Miten te koiranomistajat kestätte lungisti sen, kun koira tuhoaa tavaroita ja kämppää omaisuuden verran?

Kyllä se vähän harmittaa

Rakkaalta olennolta sietää hämmästyttävän paljon, jopa mieheltä.

Käytöshäiriöt ovat korjattavissa helposti lisäämällä päivittäistä aktiviteettia eli ulkoilua, leikkimistä, kouluttamista. Paitsi miehellä.

Aina kun niin on tapahtunut, se on ollut aivan oma moka, eikä voi syyttää koiraa. Esim. on jätetty jotain vahingossa pennun ulottuville tai koiraa ei ole väsytetty tarpeeksi. Ei pieni pallero sitä pahuuttaan tee, joten väliäkö sillä.

Mulla  on ollut elämäni aikana 4 koiraa joista yksikään ei ole tehnyt suuria tuhoja. Toki vaatteita, kenkiä, silmälaseja yms on tuhottu mutta ei huonekaluja tai seiniä.

Sitä vaan yrittää minimoida tuhot pitämällä kaiken arvokkaan poissa pennun ulottuvilta. Toki uusien kenkien tuho harmittaa ihan helvetisti mutta sitten sitä ajattele että oma vika, mitäs jätin lojumaan. Onneksi koirani eivät ole olleet mitään murtautumisen mestareita eli kaappeihin ei ole murtauduttu hakemaan tuhottavia tavaroita.

No kyl se varmaan vaatii tosi hyvät hermot... yhdessä tuttavaperheessä oli kaksi leonberginkoiraa ja kappas vaan, olivat onnistuneet löytämään tiensä synttäritarjoiluihin ennen talon väkeä ja ei mua kyllä naurattais tossa vaiheessa, mutta hän otti sen aika lungisti. Jumaleissön, jos leipoisin selkä vääränä pari päivää ja jotkut turret vetelis kaiken poskeensa hetkeä ennen vieraiden tuloa niin joooooo......

Yksi tuttava kääri kirjahyllyt kanaverkkoon ja toinen piti koiralla kuonokoppaa (jonka kanssa pystyi juomaan) yksinolojen ajan ensimmäisen vuoden, kummallakin sakemanni.

Uskon että paljon on vaikutusta sillä että koiralle opetetaan alusta saakka mikä on luvallista tuhottavaa ja mikä ei. Ei rankaisemalla, vaan että kielletty tavara vaihdetaan joka kerta neutraalisti sallituun pureskeltavaan ja sitten kehutaan. Lisäksi opetetaan yksin jääminen (jätetään koira yksin tasan niin pitkäksi aikaa kuin koira pysyy rauhallisena ja hiljaisena ja sitten pidennetään aikaa, ei tehdä lähdöstä tai kotiintulosta numeroa) niin ettei eroahdistusta pääse syntymään.

Oma koira ei tuhonnut kuin pari dvd-koteloa kun reppana luuli maitokartonki-leikkien jälkeen että kaikki pahvi on sallittua purtavaa, oma mokani siis.

No kyllähän se veetutti huolella kun pentu söi olohuoneesta ruokailuryhmän tuolien ja pöytien jalat, tv-tason kulman ja yritti jopa sohvan pistää päreiksi. Koiraportti olkkarin oviaukkoon ja tilan rajaaminen, niin tuhot pienenivät. Söi sitten eteisen listat + seinää ja muutamaa ovenkarmia järsi. Täytyy sanoa, että hermo oli välillä pinnassa, mutta kyllähän se järsimisvaihe sitten aikaa myöten meni ohitse. Rankkaa oli, mutta onneksi pentu oli muuten niin ihana, ettei tarvinnut siitä rukkasia tehdä, vaikka niin monesti uhkailin. Muistan vieläkin, kuinka jännitti töistä kotiin meno, kun ei ikinä tiennyt mitä tällä kertaa oli syöty. Niin ja kvaerina hänellä vanhempi koira sekä leluja + puruluita. Ei niistä mitään apua kuitenkaan ollut, vaan tuhosi kaikesta huolimatta irtaimistoa.

MIten tollainen kuonokoppasysteemi toimi? Sen olen kuullut, että kuonokoppasysteemi on joilla ollut myös käytössä "itsetuhoisia" tekoja varten, esim. sähköjohdot tai muut koiralle vaaralliset jutut, joita vaikea saada piiloon tai jos koira Houdinille sukua..

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttava kääri kirjahyllyt kanaverkkoon ja toinen piti koiralla kuonokoppaa (jonka kanssa pystyi juomaan) yksinolojen ajan ensimmäisen vuoden, kummallakin sakemanni.

Uskon että paljon on vaikutusta sillä että koiralle opetetaan alusta saakka mikä on luvallista tuhottavaa ja mikä ei. Ei rankaisemalla, vaan että kielletty tavara vaihdetaan joka kerta neutraalisti sallituun pureskeltavaan ja sitten kehutaan. Lisäksi opetetaan yksin jääminen (jätetään koira yksin tasan niin pitkäksi aikaa kuin koira pysyy rauhallisena ja hiljaisena ja sitten pidennetään aikaa, ei tehdä lähdöstä tai kotiintulosta numeroa) niin ettei eroahdistusta pääse syntymään.

Oma koira ei tuhonnut kuin pari dvd-koteloa kun reppana luuli maitokartonki-leikkien jälkeen että kaikki pahvi on sallittua purtavaa, oma mokani siis.

Ei oo omaisuuden verran tuhonnut. Jotain kyllä, kun oli vielä nuori. Kengät, jokuset rintsikat ja pari tuolinjalkaa. Vaatii vaan kärsivällistä opettamista ja paljon aikaa. Aina kun järsii luvatonta, niin vaihdetaan se luvaton kohde, vaikkapa kenkä, puruluuhun. 

Yksin ollessaan tuhoilevat koirat ovat liian pitkään yksin ja saavat liian vähän virikkeitä. Siinä syyllinen tuhoihin löytyy ihan peiliin katsomalla. Riittävästi vaan liikuntaa ja aivojumppaa, kuten nenätyöskentelyä.

Miten vanhemmat kestää ärsyttävän, nenäkkään, kotiintuloaikoja noudattamattoman, pahallehaisevan teinin toilailuja..?

Kuten yllä kirjoitettiin: rakkaaltaan kestää aika paljon :D . Välillä voi ketuttaa ihan sikana, mutta on muistettava, että mitään sille ei enää kotiin tullessa voi tehdä; torua ei voi, kun ei koira sitä muista ja mennyttä ei voi muuttaa. Sitten se ihana pentu kohta tulee häntä heiluen nappisilmillään tuijottaen - ja niin vaan taas kerran unohtui pikku tuhot.

Näin mä ainakin kuvittelen, että se menee. Neljä koiraa on tullut pennusta kasvatettua ja koskaan ei ole mitään todella kallista (sohvaa tms) mennyt, parit kengät yms kyllä. 

Meidän koira ei ole tuhonnut ikinä mitään. Omia lelujaan vain. Joten olen pohtinut samaa kysymystä. Hyvä muistutus taas kuinka helpolla sitä itse pääseekin.

Rajattiin koiran elintilaa yksin ollessa sellaiselle alueelle ettei ole niin nuukaa vaikka tuhoa aiheutuu. Meillä tuo alue oli muutenkin remontin tarpeessa ollut kodinhoitohuone. Repihän se listoja ja ovea ja lattiaa, mutta ne tosiaan oli vaihtoon menossa muutenkin.

Jos ei halua, että koira syö sohvan, ei pidä jättää koiraa sohvan kanssa yksin. Niin simppeliä se on.

Vierailija kirjoitti:

MIten tollainen kuonokoppasysteemi toimi? Sen olen kuullut, että kuonokoppasysteemi on joilla ollut myös käytössä "itsetuhoisia" tekoja varten, esim. sähköjohdot tai muut koiralle vaaralliset jutut, joita vaikea saada piiloon tai jos koira Houdinille sukua..

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttava kääri kirjahyllyt kanaverkkoon ja toinen piti koiralla kuonokoppaa (jonka kanssa pystyi juomaan) yksinolojen ajan ensimmäisen vuoden, kummallakin sakemanni.

Uskon että paljon on vaikutusta sillä että koiralle opetetaan alusta saakka mikä on luvallista tuhottavaa ja mikä ei. Ei rankaisemalla, vaan että kielletty tavara vaihdetaan joka kerta neutraalisti sallituun pureskeltavaan ja sitten kehutaan. Lisäksi opetetaan yksin jääminen (jätetään koira yksin tasan niin pitkäksi aikaa kuin koira pysyy rauhallisena ja hiljaisena ja sitten pidennetään aikaa, ei tehdä lähdöstä tai kotiintulosta numeroa) niin ettei eroahdistusta pääse syntymään.

Oma koira ei tuhonnut kuin pari dvd-koteloa kun reppana luuli maitokartonki-leikkien jälkeen että kaikki pahvi on sallittua purtavaa, oma mokani siis.

Muistaakseni kyseessä oli sellainen kuonosta metallinen kuonokoppa joka on jämäkästi kiinni, eli koira pystyi dippaamaan sen metalliverkon vesikuppiin ja juomaan normaalisti mutta ei pystynyt pureksimaan mitään. Parempihan tuo kuin antaa koiran tuhota asuntoa ja tosiaan jopa niitä sähköjohtoja.

Asuntojen kunto heti kynnyksellä kertoo, jos siellä asuu näitä, jotka koirien tekojansa puolustaa itseään syyttäen ja nappisilmiin vedoten.... Asuntonäyttöjä kierrellessä nää koirakämpät on kyllä useimmiten kauheimpia. 

Mulla on yksi koira, nykyinen, joka "söi" sohvan ja vähän nakersi seiniä pentuiässä. Ei enää tietenkään yksi vuotiaasta ylöspäin tuhonnut mitään. Sohva ei harmita, se oli ilmaiseksi saatu ja pintaremppa on muutenkin joskus tehtävä. Jos sisustaminen ja huonekalut olisi mulle tärkeitä en missään nimessä hankkisi koiraa :D

Kiitos tästä ketjusta, koirakuume kaikkosi. Lähinnä on mietityttänyt aamulenkki ennen töihin lähtöä, mutta en ole ajatellut tuhoja ollenkaan. Ei, en halua koiraa.

Housuja syöty ihan lukematon määrä. Sohvan olen kahdesti joutunut päällystämään uusiksi. Mattoja mennyt kalliitakin, kun niille on oksennettu. Ovenpielissä maalit raavittu pois. Koirien omat lelut hajotettu yleensä aina alle 5 minuutissa, määrä kymmeniä ellei satoja. Jne.

Ennen niin kaunis koti on ihan hirveä.

Kyllä on kieltämättä kestämistä.

Onko eläinrääkkäystä pitää koiralla yksin ollessa kuonokoppaa? Toki kynsillä saa paljon tuhoa aikaan, koira ei ole aina sisäsiisti ja välillä voi olla myös vatsataudissa.

Lapsena meillä oli ulkokoira, joka opetettiin sisäsiistiksi ja joka vietti aikaa sisällä joitakin tunteja päivässä. Sen pitäminen oli paljon siistimpää, kuin mitä olen nähnyt täysin sisällä pidettävien korien pidon olevan.

Aina kun koiramme jäi yksin, se pidettiin ulkona. Se oli se, ei hän. Eläinten inhimillistämisestä on nykyään muodostunut monelle ongelma. Eläimet eivät korvaa lapsia, mutta lemmikkikoira voi olla hyväksi kasvaville lapsille. Jos on pakko ottaa koira esim kerrostaloon, niin ottaisin mahdollisimman helppoa rotua olevan ja suhteellisen pienen. Jonkun aikuisen täytyisi alussa hoitaa kuukausia myös kesken työpäivien, jotta se oppisi hyville tavoille ja lasten olisi tultava koulusta kotiin sille seuraksi jo ennen aikuisia, jotta koiran pidossa olisi yhtään järkeä.

Mä haluaisin koiran, mutta ajatus asunnon kunnon menettämisestä piinaa. Tiedän, hyvin pinnallista. Asunto myös sen mallinen, että en järkevästi saa rajattua pennun olintilaa. Pienen koiran tilan voisi vielä rajata verkkoaitatyyppisesti, mutta kun iso  paimenkoira ei sellaisessa pysyisi. Kuonokoppaa en ole miettinyt, tuntuu vähän julmalta ja mietin voiko se toimia? Pysyykö se koppa? Voiko se luisua koiran yksinollessa niin, että koira tukehtuu siihen. Toisaalta, jos siitä lötyy hyviä kokemuksia niin ei mahdoton ajatus.... Sakemanneista kokemuksia nuoruudessa ja kyllä niillä sitä tuhointoa riittää ainakin tietyssä iässä, vaikka muuten olisi aktiviteetit ym. kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Asuntojen kunto heti kynnyksellä kertoo, jos siellä asuu näitä, jotka koirien tekojansa puolustaa itseään syyttäen ja nappisilmiin vedoten.... Asuntonäyttöjä kierrellessä nää koirakämpät on kyllä useimmiten kauheimpia. 

Ainoa asia mistä meidän asunnosta tietää siellä asuvan koira on koirankarvat, lelut ja vesikippo. Nämä kun siivoaisi pois, et varmasti näkisi sitä mistään, vaikka "koira kämppä" onkin.