Lasten menot perheissä, joissa on rahallisesti tiukkaa

Meillä ei ole rahasta tiukkaa, mutta huoltiksilta ei reissussa ostella mitään, yleensä kuljetaan eväiden kanssa.

Heset, hoplolit, leffat, kylpylät, huvipuistot....ehkä kerran kuussa jokin niistä.

Alakouluikäinen ostaa jo lelunsa omilla rahoilla, ehkä 3. lk asti tavaraa tuli enemmän kuin lähti.

Joululahjat noin 100-150, synttärinö matka/balettiliput tms elämys.

Pyörät, sukset, harrastukset, puhelin ja läppäri, tarpeelliset (mun mielestä) vaatteet ja varusteet, niin ne saa ilman muuta ja usein mieleiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 11 v. poika, aika vähän menee häneen rahaa, eikä tunnu kärsivän..

Lapsilisä 100 € kuittaa varmaan kaikki.

Vaatteet ostan kirppikseltä, uutena ehkä 2 x vuodessa ostetaan farkut ja huppari, nekin jostain h&m:ltä.

Harrastaa seurakunnan kerhoa kerran viikossa, se on ilmainen.

Ei käydä oikeastaan ikinä missään superparkeissa ja hoplopeissa, ehkä kesälomalla kerran huvipuistossa.

Joululahjoja ostetaan omalle lapselle noin 30 €:lla, toki saa lahjoja kummeilta ja mummoilta, toiset isovanhemmat ostaa hyvin kalliitakin lahjoja, esim. sai taannoin heiltä Honor 9- puhelimen, on parempi kuin itselläni..!

Ulkomailla poika käynyt 3 kertaa elämänsä aikana.

Ihan iloinen, reipas, sosiaalinen poika, kavereita piisaa eikä kiusata.

Toki lapsi ruinaa milloin mitäkin, pelikuulokkeita, uutta pyörää, pelejä jne, sanon aina että sitten syntymäpäivälahjaksi voidaan joku näistä ostaa. Ei tosiaan saa kaikkea uutta lelua vähän väliä, jouluna ja synttärinä lähinnä.

Tämä saa varmasti paljon yläpeukkuja, koska "eihän lapsi tarvitse mitään". Itse olen toista mieltä, ja esim meidän perheen pienet tulot vaikuttavat lasten kaverisuhteisiin aika paljonkin. Asumme melko hyvätuloisella alueella, jossa lapset matkustelevat, laskettelevat, käyvät paljon leffoissa, hampurilaisilla, huvipuistoissa ja erilaisissa sisäleikkipuistoissa. Usein kysyvät lapsiamme mukaan, johon meidän on pakko todeta, ettei onnistu. Siinä lapset jäävät vähän syrjään, etenkin pojat, kun kaveruus perustuu niin paljon tekemiseen. 

Lapset tarvitsevat asioita samalla tavalla kuin aikuiset. En tarkoita, että koko ajan ja jatkuvasti, mutta lapsilla on harrastuksia ja tärkeitä asioita, joita haluaisin pystyä toteuttamaan. Haluaisin voida päivittää esikoisen tietokonetta niin, että hän pystyisi asentamaan siihen Apexin, haluaisin pystyä ostamaan pianon ja siihen tarvittavan vaimentimen ja kolmannelle lapselle haluaisin ostaa uudet nappulakengät, eikä aina niitä serkkujen vanhoja. 

Raha tuo onnea ja uskon sen lisäävän myös lasten onnea tiettyyn pisteeseen. Ihan vain elämyksien tarjoaminen lapselle olisi mahtava juttu. Kyllä käymme piknikillä, kirjastossa ja liikumme luonnossa, mutta kouluikäisillä lapsilla on tarpeita, toiveita ja unelmia, jotka vaativat jo jonkin verran rahaa. 

Toki rahalla ei voi ostaa onnea ja on olemassa tärkeämpiäkin asioita. Tiedän lastemme esimerkiksi saavan kriittiseen ajatteluun ja hyviin käytöstapoihin kannustavan kasvatuksen sekä paljon rakkautta, hellyyttä ja naurua. 

Tämä on kyllä totta, ainakin Helsingissä ja Espoossa. Ehkä jossain pienemmillä paikkakunnilla, joilla ei ole näin paljoa vaihtoehtoja, tyyliin monta hoploppia, superparkit, rushit jne, tuloerot eivät samalla tavalla korostu. Sattumalta jo ennen lasten saamista osuttiin asumaan alueelle, jossa asuu aika paljon samantyylisiä ihmisiä ja myös tulotasot on varmasti suht samaa keskiluokkaa. Olen kyllä tästä jo etukäteen ollut tyytyväinen, vaikak omat lapset ei itsenäisesti vielä kuljekaan kavereiden kanssa.

Ihan hyvin menee, kun ei ole rahasta tiukkaa meillä.

Kiitos asiallisista kommenteista. En ole siis ilmeisesti yksin ajatukseni kanssa, että aloituksessa mainitsemani asiat ovat pitkälti liikaa tässä rahatilanteessa (ja vaikka olisi miljoona tilillä, niin siinäkin tapauksessa). Kyse on siis miehen lapsista, ei yhteisistä. Mutta aina kun täällä ovat, niin rahaa saattaa palaa sen 200 euroakin viikonlopussa. Jos toisellakin aukeaisi silmät, jos hänelle kyseisen keskustelun näytän.

Oon monesti miettinyt että onneksi ei olla muutettu millekään hienostoalueelle tai semmoselle alueelle, missä ois pelkkiä uusia omakotitaloja. Asutaan alueella, jossa pääasiassa vanhoja 80-luvun taloja, osa uudempia. Kaikki on tavallisia keskituloisia ihmisiä eikä kilpavarustelua ole. Raha riittää kaikkeen tarpeelliseen, myös niihin satunnaisiin hoplop tai superpark käynteihin, ei niissä kukaan alvariinsa juokse.

Varmaan joillakin on kova tarve todistella naapureille että kyllä meilläkin on varaa, ja sitten elelläänkin yli varojen.

Olen yh, yksi lapsi. Mulla on säännölliset tulot, mutta joudun laskemaan ne tarkkaan.

Maksan laskut ensin, ei kävisi mielessäkään että ensin kulutettaisiin turhuuteen ja sitten jätettäisiin laskuja maksamatta. Teillä taitaa olla ihan muut ongelmat tuossa taloudenpidossa kuin lasten limut?

Pyrin että lapsi saa yhden lahjan minulta sekä synttärinä että jouluna, ja kun ei paljon muuta yleensä saa, niin yritän säästää 50-100 sitä varten. Kellekään muille en osta mitään.

Kerran kesässä käydään jossain huvipuistossa ja myös syödään siellä.

Automatkoilla on eväät mukana autossa.

Kaupasta ei osteta kuin ruokaa, todellakaan minulla ei ole varaa yhtään heräteostoksiin. Itselle ostan jonkun t-paidan lidlistä jos edellinen on hajonnut ja mennyt roskiin.

Lapsen vaatteet on etusijalla, ja ne eivät ole merkkivaatteita, vaan vaikka tokmannilta vitosen t-paita.

Pyrin viemään lapsen ulkomaille joka vuosi. Huonona vuonna se on ruotsinristeily.

Parempana vuonna Ryanairilla pitkä viikonloppu kaupunkilomana, edullisin mahdollinen hotelli. Viikko on jo liian kallis.

Lapsi saa harrastaa maksullista harrastusta, jos se ei ole enempää kuin 400/vuosi.

Lapsi saa sukulaisilta lahjoiksi rahaa, jotka säästää ja läyttää kuulokkeisiin ja hiiriin.

Maksan hänelle kympin viikkorahaa, jotka hän säästää ja ostaa mitä tykkää, pelejä netistä ja muuta.

Hiihtolomalla ja syyslomalla käydään ulkona syömässä ja ostan hänelle jonkun pelin ja dvd:n

Arkena ei käydä hampurilaisilla eikä subeilla, koulussa on ruoka ja kotona on ruoka. Jos välillä tarvitsee välipalan, voi hakea jonkun sarven lidlistä. Kerran kuussa korkeintaan joku hese.

Alatte säästää maksaaksenne luottotilit nollille ja joka kerta, kun lapset kärttävät jotakin, sanotte, ettei ole rahaa, koska perheenne ei ole osannut käyttää rahaa aiemmin. - Sitten, kun ne luottotilit on nollilla ja kortit poistettu käytöstä, ostatte jokaiselle tikkarin (myös aikuisille).

Meillä on neljä lasta 10, 11, 14 ja 16v

Hesessä käydään noin kerran kahdessa kuukaudessa. Pizzaa tms tilataan kotiin 1-2x kuukaudessa.

Pitkät automatkat ajoitetaan yleensä niin että syödään kotona ennen lähtöä, huoltoasemalla käydään vaan vessassa. Tai jos pysähdytään syömään, mennään ABC:n Buffaan joka on kustannustehokas tapa ruokkia nuo pohjattoman nälkäiset teinit. Limua ja karkkia ei meillä osteta automatkoille ikinä. Vesipullon voi ottaa autoon mukaan. Jos on pakko varata evästä automatkalle otan yleensä mukaan banaaneja ja myslipatukoita ja pillimehuja.

Leluja ostetaan vain jouluksi ja syntymäpäiväksi. Nykyään ei enää oikeastaan tarvitse leluja edes ostella, kun ovat jo noin isoja. Silloin kun olivat vielä pieniä oli tuo em. käytäntö. Vielä tärkeämpi on ollut sääntö että mankumalla ei saa mitään. Yhtään avaamatonta lelupakkausta ei meiltä löydy, kaikki mitä ovat saaneet ovat päätyneet leikkeihin. Paljon leluja meillä kyllä on, niitä on kertynyt mm. isovanhempien ja kummien ostamina ja mm. vanhimman tyttären kaveri lahjoitti omat barbiensa meidän pienemmille tytöille kun halusi että joku vielä leikkii niillä.

Joululahjoista: meillä on ollut tapana antaa kaikille lapsille yksi hiukan kalliimpi lahja (noin 60€) esim. kuulokkeet, isompi Lego tms. ja sen lisäksi sitten pehmeitä paketteja (sukkia ja alushousuja), kosmetiikkaa, kirja, elokuva tms. En nyt ole laskenut koskaan näiden yhteishintaa mutta lienee se siinä noin 100€:n paikkeilla eikä se todellakaan ole liian vähän!

Ulkomailla käydään ehkä 1x/5 vuotta. Kaksi vuotta sitten käytiin autolla Legolandissa. Sitä ennen neljä vuotta aikaisemmin etelän lomalla. Ruotsinristeilyllä noin 1x vuosi, Ahvenanmaalla sen sijaan käydään joka vuosi parhaassa tapauksessa useita kertoja vuodessa koska kavereilla on siellä mökki.

HopLopissa käydään lähinnä kavereiden synttäreillä, ja pari kertaa olen järjestänyt meidän lasten synttärit siellä. Vuosittain käymme kerran joko Linnanmäellä tai Särkänniemessä, sen lisäksi jossain halvemmassa kohteessa (esim. Korkeasaari tms) kertaalleen.

Uimahallissa käydään ja elokuvissa joskus, toisinaan jossain museossa tai näyttelyssä. Kyläillään kavereilla ja he kyläilevät meillä. Emme järjestä mitään kotitöitä ja pihahommia kummallisempia aktiviteetteja. Kesälomat vietetään veneillen ja silloin toki käydään katsomassa eteen tulevia nähtävyyksiä, pieniä museoita ym.

Vaatteita on pakko ostaa ja noin isojen kohdalla ei enää oikein kirppariostokset onnistu. Paitsi vanhin tytär selailee Emmy-nettikirppistä ja on tehnyt sieltä hyviä löytöjä.

aloittaja kirjoitti:

Kiitos asiallisista kommenteista. En ole siis ilmeisesti yksin ajatukseni kanssa, että aloituksessa mainitsemani asiat ovat pitkälti liikaa tässä rahatilanteessa (ja vaikka olisi miljoona tilillä, niin siinäkin tapauksessa). Kyse on siis miehen lapsista, ei yhteisistä. Mutta aina kun täällä ovat, niin rahaa saattaa palaa sen 200 euroakin viikonlopussa. Jos toisellakin aukeaisi silmät, jos hänelle kyseisen keskustelun näytän.

Huono sun on sanoa, paljonko mies saa laittaa lapsiinsa.

Sen sijaan sun rahoja niihin ei kuulu laittaa, oli rahatilanne mikä hyvänsä, heillä on kaksi vanhempaa.

En hyväksyisi omalta mieheltä että jättää yhteisiä tärkeitä laskuja maksamatta, kuten vuokra, vesi, puhelin, netti jne.

Sen sijaan jos haluaa pitää luottokorttinsa tapissa, ei ole minun asia. Minä en luottokortille osta meidän yhteisiä ruokia enkä muuta pakollista.

Kyllä teidän talous on nyt jotenkin muutenkin ihan sekaisin, se vain konkretisoituu lasten menoissa kun ne ei selkeästi mitenkään kuulu sinulle. Luulen että jos laskisit kaiken muunkin, mies voi käyttää rahaa ylipäänsäkin holtittomasti.

Esim minun mies käytti kaiken, myöhemmin kävi ilmi että hänellä oli ollut alkoholiongelma ja laittoi kaiken baariin ja salapulloihin.

Kaverilla oli samanlainen mies, hänellä diagnosoitiin lopulta kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kun menee niin menee lujaa. Välillä kotona verhot kiinni.

Meillä menee keskimäärin n. 450€/kk per lapsi. Tästä summasta n. 100€ menee ruokaan ja 100 € matkakassaan, ja loput (250€) sitten harrastus-, urheiluväline-, lahja-, vaate- ja leluostoksiin yms.

Mäkkäreissä yms emme käy syömässä, mutta ravintolassa käymme jokaisen syntymäpäivänä eli n. joka toinen kuukausi.

Viikonloppuisin teemme perhejuttuja yhdessä, kuten näitä hoplop, huvipuisto, kylpylä yms, mutta joukossa on myös edullisempiakin asioita kuten ihan uimahallireissut, urheilukentälle meno, hiihto, luistelu yms.. Linnanmäellä, Flamingossa, Hoplopissa, Korkeasaaressa, Heurekassa, Puuhamaassa yms, kaikissa käymme noin 2 kertaa vuodessa eli joka kuukausi 1-2 reissua johonkin kalliimpaan paikkaan. Toki esim Linnanmäellä harvemmin ostamme lippuja vaan hyödynnämme ilmaislaitteita.

Eväät meillä on lähes poikkeuksetta mukana kaikkialla, on sitten sellaista ruokaa jota lapsillemme haluamme antaa ja säästyy myös rahaa. Ja onhan se tavallaan Puuhamaassakin ohjelmanumero grillailla niitä omia eväitä. Huoltoasemilta emme osta herkkuja (kuin hätätapauksessa) vaan mieluummin sitten kaupasta edullisemmalla ennen reissua. Limuja meillä ei kuitenkaan juoda, vaan vesipullot kotoa mukaan kaikille.

Jouluisin lapset saavat meiltä sen 3-5 pakettia (lelu, kirja, vaate) ja riittävästi on ollut, hintaa n. 60-70€/lapsi joululahjoihin. Synttärilahjaksi saavat toivoa yhden isomman paketin.

Itse pidän lastenkasvatuksessa materiaa tärkeämpänä sen, että lapsilla on kivat harrastukset ja panostamme myös perheen yhteiseen tekemiseen eli juuri näihin huvittelureissuihin & perheulkoiluun ja sitten 1-2 ulkomaanmatkaa vuodessa. Omassakin lapsuudessani rakastin kaikkkea perheen kanssa yhdessä tehtyjä asioita enkä osannut haaveilla kalliista elektroniikasta, leluista, krääsästä, merkkivaatteista yms.

Mielenkiintoinen keskustelu!  

Olemme yhden lapsen ja kahden aikuisen perhe. Perheemme nettotulot ovat n. 4500e/kk.

Mietin vuotta takaperin eli asioita tämän viimeisimmän vuoden aikana. Emme ole käyneet kertaakaan Hoplopissa. Viime kesänä kävimme eläintarhassa kerran ja tänä talvena Heurekassa. Matkoilla emme pysähtyneet mihinkään, meillä on usein jotain pientä purtavaa mukana, lähinnä lapsea ajatellen (5 vuotias).

Ulkona käymme syömässä arviolta kerran kolmen kuukauden aikana. Arkena suunnittelen ruoat melko tarkasti, esim. molemmat meistä aikuisista ottaa töihin kotoa eväät mukaan. Teen paljon laatikkoruokia. 

Laskut eivät ole koskaan myöhässä. Joskus on kuukausia, kun on hyvin vähän rahaa jäljellä. (Esim. joku iso, pakollinen autonhuolto tullut yllättäen tms.) 

Koen, että olemme perustyytyväisiä ja onnellisia elämään. Ylimääräistä ei juurikaan ole, mutta pientä arjen luksusta saadaan välillä järjestettyä (esim. laivamatkat, kesällä huvipuistoon tms.)

Vierailija kirjoitti:

aloittaja kirjoitti:

Kiitos asiallisista kommenteista. En ole siis ilmeisesti yksin ajatukseni kanssa, että aloituksessa mainitsemani asiat ovat pitkälti liikaa tässä rahatilanteessa (ja vaikka olisi miljoona tilillä, niin siinäkin tapauksessa). Kyse on siis miehen lapsista, ei yhteisistä. Mutta aina kun täällä ovat, niin rahaa saattaa palaa sen 200 euroakin viikonlopussa. Jos toisellakin aukeaisi silmät, jos hänelle kyseisen keskustelun näytän.

Huono sun on sanoa, paljonko mies saa laittaa lapsiinsa.

Sen sijaan sun rahoja niihin ei kuulu laittaa, oli rahatilanne mikä hyvänsä, heillä on kaksi vanhempaa.

En hyväksyisi omalta mieheltä että jättää yhteisiä tärkeitä laskuja maksamatta, kuten vuokra, vesi, puhelin, netti jne.

Sen sijaan jos haluaa pitää luottokorttinsa tapissa, ei ole minun asia. Minä en luottokortille osta meidän yhteisiä ruokia enkä muuta pakollista.

Kyllä teidän talous on nyt jotenkin muutenkin ihan sekaisin, se vain konkretisoituu lasten menoissa kun ne ei selkeästi mitenkään kuulu sinulle. Luulen että jos laskisit kaiken muunkin, mies voi käyttää rahaa ylipäänsäkin holtittomasti.

Esim minun mies käytti kaiken, myöhemmin kävi ilmi että hänellä oli ollut alkoholiongelma ja laittoi kaiken baariin ja salapulloihin.

Kaverilla oli samanlainen mies, hänellä diagnosoitiin lopulta kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kun menee niin menee lujaa. Välillä kotona verhot kiinni.

Näin juuri. Erilliset rahat, kumpikin laittaa sovitun summan yhteisiin menoihin, ja lopulla saa tehdä mitä haluaa. Sitten sinun ei tarvitse nalkuttaa. Jos mies ei tähän suostu niin harkitsisin vakavasti suhteen jatkoa.

Lapsen joululahjat 100e/joulu ja synttärilahjat alle sen. Ei muulloin leluja eikä pelejä.

Kerran vuodessa hoplop.

Kerran vuodessa huvipuisto (muuminaailma).

Vuoden harrastus 200e/kk (tämä kipuraja).

Uimassa käymme kuukausittain joskus useamminkin.

Kerran viikossa kahdessa mäkkäri.

Olemme toimeentuleva perhe. Varaa olisi törsätä mut haluamme pitää kohtuuden kaikessa. Paljon touhuamme ilmaisia juttuja; ulkoilua kavereita kirjastoa tapahtumia.

Yhteinen yritys ja silloin, kun työt tehdään täysin puoliksi, niin on hieman haastava ajatus erilliset rahat. Toimii varmasti silloin, kun molemmilla on omat työt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aloittaja kirjoitti:

Kiitos asiallisista kommenteista. En ole siis ilmeisesti yksin ajatukseni kanssa, että aloituksessa mainitsemani asiat ovat pitkälti liikaa tässä rahatilanteessa (ja vaikka olisi miljoona tilillä, niin siinäkin tapauksessa). Kyse on siis miehen lapsista, ei yhteisistä. Mutta aina kun täällä ovat, niin rahaa saattaa palaa sen 200 euroakin viikonlopussa. Jos toisellakin aukeaisi silmät, jos hänelle kyseisen keskustelun näytän.

Huono sun on sanoa, paljonko mies saa laittaa lapsiinsa.

Sen sijaan sun rahoja niihin ei kuulu laittaa, oli rahatilanne mikä hyvänsä, heillä on kaksi vanhempaa.

En hyväksyisi omalta mieheltä että jättää yhteisiä tärkeitä laskuja maksamatta, kuten vuokra, vesi, puhelin, netti jne.

Sen sijaan jos haluaa pitää luottokorttinsa tapissa, ei ole minun asia. Minä en luottokortille osta meidän yhteisiä ruokia enkä muuta pakollista.

Kyllä teidän talous on nyt jotenkin muutenkin ihan sekaisin, se vain konkretisoituu lasten menoissa kun ne ei selkeästi mitenkään kuulu sinulle. Luulen että jos laskisit kaiken muunkin, mies voi käyttää rahaa ylipäänsäkin holtittomasti.

Esim minun mies käytti kaiken, myöhemmin kävi ilmi että hänellä oli ollut alkoholiongelma ja laittoi kaiken baariin ja salapulloihin.

Kaverilla oli samanlainen mies, hänellä diagnosoitiin lopulta kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kun menee niin menee lujaa. Välillä kotona verhot kiinni.

Näin juuri. Erilliset rahat, kumpikin laittaa sovitun summan yhteisiin menoihin, ja lopulla saa tehdä mitä haluaa. Sitten sinun ei tarvitse nalkuttaa. Jos mies ei tähän suostu niin harkitsisin vakavasti suhteen jatkoa.

Meillä käydään yleensä noin kerran kuussa jossain ulkona syömässä. Ajetaan muutaman kerran vuodessa pidempää matkaa ja silloin on yleensä pakko pysähtyä koska taapero ei jaksa istua tuntitolkulla aloillaan, ostetaan tällöin yleensä jotkut välipalat huoltoasemalla, esim. riisipiirakat ja mehut. Mitään lelujen heräteostelua ei harrasteta kaupassa ollenkaan, lapsilla on jo muutenkin ihan tarpeeksi (eli liikaa) leluja joten lisää saa vaan synttäreitä ja jouluna. Mitään arvaamattomia lelupakkauksia ei kaapeista löydy. Joululahjoja ostetaan kolme per lapsi, mukana on myös "hyötylahjoja" kuten vaatteita, lapset saavat myös muualta kuin meiltä lahjoja joten lahjoja tulee joka tapauksessa turhankin paljon. Ei käydä joka vuosi etelän lomilla, risteilyillä ehkä pari kertaa vuodessa. Hoplopissa tai vastaavissa käydään 1-6kertaa vuodessa ja huvipuistossa kerran kesässä. Muut aktiviteetit on ulkoilu, uimahallissa käyminen, retkeily, leffan katsominen yhdessä jne..

aloittaja kirjoitti:

Yhteinen yritys ja silloin, kun työt tehdään täysin puoliksi, niin on hieman haastava ajatus erilliset rahat. Toimii varmasti silloin, kun molemmilla on omat työt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aloittaja kirjoitti:

Kiitos asiallisista kommenteista. En ole siis ilmeisesti yksin ajatukseni kanssa, että aloituksessa mainitsemani asiat ovat pitkälti liikaa tässä rahatilanteessa (ja vaikka olisi miljoona tilillä, niin siinäkin tapauksessa). Kyse on siis miehen lapsista, ei yhteisistä. Mutta aina kun täällä ovat, niin rahaa saattaa palaa sen 200 euroakin viikonlopussa. Jos toisellakin aukeaisi silmät, jos hänelle kyseisen keskustelun näytän.

Huono sun on sanoa, paljonko mies saa laittaa lapsiinsa.

Sen sijaan sun rahoja niihin ei kuulu laittaa, oli rahatilanne mikä hyvänsä, heillä on kaksi vanhempaa.

En hyväksyisi omalta mieheltä että jättää yhteisiä tärkeitä laskuja maksamatta, kuten vuokra, vesi, puhelin, netti jne.

Sen sijaan jos haluaa pitää luottokorttinsa tapissa, ei ole minun asia. Minä en luottokortille osta meidän yhteisiä ruokia enkä muuta pakollista.

Kyllä teidän talous on nyt jotenkin muutenkin ihan sekaisin, se vain konkretisoituu lasten menoissa kun ne ei selkeästi mitenkään kuulu sinulle. Luulen että jos laskisit kaiken muunkin, mies voi käyttää rahaa ylipäänsäkin holtittomasti.

Esim minun mies käytti kaiken, myöhemmin kävi ilmi että hänellä oli ollut alkoholiongelma ja laittoi kaiken baariin ja salapulloihin.

Kaverilla oli samanlainen mies, hänellä diagnosoitiin lopulta kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kun menee niin menee lujaa. Välillä kotona verhot kiinni.

Näin juuri. Erilliset rahat, kumpikin laittaa sovitun summan yhteisiin menoihin, ja lopulla saa tehdä mitä haluaa. Sitten sinun ei tarvitse nalkuttaa. Jos mies ei tähän suostu niin harkitsisin vakavasti suhteen jatkoa.

Kai teidän yrityskin maksaa teille palkkaa? Totta kai teillä voi olla erilliset palkkatilit, ja niiltä siirrätte yhteiselle taloudenhoitotilille yhtä paljon rahaa. Sieltä maksetaan asuminen ja laskut.

Vai onko teillä yrityksen ja yksityiset rahat ihan sekaisin, miten se on mahdollista?

Meillä on pienet tulot vielä sen ajan kun minä opiskelen. Miehen palkka ei ole suurensuuri.

-En ota lapsia kauppaan jos suinkin on mahdollista.

-Omat eväät mukaan kaikkialle jo terveellisyydenkin takia! Limut ja karkit minimiin.

-Reissuilla, tapahtumissa, hupipäivinä ym saavat valita ostanko 1 herkun vai 1 lelun.

-Kerran kuussa lapsilisän tullessa saavat valita mennäänkö HopLopiin, Korkeasaareen, Sea Lifeen tms.

-Uimahallissa, sisäpelihallissa ja ulkoilemassa käydään useammin.

-Parasta ja edullista huvia on leipominen lasten kanssa!

-Synttäri- ja joululahjoiksi aion jatkossa ostaa vain yhdet lelut per lapsi ja lisäksi elämyksiä (leffalippuja, vuosikortteja, myös isovanhemmat ja sukulaiset osallistuvat näihin). Tämä lähinnä siksi ettei tavaraa pääse kertymään juuri siivottuihin kaappeihin ja lapsetkin ehkä oppivat arvostamaan muuta kivaa materian sijaan.

No jos rahat on täysin yhteiset, niin voisitko sinä avata oman tilin, jolle siirtyisi joka kuun alussa yhteiseltä tililtä kuun menoja vastaava summa, ja laskut,lainat ym. menisi automaattisesti sieltä? Tai joku muu vastaava, että pakolliset menot tulee hoidettua automaattisesti?

Ihmiset ei yleensä muuta käyttäytymistään. Tehokkaampaa on muuttaa olosuhteita niin, että ei-toivottu käytös ei ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

No jos rahat on täysin yhteiset, niin voisitko sinä avata oman tilin, jolle siirtyisi joka kuun alussa yhteiseltä tililtä kuun menoja vastaava summa, ja laskut,lainat ym. menisi automaattisesti sieltä? Tai joku muu vastaava, että pakolliset menot tulee hoidettua automaattisesti?

Ihmiset ei yleensä muuta käyttäytymistään. Tehokkaampaa on muuttaa olosuhteita niin, että ei-toivottu käytös ei ole mahdollista.

Tämä. Mun miehellä oli tapana ostella kaikenlaista. Tehtiin niin että heti palkan tultua siitä lähti automaattisesti siivu päältä laskutilille, ja pakolliset laskut meni sieltä. Sen jälkeen mitä jäi jäljelle, hän sai laittaakin menemään, eikä mun tarvinnut stressata että jääkö laskuihin.

No mulla jäi säästöön pienemmästä palkasta ja hänellä ei isommasta, mutta se on luonnekysymys eikä muutu. Parempi opetella elään sen asian kanssa jos sen miehen on valinnut. Ehkä se on rennompi, spontaanimpi ja anteliaampi monessa muussakin asiassa sitten.

Yh ja yksi lapsi.

En päästä tilannetta sellaiseksi, ettei olisi varaa ruokaan, laskuihin, bensaan työmatkoille, lääkkeisiin ja johonkin ylimääräiseen. Lisäksi pyrin siihen että olisi varaa eli käyttötilillä olisi 1-2 yksityislääkärikäyntiin, hajonneeseen pyykinpesukoneeseen, viikonloppureissuun, silmälaseihin yms.

Lapsen kanssa puhutaan paljon rahasta ja budjetoinnista. Voin esim kertoa, että nyt on 100 euroa huvituksiin pariksi kuukaudeksi, ja hän saa päättää mihin huveihin tai ulkonasyömisiin rahat laitetaan.

Harrastuksiin menee 10% tuloista. Pikaravintoloissa käydään 1-2 kertaa kuukaudessa. Maksullisiin huveihin 1-2 kertaa kuukaudessa. Leffoihin yms. omat namit mukaan. Automatkoille eväät mukaan.

Vaatteita ja tarvikkeita niin uutena kuin kirppiksiltä. Joskus ylimääräisiä yllätysleluja, mutta nämäkin omassa vuosibudjetissa laskettuna. Toisaalta meillä saa vähemmän leluja jouluisin yms. Lapsestakin on kuulemma mukavempi saada tavaroita ympäri vuoden.

Tilanne on kuitenkin etävanhempana eri. Minunkin lapseni isä haluaa hemmotella lasta, silloin kun hänet näkee. Tiedän, että joskus sinnittelee kaurapuurolla yms, kun haluaa ilahduttaa lasta jollakin. Toisaalta ei käytä rahaa niin suunnitellusti kuin minä, holla taas olisi viikon syömisten verran ylimääräistä, jos tulisi jotain ihanaa vastaan.

En ymmärrä miksi joululahjoihin olisi mentävä vähintään 200€? Teinillehän tuo saattaa olla pikkuraha, mutta esim 5- vuotias saa yleensä unelmalahjan halvemmalla.

Esim syksynä jolloin hankin pleikan, niin sanoin sillin 9- vuotiaamle, että joulun lahabudjetti on 30€. Lapsi ymmärsi hyvin. Ehdotti, että laittaisin isovanhempien kanssa rahat yhteen, ja hän saisi toivomansa kahjan. Näin tehtiin. Lidäksi tuli lapsen isältä vaatteita, kummilta rahaa, toiselta kummilta vaate ja sedältään yllätyslelu. Ja lapsi oli onnellinen. Kuulemma joku luokkakaveri oli saanut saman pleikan joululahjaksi, mutta omani oli saanut nauttia omastaan jo syksyllä.