”Köyhien lapset eivät pääse matkoille eikä saa merkkivaatteita”
Ymmärrän että köyhyys on riski, mutta en otsikossa olevaa argumenttia. Pitäisikö yhteiskunnan rahoittaa kaikkien elämä niin että jokaisen olisi varaa ostaa lapsilleen merkkivaatteita, kalliin älypuhelimen ja vuosittaiset ulkomaanmatkat? Mitä ihmettä tuolla tarkoitetaan?
Kommentit (49)
No jos olisi tarjolla muutakin kun toi otsikko. Ehkäpä sen varsinaisen leipätekstin lukemalla voisi selvittää, ollaanko tuossa edes vailla lisää rahaa, vaiko vaan ehkä muistuttamassa ettei kaikilla ole samoja taloudellisia edellytyksiä kustantaa lastensa elämää?
Näin on aina ollut ja tulee olemaan. Perustoimeentulo on kaikilla oltava, mutta mitään luxusta ei voi ilmaiseksi vaatia.
Jokaisen on oltava siinä suhteessa oman onnensa seppä.
Ole ollu hyvinkin köyhä ja äitini sanoi, että ihminen voi saada mitä haluaa, kun muistaa haluta sitä, mitä on mahdollista saada.
Äiti oli syntynyt 1913 ja käynyt 2 vuotta kiertokoulua ja oli yksi viisaimmista ihmisistä, joita olen tuntenut koko akateemisen tuttavapiirini joukossa.
"Köyhien lapset eivät pääse matkoille eikä saa merkkivaatteita" - Näin se on aina ollut ja niin sen pitää olla jatkossakin! Mikä kansalaisoikeus matkustelu ja merkkivaatteet on??? Riittää, kun matkustaa koulun ja kodin väliä ja saa säähän sopivat vaatteet päällensä! - Mikä teitä ihmiset vaivaa? Tuntuu, kuin aikuiset olisivat taantuneet lasten tasolle! Mulle, mulle, kun muillakin on!! Jos ei ole resursseja, niin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä argumentti oli siis mm hs:n jutussa tänään:
”Jo päiväkoti-ikäiset kiinnittävät huomiota muiden lasten varallisuudesta tai varattomuudesta kertoviin seikkoihin, kuten vaatetukseen. Syntymäpäivälahjojen, kesälomamatkojen tai älypuhelinten vertailussa köyhyydestä kärsivä lapsi jää ulkopuoliseksi. Ulkopuolisuus ja itsensä erilaiseksi kokeminen aiheuttavat häpeää ja altistavat kiusaamiselle.”
Sitten pitää opettaa lapset hyväksymään erilaisuus. Hankkimalla merkkivaatteita ja älypuhelimiahan vain pahennetaan ongelmaa, kun annetaan yhä vahvemmin ymmärtää, ettei porukkaamn pääse ilman.
Onhan se karua, että jo lapsena muut kiusaavat ja kohtelevat ilman ihmisarvoa. Oppii jo pienestä, että itse ei ole saman arvoinen kuin muut. Varsinkin kun nämä kiusaajat eivät ole tehneet mitään saadakseen asemansa.
Jos liikaa tasataan, se johtaa moraalikatoon.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se karua, että jo lapsena muut kiusaavat ja kohtelevat ilman ihmisarvoa. Oppii jo pienestä, että itse ei ole saman arvoinen kuin muut. Varsinkin kun nämä kiusaajat eivät ole tehneet mitään saadakseen asemansa.
Tällöin ongelmina ovat kasvatus ja kulttuuri, ei se että jotkut ovat köyhempiä kuin toiset.
Tuntuu että niitä merkkituotteita ovat vailla ja niihin kiinnittää huomiota juuri ne joilla ei ole varaa, sitten on varmaan se toinen ääripää jolle hyvinvointi on vain materiaa, mutta väittäisin että suurimmalle osalle siinä välissä ihan sama. Meillä olisi varaa ostaa merkkitavaraa mutta lapset ovat alle kouluikäisistä lähtien tienneet brändihinnoittelusta ja ymmärtäneet kierrätystä ja taloudellisia valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se karua, että jo lapsena muut kiusaavat ja kohtelevat ilman ihmisarvoa. Oppii jo pienestä, että itse ei ole saman arvoinen kuin muut. Varsinkin kun nämä kiusaajat eivät ole tehneet mitään saadakseen asemansa.
Kyllä tässä olisi vihdoin katse käännettävä vanhempiin. Hyvintoimeentulevat vanhemmat eivät yleensä halua lastensa seurustelevan alempaa sosiaali luokkaa olevan kaverin kanssa ja puhuvat tästä myös lasten kuullen. Eivät pienet lapset ihan tyhjästä älä kiusaamaan köyhää kaveria, kyllä malli tähän saadaan valitettavasti rikkaiden lasten kotoa!
Tämä ongelma poistuu. Tällä viikolla lapset menivät ilmastolakkoon. Loogisesti he lopettavat päästöjen tuoton, eli ostavat kaiken kirpparilta kävelymatkan päästä. Kohta ei kukaan erotu pröystäilyllään. Voinkin myydä tiedostavalle nuorisolle edullisesti pöytälaatikostani pari näppäinnokiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä argumentti oli siis mm hs:n jutussa tänään:
”Jo päiväkoti-ikäiset kiinnittävät huomiota muiden lasten varallisuudesta tai varattomuudesta kertoviin seikkoihin, kuten vaatetukseen. Syntymäpäivälahjojen, kesälomamatkojen tai älypuhelinten vertailussa köyhyydestä kärsivä lapsi jää ulkopuoliseksi. Ulkopuolisuus ja itsensä erilaiseksi kokeminen aiheuttavat häpeää ja altistavat kiusaamiselle.”
Sitten pitää opettaa lapset hyväksymään erilaisuus. Hankkimalla merkkivaatteita ja älypuhelimiahan vain pahennetaan ongelmaa, kun annetaan yhä vahvemmin ymmärtää, ettei porukkaamn pääse ilman.
Lisäksi lapset pitäisi kasvattaa ymmärtämään, että maapallo ei kestä jatkuvaa järjetöntä kuluttamista, vaan säästeliäästi eläminen on todella järkevää ja ekologista. Merkkivaatteiden ja uusimpien älypuhelimien ei pitäisi olla statussymboli vaan vähän typerien ihmisten merkki, jotka eivät ymmärrä vastuullisen kuluttamisen päälle.
Olisi hyvä kertoa lapsille jo päiväkodissa, että matkustelevat ja kuluttavat ihmiset ovat pahoja ihmisiä. He aiheuttavat ilmastokatastrofin ja tappavat miljardeja ihmisiä ja eläimiä.
Se kiusaaminen alkaa jo niissä pikkuisten päiväkotiryhmissä.
Tosi pienetkin osaa sen ääneen sanoa, ettei Sanni kutsu Nooraa synttäreille, kun siltä saa aina niin pienen lahjan.
Sama jatkuu alakouluiässä. Niitä ei aina omien vanhempien kuullen sanota, ja ne kuullostavatkin aivan kauheilta puheilta. Ne kiltit tytöt, jotka omistavat uusimmat, tai ainakin lähes, Iphonet jo alakoulussa, sanovat sen ääneen. He myös ilmoittavat kenellä niitä iphoneja ei ole ja ne tyypit ovat eri porukkaa.
Se myös ilmoitetaan ääneen, jos jollain ei ole ne oikeat niket tai adidakset.
Se, että luokan kovin kiusaaja saa hymytyttö-patsaan, sanoo sen että koulun henkilkunta on ihan pihalla millaista luokassa oikeasti on.
Ehkä olisi hyvä mennä Neuvostoliiton malliin! Kaikilla samanliset tulot, asunnot yms. Mitään ei itae omistettu.
Oikeasti ihan älytöntä, että kaikilla pitäisi olla samanlaista. Toiset ihmiset ovat älykkämpiä kuin toiset ja toiset ovat varakkaampia.
Mitä jos älypuhelimettomat ja merkkivaatteettomat lapset olisivat kavereita keskenään, problem solved.
Päiväkoti - ikäinen ei erota merkkivaatteita kirppisvaatteista, jos sen vanhemmat, jotka kyselevät facen sisustusryhmissä, mistä löytyy musta tiskirätti, eivät opeta mikä on sopiva vaatemerkki ja väri.
Missä on tuollainen päiväkoti jossa lapset tietävät vaatteiden arvon?
Ainoa mikä aiheutti kateutta oli lelupäivä. Lapsemme ei vienyt mitään kallista koska rikki menemisen riski on suuri.
Se juttu oli kyllä osin aika outo. Köyhillä ei ole varaa matkustaa - mikä ihmeen yllätys se on? Tai miksi hyvä lapsuus supistettiin kulutuslapsuudeksi, miksi ei missään muistutettu (paitsi ihan lopussa), että lapselle tärkeää on turvallisuus.
maslow'n tarvehierarkia on näköjään mennyt uusiksi.
Ja tämä argumentti oli siis mm hs:n jutussa tänään:
”Jo päiväkoti-ikäiset kiinnittävät huomiota muiden lasten varallisuudesta tai varattomuudesta kertoviin seikkoihin, kuten vaatetukseen. Syntymäpäivälahjojen, kesälomamatkojen tai älypuhelinten vertailussa köyhyydestä kärsivä lapsi jää ulkopuoliseksi. Ulkopuolisuus ja itsensä erilaiseksi kokeminen aiheuttavat häpeää ja altistavat kiusaamiselle.”