Lue keskustelun säännöt.
Käytännön neuvoja "sokeririippuvuuteen"
01.03.2019 |
Hei, olen anonyymi mammapalstalainen ja olen sokeririippuvainen.
Tiedän että sokeri ei ole terveellistä ja tiedän että haluaisin olla ilman sitä, mutta vaikka kuinka päättäisin että nyt loppu, niin tavalla tai toisella löydän itseni mussuttamassa jotain makeaa. Määrällisesti sokerisia herkkuja ei ehkä kulu kerralla paljoa, vaan ne ovat pari keksiä kahvin kanssa tänään ja suklaapatukka huomenna...jotain makeaa on saatava.
Joskus olen onnistunut olemaan ilman varsinaista sokeria, mutta riippuvuus on sitten muuttanut vain muotoaan ja makeanhimon iskiessä saatan ahmia kuivattuja hedelmiä(niitäkin voi syödä liikaa), stevialla tai muilla keinomakeuttajilla makeutettuja herkkuja jne. ja pian tavaksi muodostuukin syödä näitä "terveellisempiä" sokerittomia vaihtoehtoja päivittäin ja jopa useita kertoja....eihän se mitenkään voi olla hyvä asia jos alat panna merkille korvaavasi työpaikkalounaita näillä herkuilla.
Mutta palatakseni takaisin tähän ongelmaan ja sen ratkaisemiseen, niin onko jotain neuvoja miten onnistuisin pääsemään eroon tästä herkkukoukusta?
Kommentit (72)
Siihen on hyvä neuvo, mutta se ei kellekään kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syö kunnon ruokaa, niin ettet nälissäsi ja verensokerin ollessa matalalla himoitse makeaa.
Älä osta kotiin mitään makeaa, niin ei ole kiusauksia.
Miksi ihmeessä pidät noin kohtuullista ja pienimuotoista makeankäyttöä jonain ongelmana? Ei siitä mitään haittaa sinulle ole.
Voiko muuten sokerikoukusta vieroittumisen jälkeen nauttia esimerkiksi kylässä jotain sokerista vai tarkoittaako tämä sitä että himo sokeriin palaa heti ja joudut aloittamaan alusta?
Olen kuullut, että kromin(?) riittävä saatavuus ehkäisee makeanhimoa. Vai olikohan se joku muu, mutta kuitenkin. Sitten tietysti pitää syödä säännöllisesti. Itselläkin tuo sama, pitäisi joskus tehdä asialle jotakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sokeririippuvuutta ei oikeasti ole olemassakaan. Se on vain opittu mieliteko, joka menee muutamassa päivässä ohi, kun et vaan anna sille periksi. Et vaan syö mitään makeaa. Kahden viikon päästä ei tee edes mieli.
Vierailija kirjoitti:
Voiko muuten sokerikoukusta vieroittumisen jälkeen nauttia esimerkiksi kylässä jotain sokerista vai tarkoittaako tämä sitä että himo sokeriin palaa heti ja joudut aloittamaan alusta?
Jos sokerista pääsee eroon, niin sen jälkeen makea ei edes maistu hyvältä, joten sen syömistä ei tarvitse edes miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä pidät noin kohtuullista ja pienimuotoista makeankäyttöä jonain ongelmana? Ei siitä mitään haittaa sinulle ole.
Enköhän minä määrittele sen ihan itse. Koen että on haittaa, sillä koko päivän syömiset alkaa helposti määrittyä sen makean ympärille. Saatan toisinaan jättää ns. oikean ruuan syömättä ja syödä mielummin jotain makeaa. Lisäksi saatan syödä kaikki kaapista löytyvät herkut himon iskiessä kerta rykäyksellä jne. JA hirveä kiukku iskee jos mitään makeaa ei päivittäin niinä tiettyinä hetkinä olekaan saatavilla. Makean syönti myös vaikuttaa negatiivisesti verensokeriin itselläni, eli just kiukkua, väsymystä...
-ap
Vierailija kirjoitti:
Siihen on hyvä neuvo, mutta se ei kellekään kelpaa.
Onko se kenties sama mitä miehenikin aina tarjoaa...eli "älä syö herkkuja"? :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syö kunnon ruokaa, niin ettet nälissäsi ja verensokerin ollessa matalalla himoitse makeaa.
Älä osta kotiin mitään makeaa, niin ei ole kiusauksia.
Olen ahkera kontrolloimaan mitä syön, koska pikkuhiljaa..laihtuisinko, ei en, vaan lihon! En vieleläkään ole paljoa ylipainoinen ..mutta kokoajan jo kymmenen vuotta olen lihonut.
Ajattelen, että läden ulos kävelemään ja unohdan syömisen. Kuinka ollakaan tulen kotiin ruokaostosten kera ja mukana on aina sellaista makee ja turhaa kuin joku leivonnainen tai paistettavaa patonkia jonka voin syödä kahvin keralla. Siis minulle tulee kuin musta aukko ajatusten ja järjen päälle kun menen kauppaan. Joku alitajunnassani toimii vastoin sitä mitä olen päättänyt:) ja kantaa kotiin turhaa ruokaa!
Mitä teen, kun elän yksin. Olen aina pitänyt ruuanlaitosta, vaan nykyään aikalailla osta valmista ja vain kerran viikossa laitan useamman ateria. En vain jaksaisi enää tapella ruuan kanssa ja sitä vastaan!
Vierailija kirjoitti:
Sokeririippuvuutta ei oikeasti ole olemassakaan. Se on vain opittu mieliteko, joka menee muutamassa päivässä ohi, kun et vaan anna sille periksi. Et vaan syö mitään makeaa. Kahden viikon päästä ei tee edes mieli.
Joo, taitaa tosiaan olla enemmänkin tapariippuvuutta, siksi laitoinkin otsikossa lainausmerkkeihin. Mutta se henkinen koukku on kyllä melkein pahempi :D
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syö kunnon ruokaa, niin ettet nälissäsi ja verensokerin ollessa matalalla himoitse makeaa.
Älä osta kotiin mitään makeaa, niin ei ole kiusauksia.
Tämä on oikeasti hyvä. Tosin minulla on useitakin kauppoja hyvin lähellä, niin ei vaadi juurikaan erityistä vaivaa piipahtaa hakemassa jotain. Eli jotain huonoakin tästä että kaupat ovat niin lähellä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että kromin(?) riittävä saatavuus ehkäisee makeanhimoa. Vai olikohan se joku muu, mutta kuitenkin. Sitten tietysti pitää syödä säännöllisesti. Itselläkin tuo sama, pitäisi joskus tehdä asialle jotakin...
Joo, kuullut tuon saman ja joskus testannutkin mutten huomannut oikeastaan mitään eroa, eli jos päätät tehdä asialle jotain, niin kromia en voi suositella :) Vaikka tokihan me kaikki olemme erinlaisia.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen on hyvä neuvo, mutta se ei kellekään kelpaa.
Onko se kenties sama mitä miehenikin aina tarjoaa...eli "älä syö herkkuja"? :)
-ap
Ei suinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syö kunnon ruokaa, niin ettet nälissäsi ja verensokerin ollessa matalalla himoitse makeaa.
Älä osta kotiin mitään makeaa, niin ei ole kiusauksia.
Olen ahkera kontrolloimaan mitä syön, koska pikkuhiljaa..laihtuisinko, ei en, vaan lihon! En vieleläkään ole paljoa ylipainoinen ..mutta kokoajan jo kymmenen vuotta olen lihonut.
Ajattelen, että läden ulos kävelemään ja unohdan syömisen. Kuinka ollakaan tulen kotiin ruokaostosten kera ja mukana on aina sellaista makee ja turhaa kuin joku leivonnainen tai paistettavaa patonkia jonka voin syödä kahvin keralla. Siis minulle tulee kuin musta aukko ajatusten ja järjen päälle kun menen kauppaan. Joku alitajunnassani toimii vastoin sitä mitä olen päättänyt:) ja kantaa kotiin turhaa ruokaa!
Mitä teen, kun elän yksin. Olen aina pitänyt ruuanlaitosta, vaan nykyään aikalailla osta valmista ja vain kerran viikossa laitan useamman ateria. En vain jaksaisi enää tapella ruuan kanssa ja sitä vastaan!
Luule n ymmärtäväni hieman tuota sun ongelmaasi. Toivottavasti saadaan jotain hyviä vinkkejä tästä ketjusta...Tsemppiä!
Hyväkin puoli tuossa yksin asumisessa on, nimittäin se ettei kukaan toinen kanna mitään herkkuja kotiin vasten tahtoasi. Joillakin tällainenkin ongelma.
-ap
Onko sulla ketään kaveria, jonka voisit ylipuhua sokerilakkoon kanssasi? Vertaistuki on mahtava voima.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen on hyvä neuvo, mutta se ei kellekään kelpaa.
Onko se kenties sama mitä miehenikin aina tarjoaa...eli "älä syö herkkuja"? :)
-ap
Ei suinkaan.
No haluatko jakaa tämän neuvosi, vai arvuutella vain :)?
-ap
Kanaattaa mennä ruokakauppaan vain kylläisenä. Nälkäisenä jos menee, tarttuu mukaan herkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ketään kaveria, jonka voisit ylipuhua sokerilakkoon kanssasi? Vertaistuki on mahtava voima.
Ikävä kyllä ei taida olla sellaista, kannattavat enemmänkin kohtuutta ja että joskus voi herkutella jne, mutta sanoisin ettei kovin hyvin taida toteutua heidänkään kohdalla tämä ajatus.
-ap
Yleensä kun lukee vinkkejä makean nälän taltuttamiseksi, niin yleisinpiä neuvoja on että korvaa sokeriset herkut kuivatuilla hedelmillä yms. terveellisemmillä vaihtoehdoilla, mutta olen todennut ettei tämä oikeastaan auta pääsemään eroon tuosta makeanhimosta, (joka siis nyt itsellä tavoitteena) vaan nuo sokerittomat makeat auttavat pitämään addiktioa ja mieltymystä makeisiin yllä.
-ap