa. 

Osalla huomattavasti pidempi kuin 5 vuotta

"kivaa ja itsenäistä, reissaan paljon asiakkaiden luona, annan tukea ja koulutan jne, tykkään asiakkaista ja työn luonteesta"

Moni akateeminen konttorityö on palaveria palaverin perään eikä mitään töitä meinaa saada tehtyä... Jos on luonteeltaan semmoinen, että haluaa saada aikaiseksi ja haluaa pitää vastuun omissa näpeissään, tuollainen konttorityö voi turhauttaa.

Voin kertoa, että +20 vuoden aikana sähkö/tietoliikennetekniikassa (ins/di) ehkä yhteensä alle vuosi sellaista hommaa, joka oikeasti on vaatinut "akateemista ymmärtämismetodia".

Muuten olisi pärjännyt ihan hyvin wanhan liiton teknikon papereilla ja ns omaehtoisen harrastuneisuuden varassa.

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa, että +20 vuoden aikana sähkö/tietoliikennetekniikassa (ins/di) ehkä yhteensä alle vuosi sellaista hommaa, joka oikeasti on vaatinut "akateemista ymmärtämismetodia".

Muuten olisi pärjännyt ihan hyvin wanhan liiton teknikon papereilla ja ns omaehtoisen harrastuneisuuden varassa.

Nykytrendi on se, että koulutetaan ihan liikaa "kirjaviisaita". Monissa maissahan on käytäntö, että kandi on se tutkinto, jolle mennään työelämään ja vain oikeasti tutkimukseen suuntautuvat jatkavat maisteriksi tai sitten niin, että maisteriopintoihin mennään kun on oltu jo pidempään työelämässä (tällöin ehkäpä käytännön työssä opitut tiedot kohtaavat ja tukevat sitä uutta teoreettista tietoa).

Menin yliopistoon koska halusin olla tärkeä ja yhtä hyvä kuin lukiokaverini. Jossain vaiheessa tajusin motiivieni typeryyden ja menin suoraan oman alani töihin ilman koulutusta. Merkitys tulee jostain muualta kuin titteleistä ja rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa, että +20 vuoden aikana sähkö/tietoliikennetekniikassa (ins/di) ehkä yhteensä alle vuosi sellaista hommaa, joka oikeasti on vaatinut "akateemista ymmärtämismetodia".

Muuten olisi pärjännyt ihan hyvin wanhan liiton teknikon papereilla ja ns omaehtoisen harrastuneisuuden varassa.

Nykytrendi on se, että koulutetaan ihan liikaa "kirjaviisaita". Monissa maissahan on käytäntö, että kandi on se tutkinto, jolle mennään työelämään ja vain oikeasti tutkimukseen suuntautuvat jatkavat maisteriksi tai sitten niin, että maisteriopintoihin mennään kun on oltu jo pidempään työelämässä (tällöin ehkäpä käytännön työssä opitut tiedot kohtaavat ja tukevat sitä uutta teoreettista tietoa).

ICT-alalla dipat perusnörtteilee (koodaa, konffaa, säätää muuten vaan) eikä kyseessä todellakaan ole mistään uraauurtavasta akateemisesta tutkimuksesta. Tykillä kärpästä tms...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa, että +20 vuoden aikana sähkö/tietoliikennetekniikassa (ins/di) ehkä yhteensä alle vuosi sellaista hommaa, joka oikeasti on vaatinut "akateemista ymmärtämismetodia".

Muuten olisi pärjännyt ihan hyvin wanhan liiton teknikon papereilla ja ns omaehtoisen harrastuneisuuden varassa.

Nykytrendi on se, että koulutetaan ihan liikaa "kirjaviisaita". Monissa maissahan on käytäntö, että kandi on se tutkinto, jolle mennään työelämään ja vain oikeasti tutkimukseen suuntautuvat jatkavat maisteriksi tai sitten niin, että maisteriopintoihin mennään kun on oltu jo pidempään työelämässä (tällöin ehkäpä käytännön työssä opitut tiedot kohtaavat ja tukevat sitä uutta teoreettista tietoa).

Se on hassua, kun parikymppiset finninaamat opiskelee kauppakorkeassa johtamista jne... Ehkä olisi hyvä olla siellä työelämässä vähän aikaa ensin...

Useinkinhan on niin, että töihin, joita ennen tehtiin, jos nyt ei peruskoulupohjalta, niin vähäisellä koulutuksella, vaaditaan nykyisin akateeminen loppututkinto, vaikkei työ sitä vaadikaan. Esimerkkinä olkoon luokanopettaja.

Minä olen FK ja viimeiset 15 vuotta tehnyt ihan suorittavan tason duunarihommia. Olen paljon tyytyväisempi kuin ollessani akateemisella alalla, vaikka palkka ei päätä huimaa.

Vierailija kirjoitti:

Useinkinhan on niin, että töihin, joita ennen tehtiin, jos nyt ei peruskoulupohjalta, niin vähäisellä koulutuksella, vaaditaan nykyisin akateeminen loppututkinto, vaikkei työ sitä vaadikaan. Esimerkkinä olkoon luokanopettaja.

No ei opettajaksi nyt sentään kouluja käymättä menty. Oli ns. opettajaseminaareja:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Opettajaseminaari

"Seminaarien oppimäärä oli aluksi kolmivuotinen, mutta se piteni 1910-luvulle tultaessa asteittain aina viisivuotiseksi."

Se riski voisi olla, mutta lähden ulkomaille joko hakemaan potkua tai jäädäkseni. N25

Minä ryhdyin koulunkäyntiavustajaksi ja pidän työstäni todella paljon. Koen sen mielekkääksi ja tärkeäksi, eikö se seuraa minua kotiin.

Palkka tietysti on pelkkä vitsi, enkä pärjää ilman erilaisia tukia mitenkään, mutta näillä mennään.

Mä en ymmärrä, miksi jotkut nuoret aikuiset valitsevat yliopistossa sellaisen alan, josta he tietävät, ettei sillä alalla ole töitä?

Eikö ole turhauttavaa ensin opiskella 5 vuotta yliopistossa, ottaa opintovelkaa, ja sitten mennä pienipalkkaisen työhön, jossa edellytyksenä on ainoastaan peruskoulu?

Miksei valita alaa, jossa on edes jonkinlaiset työllistymismahdollisuudet?

Että siinä mielessä ne koulutusleikkaukset ovat ymmärrettäviä, jos ne kohdistuvat sellaisiin aloihin, jotka eivät työllistä

Kristiina xx kirjoitti:

Mä en ymmärrä, miksi jotkut nuoret aikuiset valitsevat yliopistossa sellaisen alan, josta he tietävät, ettei sillä alalla ole töitä?

Eikö ole turhauttavaa ensin opiskella 5 vuotta yliopistossa, ottaa opintovelkaa, ja sitten mennä pienipalkkaisen työhön, jossa edellytyksenä on ainoastaan peruskoulu?

Miksei valita alaa, jossa on edes jonkinlaiset työllistymismahdollisuudet?

Että siinä mielessä ne koulutusleikkaukset ovat ymmärrettäviä, jos ne kohdistuvat sellaisiin aloihin, jotka eivät työllistä

Myös alemmalla tasolla on ylikouluttamista. Tarkoitan tässä että koulutetaan liikaa perustason työntekijöitä joille ei kuitenkaan löydy töitä.

Tuttavani opiskeli suurtalouskokiksi ja samalta vuosikurssilta valmistui parikymmentä muutakin suurtalouskokkia. Näistä tietääkseni viisi on oman alansa hommissa, loput ovat työttömänä tai tekevät muun alan töitä (kaupan kassa) tai opiskelivat toisen ammatin heti perään. Kuulemma aika moni opiskelee vain huvin vuoksi ilman päämäärää...

Vähän huolettaa tämä päämäärätön opiskeleminen.

Työttömäksi päädyin.

Kristiina xx kirjoitti:

Mä en ymmärrä, miksi jotkut nuoret aikuiset valitsevat yliopistossa sellaisen alan, josta he tietävät, ettei sillä alalla ole töitä?

Eikö ole turhauttavaa ensin opiskella 5 vuotta yliopistossa, ottaa opintovelkaa, ja sitten mennä pienipalkkaisen työhön, jossa edellytyksenä on ainoastaan peruskoulu?

Miksei valita alaa, jossa on edes jonkinlaiset työllistymismahdollisuudet?

Että siinä mielessä ne koulutusleikkaukset ovat ymmärrettäviä, jos ne kohdistuvat sellaisiin aloihin, jotka eivät työllistä

Koska minulla ei ollut kristallipalloa, josta katsoa työllisyystilannetta 10 vuoden päähän.

Verotoimistossa meitä muutosverotusta tekevät lakimies, tradenomi ja merkonomi. Ihan samoja työtehtäviä ja sama vastuun määrä.