Loukkaannutko jos vähävarainen perhe antaa lapsellesi noin 5e.n arvoisen lahjan?
Miten on, loukkaannutko? Vai ymmärrätkö jos esim opiskelijalla ei ole varaa enempään?
Kommentit (18)
Tuota... mistähän mun pitäisi tässä loukkaantua?
Nolla vitosen perään niin sitten olisi ok.
En loukkaannu. Meille saa tulla synttäreille ilman lahjaakin. Ymmärrän, että perheillä on erilaisia taloudellisia tilanteita. Lasten kaverilahjat ei tarvi olla mitään kalliita. Karkkipussi, Aku Ankka tms ihan ok.
En missään tapauksessa loukkaannu. Enkä varsinkaan silloin, jos lapsi vielä pitää lahjastaan. Lahjan rahallinen arvo ei ole pääasia, vaan muistaminen ja välittäminen.
En tietenkään loukkaannu. Sopiva hinta kaverilahjalle, isommillekin.
En todellakaan. Meille on tultu myös ilman lahjaa, ei ole haitannut meitä, mutta lahjaa tuomaton on ollut itse vähän häpeissään. Siksi suosittelen, että askarrelkaa itse kortti, kerätkää kimppu kukkia tmv. käytännössä ilmaista.
Loukkaantuisin. Siksi laitan kutsuihin yleensä lahjan minimihinnan, osaapahan rupusakki pysyä poissa. Esimerkiksi hääkutsussani oli häälahjalle minimihinta.
Lahjan arvoa ei tulisi rahalla mitata, kuten montaa muutakaan asiaa maailmassa.
Jos oikeasti jotain haittaa lahjan hinta niin sellaisille ei lahjoja anneta ollenkaan.
En loukkaannu vaikka tultaisi ilman lahjaa. Eikä loukkaannu lapsikaan. Pääasia että saadaan toivotut vieraat paikalle viettämään hauskaa päivää.
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuisin. Siksi laitan kutsuihin yleensä lahjan minimihinnan, osaapahan rupusakki pysyä poissa. Esimerkiksi hääkutsussani oli häälahjalle minimihinta.
Minäkin pysyisin poissa, vaikken ”rupusakkia” olekaan.
Miksi MINÄ loukkaantuisin lahjasta, jonka saa LAPSi, enkä minä :D
Mihin tämä maailman menossa :D
Kyllä loukkaannun.Tuohan on ihan suoraa vittuilua
En loukkaannu. Sitä voin vähän ihmetellä, jos tällainen perhe sitten ilmoittaa itse 50 euron hintaisen lahjatoiveen, kun kysyn vinkkejä syntymäpäivälahjaksi heidän lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuisin. Siksi laitan kutsuihin yleensä lahjan minimihinnan, osaapahan rupusakki pysyä poissa. Esimerkiksi hääkutsussani oli häälahjalle minimihinta.
Pettämätön rupusakin tuntomerkki on mm. se, että laittavat hääkutsuunsa minimihinnan lahjalle.
Enemmän häiritsee, kun joku tuo jonkun 50€ lahjan. Liian kalliista lahjasta tulee mieleen, että lapset vanhemmat ovat idiootteja.
En loukkaannu, loukkaannun vain jos tuo jotain pikkusälää mihin vauva voi tukehtua. Mieluummin ei mitään. Ja ihan hyviä lahjoja lapset ovat aina saaneet.
Oma lapsuudenperheeni oli köyhä ja annoin kavereille usein lahjaksi omia vanhoja, hyväkuntoisia leluja, kirjoja tms. eikä sitä kukaan arvannut. Ainoastaan itsestäni saattoi tuntua vähän nololta antaa "huonompi" lahja kuin muut toivat. Jos tuohon tilanteeseen päätyy niin lasta kannattaa muistuttaa, ettei synttärisankari tai kukaan muukaan sitä kovin tarkkaan katso mikä lahja on keneltäkin.
(Lisäksi yksi hyvä lahja vanhemmilta ja ehkä parhaalta kaverilta on ihan riittävä, muut voivat varmaan lapsen näkökulmasta tuoda mitä vain kunhan on paketteja ja lahjapaperia.)
En loukkaannu. Pelkkä korttikin riittää, vaikka itse tehty.