Lasten menot perheissä, joissa on rahallisesti tiukkaa
Olemme yrittäjäpariskunta, jolla on tulot suht epäsäännölliset. Hyvin usein on tilanne, jolloin meillä ei ole varaa ostaa ruokaa kaupasta tai tankata edes autoa. Sitten toisinaan on rahaa hieman enemmän käytössä. Välillämme aiheuttaa eripuraa taloutemme lapsiin kohdistuneet menot. Mielestäni toisella ihmisellä on hieman vääristynyt käsitys, siitä minkälaista elintasoa pitää kahdella alakouluikäisellä ja yhdellä päiväkoti-ikäisellä olla. Harrastuksista ei ole tingitty, mutta kaiken muun osalta meillä onkin näkemyseroja. Kysyisinkin nyt teiltä muilta perheiltä, joilla myös on välillä tilanne, että laskut on myöhässä ja rahaa ei ole ruokaan, siitä minkälaista elintasoa pienille lapsille tulee pitää yllä? Esim. kuinka usein viette lapset Hesburgeriin / Mäkkiin/ pitsalle / kebabille? Jos ajatte autolla 250 kilometrin matkan, ja välillä pysähdytte huoltoasemalle, niin ostatteko jokaiselle lapselle välipalat (esim. omat limsapullot ja karkkipussit)? Saavatko lapsenne yleensä sen lelun, mitä kaupasta haluavat? Kuinka paljon teidän kaapeissanne on lasten avaamattomia lelupakkauksia? Mitä mieltä olette siitä, että ala-asteikäisten joululahjoihin on mentävä vähintään 200 euroa per lapsi? Entä onko liian vähän, jos 5-vuotias saa pelkästään meiltä jouluna seitsemän pakettia, joiden arvo on vain vähän yli 100 euroa? Montako kertaa käytätte lapsenne ulkomailla vuodessa? Pääsevätkö lapsenne joka viikonloppu HopLoppiin / Superparkiin jne.? Montako kertaa käytätte kesässä lapsenne huvipuistoissa? Entä mitä muuta aktiviteettia järjestätte lapsillenne? Kuinka paljon teillä menee rahaa kuussa lapsiinne? (Varmaan on sanomattakin selvää, että tässä perheessä on luottokorttilaskut tapissa ja toisinaan jää pakolliset lainat lyhentämättä. Ja ei, en valitettavasti ole provo.) Kiitos vastauksistanne etukäteen.
Kommentit (43)
- mäkkärissä yms. muutaman kerran vuodessa, ei edes kuukausittain
- mummolareissuilla (210 km) ei pysähdytä ikinä huoltoasemalle. Haen usein Lidlistä jotkut suklaalevyt matkaherkuiksi. Aikuisille otan kahvit termariin ja sämpylät. En tykkää pysähdyksistä.
- hoplopissa ehkä kerran vuoteen. Huvipuistossa samoin
- ulkomailla käydään kerran vuodessa. Tämä ei olisi mitenkään välttämätöntä, mutta koska taloudellinen tilanne on nyt hyvä, ollaan tykätty käydä.
Laskut ei ole ikinä myöhässä eikä visat tapissa. Bruttotulot meillä n. 8200 e/kk mukaan lukien lapsilisät kahdesta lapsesta.
Eipä ihme, että "yrittäjäperheellä" ei ole rahaa, koska kaikesta päätellen isä ja äiti ei ihmeemmin ennätä yrittää kaiken hoploppailun ja shoppailun ohessa.
Ei mitään noista. Ikinä. Olemme valitettavasti oikeasti köyhiä. Ei mitään feikkiköyhiä. Oliko sulla muuta? Kuinka usein laitat rakennekynnet? Kerran kuussa vai pitääkö jättää kuukausi väliin?
Sanomattakin selvää, että mikään mainitsemistasi ei ole tarpeellista.
Meillä 11 v. poika, aika vähän menee häneen rahaa, eikä tunnu kärsivän..
Lapsilisä 100 € kuittaa varmaan kaikki.
Vaatteet ostan kirppikseltä, uutena ehkä 2 x vuodessa ostetaan farkut ja huppari, nekin jostain h&m:ltä.
Harrastaa seurakunnan kerhoa kerran viikossa, se on ilmainen.
Ei käydä oikeastaan ikinä missään superparkeissa ja hoplopeissa, ehkä kesälomalla kerran huvipuistossa.
Joululahjoja ostetaan omalle lapselle noin 30 €:lla, toki saa lahjoja kummeilta ja mummoilta, toiset isovanhemmat ostaa hyvin kalliitakin lahjoja, esim. sai taannoin heiltä Honor 9- puhelimen, on parempi kuin itselläni..!
Ulkomailla poika käynyt 3 kertaa elämänsä aikana.
Ihan iloinen, reipas, sosiaalinen poika, kavereita piisaa eikä kiusata.
Toki lapsi ruinaa milloin mitäkin, pelikuulokkeita, uutta pyörää, pelejä jne, sanon aina että sitten syntymäpäivälahjaksi voidaan joku näistä ostaa. Ei tosiaan saa kaikkea uutta lelua vähän väliä, jouluna ja synttärinä lähinnä.
Apua! Provo tai ei, niin meillä ei vielä kaikilla ole edes säännöllisiä maksullisia harrastuksia vaan harrastetaan yhdessä lasten kanssa luistelua, hiihtoa, laskettelua, uintia ym.
Leluja ostetaan harvoin. Yleensä leluja saa lahjaksi jouluna ja synttärinä, ja joskus esim. kesällä hiekkaleluja, uimaleluja tms. ja talvella talviliikunta -välineitä. Toki askarteluvälineitä ym. kuluvaa tavaraa ostetaan.
Jouluna olemme ostaneet maltillisesti 3-4 lahjaa lasta kohden, sillä meidän lapset saavat muiltakin lahjoja. Suunnitelmissa olisi muutenkin vähentää tavaralahjoja ja panostaa elämyksiin ja muuhun yhdessä tekemiseen. Joululahjoihin ei ole käytetty satoja euroja lasta kohden.
Ulkomailla käydään muutaman vuoden välein, matkailemme pääasiassa kotimaassa. HopLopiss ym. käydään muutaman kerran vuodessa ja huvipuistossa ehkä kerran kesässä.
Meidän lapset osaavat nauttia yhteisistä liikuntahetkistä ja metsäretkistä!
Ja ihanaa, että rahaa on aina tilillä tilipäivänä myös edellisestä tilipäivästä eikä luottokorttia tarvitse hankkia!
No jos ostaa kaiken mitä penskat keksivät vaatia epäilemättä kalliiksi käy.
Mäkkärissä käydään kerran kuukaudessa, joskus ostetaan kuitenkin vaan euron juustot. Reissussa bensiksellä ostetaan juomat, jädet tms. Eväät kyllä muuten mukana, tosin ajammekin pidemmät reissut, kun olemme liikenteessä. Kerran vuodessa olemme käyneet ulkomailla, nyt ei kahteen vuoteen ollenkaan. Huvipuistossa se kerran kesässä, jos paremmissa varoissa, niin ehkä toinenkin kerta. Vaatteet pääsääntöisesti uutena, kengät nyt ainakin.
Meillä ei kyllä ole tilannetta päästetty siihen, ettei olisi varaa ostaa kaupasta ruokaa, tai ettei vuokraa maksettaisi.
t. kahden yh
Ei käydä ulkomailla ollenkaan vaan pari kertaa vuodessa pidempi kotimaan reissu. Joululahjoja kohtuudella omien toivelistojen mukaan ja yksi kalliimpi synttärilahja perheeltä. Reissuilla on eväät mukana, tulee paljon halvemmaksi. Meillä on neljä lasta ja pienet tulot. Luottokortti vain todella pakosti käytössä ja laskut ei ikinä myöhässä. Ehkä ollaan oltu onnekkaita.
Meillä kaksi lasta ja tulotasoltamme olemme alempaa keskiluokkaa eli asuntolainen maksamisen jälkeen kovin paljoa ylinääräsitä ei ole. Tosin teistä poiketen teemme palkkatyötä eli tulot on säännölliset.
Meillä molemmilla lapsilla on yksi maksullinen harrastus ja siihen hankitaan asialliset varusteet (tosin pitkälti kirppikseltä varusteet). Toisen lapsen harrastukseen kuuluu kisat johon pääsee tietenkin mukaan, toisen harrastukseen taas leirejä ja retkiä, jotka nekin kustannetaan.
Ulkomailla on käyty kerran lasten syntymän jälkeen (parin päivän reissu Ruotsiin). Kotimaan matkailua harrastetaan joka kesä ja tämän lisäksi käydään tutuilla ja sukulaisilla eri puolilla suomea. Lapset saivat joululahjaksi (isovanhemmilta) Leos leikkimaan vusoikortit, joten sinne pääsevät usein. Muita maksullisia hauskuuksia lähinnä kesälomareissulla ja ehkä pari kertaa vuodessa muuta. (uimahallissa käydään useammin, koska pidän uimista kansalaistaitona).
Roskaruokapaikoissa käydään lähinnä reissujen yhteydessä (eli 1-2 kertaa kuukaudessa). Satunnaisesti muuten. Paremissa ravintoloissa (ei mitään micelintähtipaikkoja, mutta jotain muuta kuin burgereita) n. 2kk välein.
Joululahjoa lapset saa aika paljon, mutta niistä suurin osa ns. tarvelahjoja eli harrastuksiin liittyviä, vaatteita, liikuntavälineitä. Näiden lisäksi joku vähän isompi toivelahja.
Reissujen yhteydessä pidetään taukoa huoltoasemilla ja lapset saa sieltä ruoka-ajan mukaisen (herkuttelu) ruuan (eli lounas- ja päivällisaikaan hampurilaisaterian tai välipala-aikaan jäätelön ja juomista). Mitään erillisiä autoherkkuja ei osteta.
Leluja ostetaan vain synttärinä ja jouluna ja perusteltuun tarpeeseen (eism. nyt ovat innostuneet hamahelmistä ja helmiä on ostettu lisää sitä myötä, kun vanhat on käytetty).
En viitsinyt edes lukea loppuun, 0/5 tai lasun paikka
Meidän syksyllä 11v täyttävä ei ole käynyt kuin pari kertaa Ruotsissa. Ikinä ei ole lentokoneella mennyt mihinkään.
Mielestäni lapsille on ihan turhaa opettaa, että aina kun käydään esim. kaupassa, niin sieltä saa lelun, karkkia tai muuta herkkuja. Meillä ei ole tähän opetettu, eikä lapsi sitä odotakaan. Harvoin kyselee herkkuja tms. itse kaupassa. Joskus itse ehdotan, että ostetaanko jäätelöt tms.
Automatkoilla emme yleensä pysähtele syömään eikä meillä syödä autossa. Joskus kesällä tehdään poikkeus ja pysähdytään ostamaan ja syömään herneitä tai syödään jätskit. Ei kuitenkaan joka matkalla.
Joskus käy Rush-puistossa, Superparkissa tms. kaverin kanssa, ehkä muutamia kertoja vuodessa. Maksaa reissuja myös itse mm. mummilta saaduilta synttärirahoilla tai on saanut lahjana lahjakortin ko. paikkaan. Yhtenä vuonna kummi osti lapselle rannekkeen Lintsille synttärilahjaksi. Tämä oli lapsesta erittäin mieluinen lahja (ei halunnut tavaroita). Huvipuistossa käydään yleensä kerran vuodessa.
Arkielämässä kulutamme aika vähän. Lomalla ja matkoilla saatetaan joskus ns. tuhlatakin, mutta järkevästi.
Teillä tuntuu olevan aika paljon ylimääräisiä rahareikiä, jos joka viikonloppu/viikoittain pitää käydä Hoplopissa ja syömässä Mäkkärissä tms.
200-300km automatka on kyllä niin lyhyt ettei tuonikäisten tarvi kuin korkeintaan pissalle päästä.
Meillä jo teinejä.
En koskaan laske mitään asioita.
Ulkomailla ovat käyneet 2 kertaa.
Huoltamolla ei monesti käydä koska eväät luonnossa on in.
Lahjoja ovat saaneet paljon, arvoa en laske.
Sanoisin sulle että sopivasti kaikkea silloin tällöin.
Osaan tehdä hyvää ruokaa ja olen hyvä leipomaan. Eipä tee huoltikselle edes mieli.
Kylmälaukku autoon ja muhkeat täytetyt patongit niin sun kersas unohtaa huoltamot.
Meillä ei käytetä luottokorttia hyvin harvakseltaan eikä se koskaan ole tapissa. Mäkkärissä tai vastaavassa käydään noin kerran kuussa, hoplopissa tms ehkä kaksi kertaa vuodessa. Lintsillä kerran kesässä. Ulkomailla käydään noin joka toinen vuosi mutta se saattaa olla vain reissu Tukholmaan tai Tallinnaan, joihin pääsee täältä Helsingistä suht edullisesti. Reissataan useampi kerta vuodessa mummilaan/mökille, matkaa 250-30km, omat eväät yleensä mukana. Joskus saatetaan syödä huoltoasemalla mutta mitään ylimääräistä, ruoka-aikojen ulkopuolisia herkkuja ei osteta.
Leluja ostetaan pääsääntöisesti jouluna ja synttärinä, joskus saavat jotkut pienet muulloinkin. Eivät todellakaan saa kaikkea mitä pyytävät, ihan tarpeeksi tuntuu olevan tavaraa tälläkin tyylillä. Uimataitoa arvostan ja uimassa käydään keskimäärin joka toinen viikko, ehkä kerran vuodessa kylpylässä. Leffassa käydään noin 1-2kertaa vuodessa.
Joululahjoja eivät todellakaan saa 200€ edestä. Tarpeeseen voidaan ostaa joku kalliimpikin juttu, mutta en näe järkevänä ostaa jotain vain että tietty rahasumma tulisi täyteen. Eivätkä alle kouluikäiset ymmärrä rahan arvoa niin, että tajuaisivat laskea jos koululainen saa kalliimman lahjan.
Laskut ja ruoka maksetaan ensin ja sitten vasta muut, jos jotain jää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 11 v. poika, aika vähän menee häneen rahaa, eikä tunnu kärsivän..
Lapsilisä 100 € kuittaa varmaan kaikki.Vaatteet ostan kirppikseltä, uutena ehkä 2 x vuodessa ostetaan farkut ja huppari, nekin jostain h&m:ltä.
Harrastaa seurakunnan kerhoa kerran viikossa, se on ilmainen.
Ei käydä oikeastaan ikinä missään superparkeissa ja hoplopeissa, ehkä kesälomalla kerran huvipuistossa.
Joululahjoja ostetaan omalle lapselle noin 30 €:lla, toki saa lahjoja kummeilta ja mummoilta, toiset isovanhemmat ostaa hyvin kalliitakin lahjoja, esim. sai taannoin heiltä Honor 9- puhelimen, on parempi kuin itselläni..!
Ulkomailla poika käynyt 3 kertaa elämänsä aikana.
Ihan iloinen, reipas, sosiaalinen poika, kavereita piisaa eikä kiusata.
Toki lapsi ruinaa milloin mitäkin, pelikuulokkeita, uutta pyörää, pelejä jne, sanon aina että sitten syntymäpäivälahjaksi voidaan joku näistä ostaa. Ei tosiaan saa kaikkea uutta lelua vähän väliä, jouluna ja synttärinä lähinnä.
Tämä saa varmasti paljon yläpeukkuja, koska "eihän lapsi tarvitse mitään". Itse olen toista mieltä, ja esim meidän perheen pienet tulot vaikuttavat lasten kaverisuhteisiin aika paljonkin. Asumme melko hyvätuloisella alueella, jossa lapset matkustelevat, laskettelevat, käyvät paljon leffoissa, hampurilaisilla, huvipuistoissa ja erilaisissa sisäleikkipuistoissa. Usein kysyvät lapsiamme mukaan, johon meidän on pakko todeta, ettei onnistu. Siinä lapset jäävät vähän syrjään, etenkin pojat, kun kaveruus perustuu niin paljon tekemiseen.
Lapset tarvitsevat asioita samalla tavalla kuin aikuiset. En tarkoita, että koko ajan ja jatkuvasti, mutta lapsilla on harrastuksia ja tärkeitä asioita, joita haluaisin pystyä toteuttamaan. Haluaisin voida päivittää esikoisen tietokonetta niin, että hän pystyisi asentamaan siihen Apexin, haluaisin pystyä ostamaan pianon ja siihen tarvittavan vaimentimen ja kolmannelle lapselle haluaisin ostaa uudet nappulakengät, eikä aina niitä serkkujen vanhoja.
Raha tuo onnea ja uskon sen lisäävän myös lasten onnea tiettyyn pisteeseen. Ihan vain elämyksien tarjoaminen lapselle olisi mahtava juttu. Kyllä käymme piknikillä, kirjastossa ja liikumme luonnossa, mutta kouluikäisillä lapsilla on tarpeita, toiveita ja unelmia, jotka vaativat jo jonkin verran rahaa.
Toki rahalla ei voi ostaa onnea ja on olemassa tärkeämpiäkin asioita. Tiedän lastemme esimerkiksi saavan kriittiseen ajatteluun ja hyviin käytöstapoihin kannustavan kasvatuksen sekä paljon rakkautta, hellyyttä ja naurua.
Tähän ei viitsi edes vastata.