Ällistyttää huomata vauva-palstaa lukiessa että miten monella puolisolla on omat rahat ja eri tilit.

Varaudutaanko tuolla siihen lopulliseen lusikoiden jakoon? Vaikka tuota kyllä näkee niin avo- kuin aviopareillakin. Erikoiselta se omaankin korvaan kuulostaa, mutta eipähän ole minun ongelmani.

Vielä enemmän huolia tulee siitä, kun kaikki rahat ovat samalla tilillä ja toinen nostaa tilin kerralla tyhjäksi ostaakseen jotain kivaa perheelle.

Jokaisen pitäisi oppia elämään omien varojensa puitteissa, ei puolison tuloilla.

Yhteisen tilin jälkeen naiset itkevät sitä, kun rahat ei riitä. Miten ne riittäisi, kun on tottunut tuhlaamaan kahden palkat.

Ns. nykyaikaisin järjestely taitaa tänä nettipankkien aikakautena olla se, että kummallakin on omat tilit, joihin palkat tulee, ja sitten on yhteinen, jolle siirretään sovittu summa tai osuus palkasta kuukausittain.

Näin kummallakin on rahaa jolla voi ostella itselleen vähemmän tarpeellisia asioita tai mitä nyt sitten ikinä tahtookin, ja toisaalta on se yhteinen tili, josta kumpi vaan voi höylätä ruokaostosten hinnan.

Meillä on yhteinen talous, mutta omat rahat. Tämä tietysti vaatii sen, että meillä molemmilla on niin hyvät tulot, että pystymme pitämään samanlaista elintasoa meidän perheelle, vaikkapa yksinämme. Jokaista penniä kun ei tarvitse laskea, niin ei ole väliä mihin mies laittaa rahansa tai mihin minä käytän omaa rahaani. Minusta olisi epämiellyttävää kysyä mieheltä rahaa johonkin mitä minä tarvitsen. Onneksi olen löytänyt miehen, jolla on samanlaiset tulot ja samanlaiset tavat käyttää rahaa. 

Sitten taas nämä, joilla on yksi yhteinen tili itkevät, että mies on taas ostanut kaikilla rahoilla kaljaa tai Volvoon uudet iskunvaimentimet. Vaihtoehtoisesti mies itkee, että vaimo tuhlasi viimeiset rahat lapsen talvihaalariin ja sumbakurssiin.

Helpointa elämä on niillä, joilla on kolme tiliä; yksi yhteinen ja kaksi omaa.

Yhteisellä tilillä rahat yhteisiin menoihin ja omilla tileillä rahat omiin menoihin, eikä kenenkään tarvitse koskaan pahoittaa mieltään kenenkään rahan käytöstä tai käyttämättömyydestä.

Meillä on aina ollut puolison kanssa yhteinen tili. Ei tulisi kummallekaan mieleen nostaa tiliä tyhjäksi että voi ostella jotain kivaa, kun siltä samalta tililtä menee ruuat ja laskut. Eipä oo toisaalta myöskään vaikeeta pysyä kärryillä perheen tuloissa ja menoissa.

Vierailija kirjoitti:

Ns. nykyaikaisin järjestely taitaa tänä nettipankkien aikakautena olla se, että kummallakin on omat tilit, joihin palkat tulee, ja sitten on yhteinen, jolle siirretään sovittu summa tai osuus palkasta kuukausittain.

Näin kummallakin on rahaa jolla voi ostella itselleen vähemmän tarpeellisia asioita tai mitä nyt sitten ikinä tahtookin, ja toisaalta on se yhteinen tili, josta kumpi vaan voi höylätä ruokaostosten hinnan.

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen talous, mutta omat rahat. Tämä tietysti vaatii sen, että meillä molemmilla on niin hyvät tulot, että pystymme pitämään samanlaista elintasoa meidän perheelle, vaikkapa yksinämme. Jokaista penniä kun ei tarvitse laskea, niin ei ole väliä mihin mies laittaa rahansa tai mihin minä käytän omaa rahaani. Minusta olisi epämiellyttävää kysyä mieheltä rahaa johonkin mitä minä tarvitsen. Onneksi olen löytänyt miehen, jolla on samanlaiset tulot ja samanlaiset tavat käyttää rahaa. 

Nuo itkijät onkin niitä jotka ovat naineet hypergamisesti tai makaavat kotona vuosikausia lasten varjolla.

Ei nähdä mitään vikaa itsessään, vaan miehen kuuluisi maksaa heidän elämänsä.

Aivan vapaasti saisivat mielestäni lähteä kävelemään "kaltoinkohdeltuina" suhteesta ja maksaa jatkossa kaiken ihan itse. Saattaisi mieli muuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aina ollut puolison kanssa yhteinen tili. Ei tulisi kummallekaan mieleen nostaa tiliä tyhjäksi että voi ostella jotain kivaa, kun siltä samalta tililtä menee ruuat ja laskut. Eipä oo toisaalta myöskään vaikeeta pysyä kärryillä perheen tuloissa ja menoissa.

Minun on vielä helpompi pysyä kärryillä tuloissa ja menoissa, kun ei tarvitse miettiä, ostaako mies tänä keväänä uuden moottoripyörän tai edes moottoripyöräkypärän. Tiedän (seurustelimme useita vuosia ennen yhteen muuttoamme), että hän tallettaa yhteiselle tilille sen summan, millä katetaan hänen osuutensa yhteisistä kuluista (50 %) ja kaikki muu on täysin hänen omassa vallassaan olevaa rahaa. Ja sama tietysti päinvastoin. Minä tiedän, milloin omat laskuni menevät maksuun joten osaan laskea paljonko kulloinkin jää palkastani säästöön tai voin käyttää esimerkiksi matkailuun.

Meillä on ollut tämän 10 vuotta omat tilit ja säästöt. Yhteinen tili on jolle säästetään lomamatkoja varten.

Yhteiset rahat on kuitenkin eikä lasketa kuka maksaa mitäkin. Tv on yhteinen vaikka mies sen maksoikin, samoin tietokone vaikka mä sen maksoin jne.

Yhteinen koti, yhteiset lapset, yhteiset menot ja tulot vaikka omat tilit onkin.

Minua enemmän ihmetyttää ne, jotka pitävät yhteistä tiliä ratkaisuna rahankäytön ongelmiin parisuhteessa. Homma voi toimia yhteisellä tai omilla tileillä tai olla toimimatta. 

Kyllä siitä rahankäytöstä pitää edelleen keskustella, vaikka rahat olisivat samassa laarissa. Vai onko ap niitä naisia, jotka katsovat rahan käytön päätösten syntyvän itsestään?

Meillä on taloustili, johon siirretään jokseenkin saman verran rahaa. Tämän päälle menevistä perheen yhteisistä hankinnoista keskustellaan. Vastaavasti omista hankinnoista ei ole toiselle tilivelvollinen. 

Halusin helpon elämän joten elän omien tulojeni mukaan. Mies eläkööt omilla rahoillaan. Ei mitään ongelmia.

Jos haluan, voin ostaa perheelle juustoa ja jos mies haluaa, hän voi ostaa makkaraa. Kumpikin tietää, että perhe tarvitsee ruokaa ja koska olemme aikuisia, lapset eivät näe nälkää. Mutta miehen tulot ja rahankäyttö eivät kuulu minulle niin pitkään kun koen, että hän ei elä kustannuksellani.

Meillä on puolison kanssa yhteinen ruokatili, johon kumpikin laittaa kerran kuussa tietyn summan rahaa. Molemmilla on maksukortit, jotka yhdistettynä ruokatiliin ja sillä maksamme ruokaostokset sekä muut kodin tarvikkeet. Yksityiset käyttötilit on molemmilla tämän lisäksi, mitä toinen ei käytä. Tietty lainataan puolin toisin jos on tarpeen, mutta omat ostokset omalla rahalla :)

Vierailija kirjoitti:

Varaudutaanko tuolla siihen lopulliseen lusikoiden jakoon? Vaikka tuota kyllä näkee niin avo- kuin aviopareillakin. Erikoiselta se omaankin korvaan kuulostaa, mutta eipähän ole minun ongelmani.

Meillä ei vaan ole tarvetta yhteiselle tilille. Laskuista, lainoista ja muista menoista on selvä kulujako kumpi maksaa mitäkin. Avioehtoa ei ole, joten eron tullessa kaikki laskettaisiin yhteen ja laitettaisiin puoliksi.

Mun vanhemmilla on yhteinen tili ja käyttöoikeudet molemmilla. Kyllä se niillä on aina toiminut hyvin, molemmat ostavat mitä tarvitsevat ja ei tarvitse sumplia mitään.

Minä en kuitenkaan ole ottanut yhteistä tiliä mieheni kanssa. Meillä menee niin, että maksetaan vuorotellen kaupassa ruokaostokset - ei se ole niin tarkkaa, ja sitten molemmilla on omat rahat.

Jokainen pariskunta hoitaa raha-asiansa siten, miten parhaiten näkevät.

Mä käytän paljon rahaa ns turhaa eli kosmetiikkaan ja saatan ostaa uuden laukun. En kokisi oikeaksi maksaa näitä miehen rahoilla.

Meillä on omat tilit sekä taloustili mistä maksetaan laina, ruoat ja laskut. Taloustilille mies laittaa enemmän rahaa koska hällä on suuremmat ja haluaa maksaa enemmän koska hoidan kodin pääsääntöisesti yksin.

Ei ole ollut ongelmia, sen sijaan joskus mies haluaa antaa rahaa kampaajalle jne hemmotteluun.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aina ollut puolison kanssa yhteinen tili. Ei tulisi kummallekaan mieleen nostaa tiliä tyhjäksi että voi ostella jotain kivaa, kun siltä samalta tililtä menee ruuat ja laskut. Eipä oo toisaalta myöskään vaikeeta pysyä kärryillä perheen tuloissa ja menoissa.

Hommat voi hoitaa hyvin monella tavalla. Jos teillä toimii noin, niin sitten toimii. 

Yleensä ongelma syntyy siitä, että kulutustottumukset eivät kohtaa. Tilin tyhjäksinostaminen on tietenkin ääriesimerkki, useinhan riita tulee enemmän siitä, että toinen ostaa omasta mielestään välttämättömyyksiä. 

Esimeriksi meillä vaimo osti lapsen syntyessä usean tuhannen euron kirjasarjoja lapselle. Rahat loppuivat kesken hoitovapaan (minä siis käytin ne). Vaimon mielestä minä yritin estää lapselle lukemisen - olkoonkin, että suurinta osaa noista ostetuista kirjasarjoista ei luettu kuin vuosimyöhemmin, koska alle kaksivuotias ei kuuntele pitkiä tarinoita. 

Näin ollen vaimon mielipide oli se, että minä en arvosta lapselle lukemista ja hän oli ihan kauhuissaan, että olisimme joutuneet käymään kirjastossa, jos hän ei olisi ostanut kirjoja niin paljon. 

Tästä syystä meillä on tasan tarkkaan omat rahat, vaikka talous on ytheinen. En kuitenkaan edelleen uskalla käyttää rahaa juuri itseeni, kun näitä yllättäviä "oli ihan pakko ostaa, mutta itse maksoin" - tilanteita tulee tuontuosta - ja sitten ruuankaltaiset turhat menot kaatuvat minulle. 

Mulla on oma tili ja oma sukunimi, ihan kaikkien niiden esiäitien kunniaksi, joilla ei ollut mahdollisuutta valita.

Toisten ihmisten valintoihin en ota kummemmin kantaa, mutta ihan samoilla perusteilla, joilla kommunismi on todistettu toimimattomaksi, epäilen että omista rahoista jää keskimäärin helpommin säästöön kuin yhteisistä.

En näe mitään etua siinä, että yhdistäisin talouteni toisen ihmisen kanssa.