Ällistyttää huomata vauva-palstaa lukiessa että miten monella puolisolla on omat rahat ja eri tilit.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on omat tilit, mutta eipä ole yhtään ongelmaa saatu siitä aikaiseksi. Se maksaa, joka jaksaa. Ei lasketa pennosia vaikkei rikkaita ollakaan. Isommat maksut (asuntolaina, päiväkodit yms.) maksetaan suurin piirtein puoliksi. Toinen siirtää toisen tilille sopivasti rahaa tai joskus maksetaan vuorokuukausin. Tilannetta helpottaa se, että tulomme ovat aika samat, joten kumpikaan ei pääse kokemaan että on hyväksikäytön kohde.

Olisiko se sitten ongelma jos olisi yhteinen tili? Eihän se vuorottelujen muistaminen tai rahan tililtä toiselle siirtely ylitsepääsemätön vaiva ole, mutta saavutetaanko sillä jotain lisähyötyä verrattuna yhteiseen tiliin?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen toista kertaa naimisissa. Ensimmäisessä avioliitossa meillä oli yhteinen tili, ja yhteinen säästätili. Menimme yhteen nuorena, ja rahankäyttö muodostui samanlaiseksi.

Toisessa avioliitossa lähtökohdat olivat erilaiset. Molemmilla oli lapsia. Täyttä luottamusta ei minulla ollut miehen rahankäyttöön. Minä nimittäin olin ekan miehen kanssa oppinut pihiksi, ja tämä mies ei sellainen ole. Mies aina siirsi minulle sovitun summan tilipäivänä, ja minä hoidin laskut.

Olemme olleet naimisissa kuusi vuotta ja huomaan, että käytännössä meillä on yhteiset rahat. On omat tilit, edelleen mies siirtää minulle rahaa, mutta ihan sekaisin tämä on mennyt. Välillä miehellä ei ole rahaa ja minä maksan kaikkea, ja sitten saan aika ajoin isomman summan häneltä. Kokonaisuutena minulla ei ole enää mitään käsitystä, miten raha käytetään.

Minä alussa yritin olla tosi systemaattinen tässä meidän rahankäytössä. En enää ymmärrä, miten kukaan siihen pystyy?

No sillä ettei sitä rahaa tarvitse siirtää kokoaikaa edestakaisin :)

Päivitetään yhteinen budjetti kerran vuodessa ja sen mukaan tehdään automaattiset tilisiirrot yhtiselle tilille palkkapäivänä. Loppu on sitten laskunmaksua sitä mukaa kun niitä tipahtelee. Minä hoidan  "paperityöt", myös ne miehen omat. Joskus se kysyy verkkopalkkaa tai lomarahoja, minä mainitsen kun hänelle tulee e-laskuja ja toisinaan maksan hänen tilitään lapselle tehtyjä verkko-ostoksia. Mies tietää saldonsa ja hoitaa ostoksensa kortillaan omalta tilitään.

Se mitä mies meillä ei tiedä on ruokakaupan kulut. Siihen on sovittu budjetti joka huomioidaan yhteisissä laskuissa, mutta käytännössä käytän omaa tiliäni. On ihan oma asiani pysynkö siinä budjetissa vai ostanko sisäfilettä joka päivälle.

Vierailija kirjoitti:

Meillä palkat tulee omille tileille ja edes mitään yhteistä taloustiliä ei ole. Siitä, mitä kumpikin maksaa, on sovittu suullisesti tai sitten vuosien varrella on muodostunut tapa toimia tietyllä tavalla. Esim. minä käyn ruokakaupassa maanantaina, mies perjantaina. Minä maksan omat kulut ja lapset + hygieniatuotteet ja kodin pesuaineet ymv. Mies omat kulunsa, yhteisen talon/ asumisen kulut ja molempien autot.

Voi apua! Et kai sinä hyvä nainen ole tällaiseen idioottimaiseen järjestelyyn suostunut vapaaehtoisesti? Auta armias, jos tulee ero, ja mies voi osoittaa maksaneensa talonne ja kaksi autoanne yksin. Sinä taas saat muuttaa kaupungin vuokrayksiöön pesuaineittesi kanssa.

Itse olen vain avoliitossa, mutta meillä on mietitty nämä asiat jo melko tarkasti. Meillä on yhteinen taloustili, johon molemmat laittavat saman summan palkastaan. Tuolta tililtä maksetaan vuokra, vedet, sähkö, striimauspalvelut, ruokaostokset ja ravintolakäynnit sekä muut satunnaiset kodin hankinnat.

Nykypäivänä, jolloin rahansiirto onnistuu esimerkiksi Mobilepaylla ja verkkopankkien omilla sovelluksilla sekunneissa, ei ole mitään hankaluuksia siirrellä rahoja puolin ja toisin. Itse ainakin huomattavasti mieluummin käytän muutaman kerran kuussa muutaman sekunnin rahojen siirtelyyn kuin kyselisin kumppaniltani lupaa siihen, saanko nyt maksaa yhteiseltä tililtä itselleni 300 euron talvitakin tai voinko ostaa osakkeita.

[/quote]

Itse ainakin huomattavasti mieluummin käytän muutaman kerran kuussa muutaman sekunnin rahojen siirtelyyn kuin kyselisin kumppaniltani lupaa siihen, saanko nyt maksaa yhteiseltä tililtä itselleni 300 euron talvitakin tai voinko ostaa osakkeita.[/quote]

En minä ainakaan kysele lupia vaikka yhteinen tili onkin. Jos tarvitsen takin, ostan sen. Jos tekee mieli uutta parfyymiä, ostan sen. Eri asia varmaan jos olisi niin pienet tulot että tietäisi että ostokset ovat pois jostain yhteisestä. Meillä menee palkat yhteiselle tilille ja joka kuukausi jää muutama tonni vielä tilille ennen seuraavaa tilipäivää. Meidän on helppo pitää yhteistä tiliä kun tulotaso on jokseenkin sama eikä kumpikaan tuhlaile sen kummemmin. Kaikista suuremmista ostoksista sovitaan yhdessä. 

Meillä omat tilit mutta yhteinen talous. Ei mitään väliä kumpi maksaa ja voi käydä lupaa kysymättä toisen tililtä nostamassa rahaa jos oma tyhjä.

Tällainenhan ei toimisi ellei molemmilla ole suun. samanlaiset rahankäyttö tottumukset. Kalliimmat hankinnat toki mietimme yhdessä.

Mies kotona lasten kanssa ja minä töissä.