Lue keskustelun säännöt.
Elätkö sellaista elämää mitä haluat?
09.03.2019 |
Jos elät niin millaista elämäsi on?
Jos et elä niin millaista elämäsi on ja miten haluaisit sitten elää? Miten elämäsi eroaa sitä miten ajattelit sen menevän?
Itse en elä. Olen kolmekymppinen maisteri pätkätyössä, en omalla alalla. Jouduin muuttamaan töitten perässä eri kaupunkiin mieheni kanssa. Ajattelin, että olisin kolmekymppisenä jo oman alan töissä ja miehen kanssa asuttais vaikka rivarissa ja meillä olisi koira. Lapsia en vielä tahtoisikaan.
Kommentit (36)
Ehdottomassti. Mä en tee töitä enäää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin olla 20 kiloa hoikempi ja saada kuudennen lapsen
En. Asumismuoto on täysin väärä tällä hetkellä minulle ja miehelleni, kerrostalo. Onneksi lainaneuvottelut kutsuu pian, omakotitalohaave piirun lähempänä.
Uskomatonta, miten paljon kodilla loppujen lopuksi on vaikutusta hyvinvointiin. Joka aamu apea mieli, kun täällä on niin paha olo herätä. Kaipaan pihatöitä ja muita omakotitalon askareita, joihin lapsuudessa olen tottunut. Mies kaipaa autotallia, jossa nikkaroida ja fiksailla autoa yms.
Enköhän elä. Virka alla ja ihan kiva työ. Mies ja lapsi, kiva koti. Varallisuutta elää mukavasti, harrastaa, reissata. Mitäpä sitä muuta. N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Olen työtön, yksinäinen, lapseton ja sinkku. Todennäköisesti pian myös jonkin verran masentunut.
N42
En en en ja en. Kaikki mennyt yhteiskunnan takia, tukia on tullut mutta miksi en pysty tekemään töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, itseasiassa en muuttaisi mitään. Olen naimisissa elämäni miehen kanssa, lapsia ei ole eikä tule. Oma asunto meren tuntumassa Helsingin kantakaupungissa, molemmilla hyvät koulutusta vastaavat työt. Rikkaita ei olla, mutta hyvätuloisia kyllä. Kaikki on mallillaan.
En. Elän huonossa avioliitossa, jossa olen päätynyt mieheni miellyttäjäksi ja hän ei ole tyytyväinen vaikka toisin hänelle kuun taivaalta. Minulla on ollut aina sellainen sisäänrakennettu optimistisuus ja aina uudelleen ja uudelleen uskon, että jos vain olen enemmän ja parempi niin mieskin on vielä joku päivä onnellinen. Tosin nyt on alkanut tulla raja vastaan ja ilmoitin miehelleni, että jos hän ei hae apua ongelmiinsa niin minä lähden, mies tosin tähän vastasi ettei usko asioiden käsittelyyn, vaan hänestä on parempi tasaiseen tahtiin haukkua muut ihmiset ja syytellä heitä pahasta olostaan.
Muuten olen elämääni oikein tyytyväinen, enkä oikein tiedä lisääkö mahdollinen ero tyytyväisyyttäni. Mieheni on minun "elämäni rakkaus" ja silloin kun hän voi hyvin, olen hänen kanssaan onnellisempi kuin voin kuvitellakaan, harmillisesti vain hänellä tuntuu olevan nykyään enemmän niitä huono vointisia päiviä kuin hyviä, eikä tunnu haluavan tehdä asian eteen juuri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän. Omakotitalo joka on laitettu mieleiseksi, hyvä mies, 2 lasta jotka molemmat vielä sitä sukupuolta jota toivoin, hyvä toimeentulo.. en muuttaisi kyllä juuri nyt yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Olen ruma ja lösähtänyt keski-ikäinen, joka jumittaa huonossa parisuhteessa ärsyttävän komentelijamiehen kanssa ja joka on päätynyt koulutustaan vastaamattomaan työhön. Lapset on ainoa positiivinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elän. Omakotitalo joka on laitettu mieleiseksi, hyvä mies, 2 lasta jotka molemmat vielä sitä sukupuolta jota toivoin, hyvä toimeentulo.. en muuttaisi kyllä juuri nyt yhtään mitään.
Eli kumpia ovat?
No en.
Kyllä ainakin kerran elämässä olisi kohtuullista saada pildeä.
Joo ja en. Parasta elämässäni on kaksi lastani, joiden elämä on hyvä. Kumpikin opiskelee haluamaansa alaa.
Olen ollut yh siitå asti, kun lapseni olivat alle 3 vuotta. Tai no...olin sinkkuna 6 vuotta ja tapasin nyt jo exäni. Rakastin miestä ihan hulluna ja kuvittelin, että olemme yhdessä loppuelämän. Mies vaan muuttui siinä vaiheessa, kun yhteinen ihana kotimme oli valmis. Alkoi pelaamaan selkäni takana siis.
Jonkun aikaa katselin touhua, kunnes päätin muuttaa pois omasta, ihanasta, täydellisestä talostani.
Erosta on 3,5 v aikaa ja tämän ajan olen tarvinnut kasatakseni itseni tuosta kokemuksesta. Taloudellisesti on ollut sairaan tiukkaa. Toivon, että talous kestää siihen saakka kunnes lapset muuttavat pois pesästä.
Ehkä sen jälkeen minäkin pääsen matkustamaan ja nauttimaam siitä, että joka euroa ei tarvitse laskea.. Pystynkö koskaan enää parisuhteeseen? Enpä tiedä.
Kyllä elän. Mulla on kiva mies ja ihanat fiksut lapset, mukava hyväpalkkainen työ, itse rakennutettu OKT jonka laina on kohta maksettu. Mulla on varaa ostaa sellaista ruokaa ja sellaisia vaatteita kuin haluan, maksaa lasten kalliitkin harrastukset, lomailla ja palkata kotisiivooja. Mulla on myös hyvät välit työkavereihin ja sukulaisiin. Ainoa mikä multa puuttuu on läheinen sydänystävä.
Nuorempana olin liian kiltti, kynnysmatto ja ruπkkutyyny.
Mutta iän ja ajan myötä olen oppinut pitämään puoleni. Tunnistan narsistit ja omaneduntavoittelijat heti ja vältän heitä. Fokus on siirtynyt ulkoisesta sisäiseen. Eli karmean lapsuuden ja nuoruuden jälkeen voi päästä jonkinlaiseen tasapainoon.
Älkää kiltit antako periksi.
En elä. Olen työttömänä ja työkyvyttömänä kotona. Voin henkisesti niin huonosti, että on haaste selviytyä arjesta. Asun kahden lapsen kanssa kaksiossa. Olen erkaantunut vuosien saatossa kavereistani, ja olen todella yksinäinen. Ei seurustelukumppania, koska en uskalla alkaa seurustelemaan, ja kuka tälläistä rauniota edes haluaisi. Silti kaipaisin kovasti kumppani rinnalleni. Olen vieläkin kiinni exässäni, ja se on todella ristiriitaista. Lapset haluaisivat harrastaa sitä ja tätä, ja tehdä sitä ja tätä, kun kaveritkin, mutta minulla ei ole rahaa. Se särkee sydämeni. En pääse enää opiskelemaan, vaikka haluaisin, koska olen jo käyttänyt Kelan 2v omatoimisen opiskelun tuen (vai mikä lie oli). Katson aina somesta, kun muut käyvät töissä, matkustelevat ja harrastelevat, mutta itse olen lukittuna kotiin.
Haluaisin saada pääni sen verran kuntoon, että jaksaisin tehdä töitä. Tahtoisin ehkä vielä opiskella töiden ohella. Kannustava ja rakastava puoliso rinnalla. Rakennuttaisimme omistusasunnon, ja lapset saisivat harrastaa. Olisi koira. Sellaista tasapainoista arkea, ja lomilla matkusteltaisiin ja mökkeiltäisiin.
Up