Miten te koiranomistajat kestätte lungisti sen, kun koira tuhoaa tavaroita ja kämppää omaisuuden verran?

Mun yksi tuttu päivittää aina koiriensa ripuliedesottamuksista... se myös karkottaa koirakuumetta aina kauemmaksi..

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä ketjusta, koirakuume kaikkosi. Lähinnä on mietityttänyt aamulenkki ennen töihin lähtöä, mutta en ole ajatellut tuhoja ollenkaan. Ei, en halua koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Onko eläinrääkkäystä pitää koiralla yksin ollessa kuonokoppaa? Toki kynsillä saa paljon tuhoa aikaan, koira ei ole aina sisäsiisti ja välillä voi olla myös vatsataudissa.

Lapsena meillä oli ulkokoira, joka opetettiin sisäsiistiksi ja joka vietti aikaa sisällä joitakin tunteja päivässä. Sen pitäminen oli paljon siistimpää, kuin mitä olen nähnyt täysin sisällä pidettävien korien pidon olevan.

Aina kun koiramme jäi yksin, se pidettiin ulkona. Se oli se, ei hän. Eläinten inhimillistämisestä on nykyään muodostunut monelle ongelma. Eläimet eivät korvaa lapsia, mutta lemmikkikoira voi olla hyväksi kasvaville lapsille. Jos on pakko ottaa koira esim kerrostaloon, niin ottaisin mahdollisimman helppoa rotua olevan ja suhteellisen pienen. Jonkun aikuisen täytyisi alussa hoitaa kuukausia myös kesken työpäivien, jotta se oppisi hyville tavoille ja lasten olisi tultava koulusta kotiin sille seuraksi jo ennen aikuisia, jotta koiran pidossa olisi yhtään järkeä.

En tiedä mitä laki sanoo asiasta, tämä tuntemani kuonokopittaja oli kuitenkin ammatiltaan eläinlääkäri.

Tämä oli hauska :D Ja joo, hauska niin kauan kuin sattuu jollekin toiselle ei itselle.

Eka koira meillä teki tuhojaan paljon ja kalliilla kunnes tajuttiin ettei koiran todellakaan tarvitse kuljeskella ympäri kämppää yksin ollessaan, toisin sanoen vahtia koko torppaa. Tilan rajoittaminen helpotti koiran oloa ja vähensi tuhon määrää. Toki aika ja koiran aikuistuminen auttoivat myös. Seuraavat koirat oppivat/opetettiin paremmin olemaan yksikseen, tila rajattiin joten tuhotkin jäivät minimiin. Fakta vaan on että niin eläinten kuin lasten kanssa täytyy asennoitua siihen että jotain hajoaa tai tuhotaan ennen pitkää. Tärkeimmät esineet on hyvä opetella laittamaan pois ulottuvilta tai saa syyttää itseään.

Vierailija kirjoitti:

No kyl se varmaan vaatii tosi hyvät hermot... yhdessä tuttavaperheessä oli kaksi leonberginkoiraa ja kappas vaan, olivat onnistuneet löytämään tiensä synttäritarjoiluihin ennen talon väkeä ja ei mua kyllä naurattais tossa vaiheessa, mutta hän otti sen aika lungisti. Jumaleissön, jos leipoisin selkä vääränä pari päivää ja jotkut turret vetelis kaiken poskeensa hetkeä ennen vieraiden tuloa niin joooooo......

Nyt on menossa kolmas terrieri eikä yksikään ole tuhonnut mitään muuta kuin omia leluja. 

Lenkitän koiran neljä kertaa päivässä ja se saa juosta vapaana kahdesti päivässä. 

Kotona se on hyvin rauhallinen kuten kaksi aiempaakin koiraani. 

Koirat voivat olla niin erilaisia. Meillä oli aiemmin amstaffi, joka tuhosi aivan kaiken. Yksin ollessaan rikkoi kaiken mahdollisen, meiltä meni kaksi sohvaa, lukuisia sohvapöytiä, kaikkea pientä mahdollista ja mahdotonta. Kerran teki myös oikeasti kipsilevyseinään reiän. Olin niin epäuskoinen kun tulin töistä kotiin ja näin sen valkoisen mutun ja pölyn joka paikassa. Pakko oli pitää pesuhuoneessa koiraa työpäivisin, olisi mennyt muuten koko omaisuus. Laitoimme hänelle sinne pedin, ruokaa, vettä, leluja ja jopa radion joskus hiljaiselle. Oli iso pesuhuone, ei mikään koppero. Lähes kaksivuotiaaksi tuhosi kaiken, sitten se yhtäkkiä loppui.

Tämä nykyinen amstaffi sitten taas on aivan toista maata, ei tee yksinollessaan yhtikäs mitään. Ei kerran ollut edes syönyt sohvapöydälle jäänyttä aamiassämpylän puolikasta, vaikka muuten perso ruualle on. Paljon liikuntaa, monta juoksulenkkiäkin päivässä sai ensimmäinen koira ja nykyinenkin. Mutta tosiaan kuten joku sanoikin, yllättävän paljon sitä rakkaalta kestää.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä ketjusta, koirakuume kaikkosi. Lähinnä on mietityttänyt aamulenkki ennen töihin lähtöä, mutta en ole ajatellut tuhoja ollenkaan. Ei, en halua koiraa.

Ei kaikki koirat ole tuholaisia. Mulla on ollut koiria 24 vuotta eikä yksikään koirista ole laittanut sisustusta uusiks tai kämppää remonttiin. Pentuaikana ovat syöneet jotain vähemmän arvokasta, kuten kyniä, kynttilöitä, puhelinluettelon, kengän, tyynyn, maton, levittänyt roskapussin.

Koira, rodusta riippumatta, on haastava lemmikki, joka tarvitsee, rodusta riippuen, erilaisia aktiviteetteja. Koiran kanssa pitää tehdä asioita, niin että se väsyy fyysisesti ja henkisesti sopivasti. Liikaa näkee niitä, jotka on hankkineet koiran ja sitten se koira on vaan siinä, ehkä pääsee pari kertaa päivässä korttelin ympäri "lenkille" ja sitten ihmetellään miksi se rikkoo paikkoja. Eroahdistuneet koirat onkin sitten vielä oma lukunsa. Pennut järsii kaikkea kun hampaita tulee ja ikeniä kutittaa.

En kestäisi, siksi panostankin aina yksinoloharjoituksiin alusta alkaen. Meillä 5-vuotias aktiivinen palveluskoira, joka ei ole koskaan tuhonnut mitään. 

Meillä on yksinjäämiseen aina tietty rutiini ja kun vedän ulkotakin päälleni, niin koira siirtyy automaattisesti omalle pedilleen. Toimii myös aivan vieraassa paikassa, kun vain osoitan koiralle "oman" pedin. 

Pentuna koiralla oli rajattu alue käytössään, koska koira tuntee olonsa turvallisemmaksi pienemmässä tilassa. Sekin tila oli kyllä n. 15 neliön eteinen. Nykyään asumme isossa kaksiossa, eikä tilaa enää rajata.

Mulla ollut kaksi koiraa (mopsin retaleita molemmat) eikä kumpikaan ole tuhonnut koskaan mitään. So dunno.

Onhan noita tuhoja tullut, mutta minkä sille jälkeenpäin voi muuta kuin kestää.

Nykyään mun koirilla on oma huone, jossa viettävät yksinoloajat. Helppoa kun ei tarvinu pentuiässä miettiä mitä jää näkyville jne. ja sitten jäi vaan tavaksi vaikka koirat kasvoi. Se on niiden oma paikka.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ollut kaksi koiraa (mopsin retaleita molemmat) eikä kumpikaan ole tuhonnut koskaan mitään. So dunno.

No eikai mopsit mitään tuhoa kun niiden kaikki energia menee siihen että saisivat henkeä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIten tollainen kuonokoppasysteemi toimi? Sen olen kuullut, että kuonokoppasysteemi on joilla ollut myös käytössä "itsetuhoisia" tekoja varten, esim. sähköjohdot tai muut koiralle vaaralliset jutut, joita vaikea saada piiloon tai jos koira Houdinille sukua..

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttava kääri kirjahyllyt kanaverkkoon ja toinen piti koiralla kuonokoppaa (jonka kanssa pystyi juomaan) yksinolojen ajan ensimmäisen vuoden, kummallakin sakemanni.

Uskon että paljon on vaikutusta sillä että koiralle opetetaan alusta saakka mikä on luvallista tuhottavaa ja mikä ei. Ei rankaisemalla, vaan että kielletty tavara vaihdetaan joka kerta neutraalisti sallituun pureskeltavaan ja sitten kehutaan. Lisäksi opetetaan yksin jääminen (jätetään koira yksin tasan niin pitkäksi aikaa kuin koira pysyy rauhallisena ja hiljaisena ja sitten pidennetään aikaa, ei tehdä lähdöstä tai kotiintulosta numeroa) niin ettei eroahdistusta pääse syntymään.

Oma koira ei tuhonnut kuin pari dvd-koteloa kun reppana luuli maitokartonki-leikkien jälkeen että kaikki pahvi on sallittua purtavaa, oma mokani siis.

Muistaakseni kyseessä oli sellainen kuonosta metallinen kuonokoppa joka on jämäkästi kiinni, eli koira pystyi dippaamaan sen metalliverkon vesikuppiin ja juomaan normaalisti mutta ei pystynyt pureksimaan mitään. Parempihan tuo kuin antaa koiran tuhota asuntoa ja tosiaan jopa niitä sähköjohtoja.

Jos koira tuhoaa paikkoja yksinollessaan niin ihan kamalin mahdollinen keino ratkaista ongelma on se, että laitetaan koiralle kuonokoppa/suljetaan se pieneen tilaan/yhteen huoneeseen/häkkiin. Pahin mitä olen kuullut oli se, että koira sidottiin hihnassa keittiön pöytään kiinni (oli pöytä ja koira eteisessä, koira loukkaantuneena kun omistaja tuli kotiin).

Siihen tuhoamiseen on SYY. Ja jos tuhoaminen vaan estetään eikä puututa siihen alkusyyhyn, ei ongelma ratkea. Koira alkaa haukkua/ulista, puree itseään, ahdistuu kun siltä estetään ihmisen mielestä ei toivottu-toiminta. Tilalle tulee melko varmasti jotain muuta.

Tosi usein tuhoavalla koiralla ei ole juurikaan muuten aktiviteetteja. Omistaja vetoaa siihen että ei tälle koiran tuhoamiselle mitään voi, kyllä me lenkillä käydään mutta ei se väsy. Sitten selviää että koiraa lenkitetään aamulla 2h ja illalla sama ja koira jää aamulenkin jälkeen virkeänä ja kas, koira jää aktiivisena heti yksin kun on aamulenkillä piristynyt - tuhoaa kämppää puoli päivää. Toista koiraa aktivoidaan liikaakin, on lenkkiä, leikkiä, koulutusta ja taloudessa pari pientä lasta - koira tuhoaa silti. No se purkaa stressiä ja ahdistusta sillä tuhoamisella kun ei pysty rauhoittumaan yksinollessaan vaikka siihen olisi mahdollisuus. Joku koira siiten taas ei pääse ulos kuin tarpeilleen ja kuluttaa aikaa ja energiaa sitten syömällä eteisen seinään reiän ja pari sohvakalustoa...

Mutta ei tarvitse miettiä miksi on niin paljon sekoja koiria nykyään kun ihmiset on koiranomistajina ihan ääripäitä. Joku pentukin kun ekan vuoden ajan jumittaa työpäivien ajan kuonokoppa päässä neljän seinän sisällä niin on kyllä iso riski että koira kerää sellaisen ahdistuksen sisäänsä että huhhuh. (Jos niitä sähköjohtoja ei saa mitenkään muka peittoon/siirrettyä ja on riski että koira voi niitä jyrsiä, voi sähköt katkaista siitä huoneesta. So simple.) Ennen koirat louskutti hihnan päässä/pyöri häkissä koko päivän ja eihän sekään hääviä ollut mutta siinä koira pystyi itse säätelemään oloaan: seurasi ympäristöä kun siltä tuntuu, nukkui kun nukutti.

Joskus toki on järkevää estää koiran pääsy esim. keittiöön ja ruokakaapeille, sairas koira voi joutua olemaan häkissä oman vointinsa vuoksi, tilan rajaaminen hieman pienemmäksi voi toimia kunhan muuten asiat on kunnossa. Mutta muuten kuonokopat, häkit ja vessaan sulkemiset työpäivän ajaksi, voi hele....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuntojen kunto heti kynnyksellä kertoo, jos siellä asuu näitä, jotka koirien tekojansa puolustaa itseään syyttäen ja nappisilmiin vedoten.... Asuntonäyttöjä kierrellessä nää koirakämpät on kyllä useimmiten kauheimpia. 

Ainoa asia mistä meidän asunnosta tietää siellä asuvan koira on koirankarvat, lelut ja vesikippo. Nämä kun siivoaisi pois, et varmasti näkisi sitä mistään, vaikka "koira kämppä" onkin.

Samoin. Ja ei ole vissiin muidenkaan mielestä ollut "koirakämppäni" kauhea, koska 2 rivitaloasuntoa ja yhden omakotitalon olen myynyt itse ja ostaja löytyi kaikkiin alle kahdessa viikossa (ja kaikissa asunnoissa asui samaan aikaan vähintään 2 keskikokoista koiraa). Mitään koirien tekemiä jälkiä/remontoitavaa ei asuinnoissa ollut uuden omistajan korjattavaksi.

Koiran tilaa saa ja pitää rajata, etenkin kun se on pentu. Joo tiedän että tämä ei ole Suomessa suosittu mielipide, mutta useampi koira ja 0 tuhoa kämpissä pitää minut tässä kannassa. Ja ei, en tarkoita häkittämistä pieneen kopperoon, vaan huonetta, aitausta jne.

Yksinoloharjoitukset omassa tilassa aloitetaan ensimmäisestä päivästä alkaen. Lisäksi sen ei anneta purra mitään kiellettyä. Sen ei tarvitse päästä sohvalle eikä sänkyyn, ne voi olla täysin ihmisten aluetta. Lelut on leluja ja ihmisten tavarat ihmisten. Poikkeuksetta.

Tällä reseptillä omat koirani eivät ole tuhonneet mitään. Totta kai murkkuina kokeilivat rajojaan ja yrittivät varastaa sukkia tms. Mutta en todellakaan ala jahtaamaan koiraa - silloinhan se muuttuu hauskaksi. Harjoittelimme siis sitä että sukat ovat kiellettyjä ja vaikka ne olisivat lattialla, niitä ei saa ottaa. Pitkäjänteisyydellä meni oppi perille. Ja tosiaan yksinollessaan menivät mielellään omaan paikkaansa eivätkä aikuisena tuhonneet mitään vaikka jossain vaiheessa siirtyivät olemaan vapaana.

Millä voisi rajata ison koiran pennulle tilaa, kun ei selkeitä huonerajoja (jos ei nyt makkariin tunge, jossa tosi paljon tuhottavaa ja isojen lasipintojen vuoksi ei turvallinen, tai pienehköön kylppäriin...). Joku JUMBOkokoinen häkki? Aitauksesta mennään helposti yli.

Vierailija kirjoitti:

Millä voisi rajata ison koiran pennulle tilaa, kun ei selkeitä huonerajoja (jos ei nyt makkariin tunge, jossa tosi paljon tuhottavaa ja isojen lasipintojen vuoksi ei turvallinen, tai pienehköön kylppäriin...). Joku JUMBOkokoinen häkki? Aitauksesta mennään helposti yli.

Juu netistä voi tilata todella tukevia suuria häkkejä / katollisia aitauksia. Semmoista paksua metallia ja kunnon lukko-ovet.

Olen rajannut koirien yksinolon makkariin, koska siellä on vähiten arvokasta tuhottavaa. Hampaanjäljet sängynjaloissa ketuttaa vähemmän, kuin sohva riekaleina tai ruokailuryhmä syötynä. Vaikka eivät enää aikuisena tuhoa, niin en edelleenkään osta makuuhuoneeseen mitään kallista.

Kyllähän se kyrsii, jos on jotain pahuutta tehty, mutta se on vain materiaa.

Onko jollain ollut sisätiloissa jotain todella suurta häkkiä/aitausta ison koiran pennulle? Mikä rotu ja minäkokoinen häkki/aitaus? 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ollut kaksi koiraa (mopsin retaleita molemmat) eikä kumpikaan ole tuhonnut koskaan mitään. So dunno.

Milläs se Mopsi sairaaksi jalostettu mitään pystyisi tuhoamaan?

Kun niiden mulkosilmät osuvat ensimmäisenä siihen mihin ne koskeekin kun ei ole raukoilla kuonoa.

Vetelen korville.

Kyllä se ymmärtää, että se tekee pahaa. Kyllä mä ymmärrän, että mä teen sille pahaa.

Rajat täytyy vetää. Sen jälkeen elämä on helppoa. 

Sama koskee naisia, niille täytyy vetää rajat. Ja tosimiehille se ei ole homma eikä mikään.

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Onko eläinrääkkäystä pitää koiralla yksin ollessa kuonokoppaa? Toki kynsillä saa paljon tuhoa aikaan, koira ei ole aina sisäsiisti ja välillä voi olla myös vatsataudissa.

Lapsena meillä oli ulkokoira, joka opetettiin sisäsiistiksi ja joka vietti aikaa sisällä joitakin tunteja päivässä. Sen pitäminen oli paljon siistimpää, kuin mitä olen nähnyt täysin sisällä pidettävien korien pidon olevan.

Aina kun koiramme jäi yksin, se pidettiin ulkona. Se oli se, ei hän. Eläinten inhimillistämisestä on nykyään muodostunut monelle ongelma. Eläimet eivät korvaa lapsia, mutta lemmikkikoira voi olla hyväksi kasvaville lapsille. Jos on pakko ottaa koira esim kerrostaloon, niin ottaisin mahdollisimman helppoa rotua olevan ja suhteellisen pienen. Jonkun aikuisen täytyisi alussa hoitaa kuukausia myös kesken työpäivien, jotta se oppisi hyville tavoille ja lasten olisi tultava koulusta kotiin sille seuraksi jo ennen aikuisia, jotta koiran pidossa olisi yhtään järkeä.

Onkohan ne kasvavat lapset hyväksi sille koiralle?