Vauva syntyy, kun isommat ovat 9 ja 7 v. Mitähän kaikkea on odotettavissa tällaisella ikäerolla?

Pikkusiskona olin ärsyttävä pikku pirulainen, joka vain sotki ja oli tiellä. Lähennyimme vasta aikuisiällä.

eikä oikeastaan mitään kovin negatiivistä muistu mieleen. Ainoa oli että esikoinen tuntui melkein aikuiselta alkuun ja sain oikein tsempata itseäni että muistin hänenkin olevan vielä aika pieni. Esikoinen oli ja on tosi ylpeä pikkusisaruksistaan ja hänestä on ollut paljon apuakin. Voi vahtia vauvaa kun vein roskat tai kävin pikaisesti suihkussa. Leikkivätkin yhdessä jo kun kakkonen oli 1,5v. Esikoinen osasi tuossa iässä jo suhtautua vauvaan järkevästi ja leikeissä ymmärtää että toinen on pienempi. Monet väittävät että pitkä ikäero on huono koska sisarukset eivät opi tuntemaan toisiaan mutta meillä niin ei ole käynyt ainakaan vielä. En tiedä sitten myöhemmin.

Monet väittävät että pitkä ikäero on huono koska sisarukset eivät opi tuntemaan toisiaan mutta meillä niin ei ole käynyt ainakaan vielä. En tiedä sitten myöhemmin.

aikuisena läheiset välit ovat ennen muuta persoonakysymys. Minulla on 1,5 v. vanhempi veli, jonka kanssa tulen kyllä toimeen, mutta mitään yhteistä meillä ei tunnu olevan, läheisyydestä puhumattakaan.

5 vuotta nuoremman veljeni kanssa taas olen läheinen.

He ovat aika etäisiä. Tavataan pakollisissa sukujuhlissa, ei muuta.

Minä olin siskolleni vain ärsyttävä pikkukakara. Lapsuudesta on jäänyt mieleen se, että minulla todella oli tunne siitä, että siskostani olen tosi ärsyttävä. Toisaalta muistan, että hän opettikin minulle erilaisia asoita. Riitelimme hurjasti siihen saakka kunnes täytin ehkä 15v. Sen jälkeen olemme tulleet hyvin juttuun ja olemme hyvin läheisiä nyt aikuisena. Miehelläni on 9v. vanhempi sisko, joka on hänelle aivan vieras ihminen. Joskus anoppilassa tavataan eikä heillä ole toisilleen oikein mitään sanottavaa toisilleen.

ap