ottaisitko kehitysvammaisen miehen?
joka on ns. vähä-älyinen ? ja asuu esim. palvelukodissa. tuskin kovin moni normaali nainen seurustelisi kehitysvammaisen kanssa.
Kommentit (20)
Riippuu miten paha vamma kyseessä. Kumppanin kanssa on kuitenkin kiva suunnitella asioita ja elämää. Vähä-älyisyys voisi olla aika hankalaa. Ainakin itselle, kun menee hermo 18- vuotiaan pojankin kanssa joka on mielestäni ajoittain kuin vähä-älyinen😅
Kehitysvamma sitten taas vaikka jossain raajassa joka tuo ”vain” fyysisiä haasteita ei olisi niin paha.
En ottaisi tietenkään. Miksi ottaisin? Mitä iloa minulle hänestä olisi? Hoitajaksiko, peräänkatsojaksi? t. vammaishoitaja
Eikös toi laskettaisi hyväksikäytöksi? Monellahan on edunvalvoja, ovatko oikeustoimikelpoisia?
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miten paha vamma kyseessä. Kumppanin kanssa on kuitenkin kiva suunnitella asioita ja elämää. Vähä-älyisyys voisi olla aika hankalaa. Ainakin itselle, kun menee hermo 18- vuotiaan pojankin kanssa joka on mielestäni ajoittain kuin vähä-älyinen😅
Kehitysvamma sitten taas vaikka jossain raajassa joka tuo ”vain” fyysisiä haasteita ei olisi niin paha.
Vain vähä-älyinen vanhempi onnistuu kasvattamaan vähä-älyisen lapsen
Aika moni ottaa ainakin lähelle kehitysvammaisen
En ottaisi edes tyhmää saati sitten kehitysvammaista.
Ai seurustelukumppaniksi?
En, on kaksi peräänkatsottavaa omaakin lasta.
Yh
En ottaisi edes mensan jäsentä.
Yh
Teki pahaa jo aspergermiehen kanssa.
On vähän vaikeaa tuntea emotionaalista vetoa tai peräti rakastua vähä-älyiseen, jos itse on ns. normaali. Eri asia on fyysisesti kehitysvammaiset, mutta älyllisesti normaalit. Tällaisia pareja toki onkin, joista toinen on fyysisesti vammainen ja toinen terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miten paha vamma kyseessä. Kumppanin kanssa on kuitenkin kiva suunnitella asioita ja elämää. Vähä-älyisyys voisi olla aika hankalaa. Ainakin itselle, kun menee hermo 18- vuotiaan pojankin kanssa joka on mielestäni ajoittain kuin vähä-älyinen😅
Kehitysvamma sitten taas vaikka jossain raajassa joka tuo ”vain” fyysisiä haasteita ei olisi niin paha.Vain vähä-älyinen vanhempi onnistuu kasvattamaan vähä-älyisen lapsen
No hänen äitiään kun miettii niin olisi helppo olla samaa mieltä, mutta onneksi pojasta polvi paranee ja kyseessä taitaa kuitenkin olla sekä hormonit että nuoren ihmisen lyhytnäköisyys ja omien impulsien mukana eläminen järjen ollessa toissijainen asia. Tsori ”huippuäiskä”, nyt meni huti.
Koska en ole itse kehitysvammainen henkilö, epäilen ettei meillä olisi aineksia kauhean menestykselliseen suhteeseen. Sikäli harmi homma, koska monet kehitysvammaiset henkilöt voivat olla todellakin paljon parempia tyyppejä (ja monesti itseasiassa ovatkin) kuin moni ns. Normilahjainen😁
Kaverini firmassa oli tällainen, sanotaan nyt sitten vaikka vähälahjainen, nuori mies harjoittelijana. Hän oli huomattavan komea ja vakituisessa parisuhteessa. Kuitenkin esimerkiksi rahankäyttö oli sellaista, että tämän nuorukaisen avokki antoi hänelle päivittäisen käyttörahan aamuisin, ja saattoi esimerkiksi antaa kympin, että mies pääsee hampurilaisbaariin syömään joskus.
En tunne häntä erityisen hyvin, tapasin pari kertaa. Kyllä hänen kehitysvammaisuutensa tai heikkolahjaisuutensa huomasi oitis, mutta hän oli työteliäs, kohtelias ja tavatessamme iloinen ja jotenkin elämänmyönteisen oloinen. Varmaan hänelläkin on vaikeat hetkensä, mutta ne eivät kuulu minulle.
En minä ihmettele, että hän oli parisuhteessa. Ei hän kuitenkaan mikään vähämielinen ole. Mutta varmaan hänen naisensakin on jollain tavalla erityinen persoona - arvelen, sillä tiedä en.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miten paha vamma kyseessä. Kumppanin kanssa on kuitenkin kiva suunnitella asioita ja elämää. Vähä-älyisyys voisi olla aika hankalaa. Ainakin itselle, kun menee hermo 18- vuotiaan pojankin kanssa joka on mielestäni ajoittain kuin vähä-älyinen😅
Kehitysvamma sitten taas vaikka jossain raajassa joka tuo ”vain” fyysisiä haasteita ei olisi niin paha.
Kehitysvamma viittaa aina älylliseen kehitysvammaisuuteen. Liikuntavamma tai fyysinen vamma on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
On vähän vaikeaa tuntea emotionaalista vetoa tai peräti rakastua vähä-älyiseen, jos itse on ns. normaali. Eri asia on fyysisesti kehitysvammaiset, mutta älyllisesti normaalit. Tällaisia pareja toki onkin, joista toinen on fyysisesti vammainen ja toinen terve.
Ei ole olemassa fyysistä KEHITYSvammaa.
En ottaisi. Ei voisi olla tasapuolinen suhde.
Takavuosina aiheesta oli sen hetken "se" kirja nimeltään Tim. Vanhempi nainen rakastui apupojaksi palkkaamaansa heikkolahjaiseen nuorempaan mieheen, komeaan kuin Adonis. Miten siihen sitten reagoitiin selviää lukemalla , jos kiinnostaa.
En todellakaan.