Lue keskustelun säännöt.
Työttömän turhautuminen
23.02.2019 |
Joo. Työttömät on luusereita ja työnteko ei kiinnosta. Näinhän sitä sanotaan.
No, kiinnostaa kyllä, mutta kyllä näissä työttömien työllistämiskuvioissa ei oo paljon sanomista. Hain avoinna ollutta paikkaa, koska pakko hakea. Hakemaani paikkaa en saanut (en kyllä oottanutkaan, kun en oo ikinä heillä töissä ollut, yhden pitkäaikaisen sijaisen vakinaistivat ja niinhän sen pitää mennäkin), mutta mua kysyttiin heille töihin "tarvittaessa kutsuttavaksi keikkalaiseksi" ja lupasin (koska jos kieltäydyn, niin hyvässä lykyssä seuraa karenssi). Nyt teen täysiä listoja pa*kalla palkalla ja olen huonosti voivan työyhteisön sylkykuppi, jolle vi**uillaan enemmän ja vähemmän avoimesti. Ihan karseeta!
Jos saisin kunnon palkkaa, kestäsin ehkä vähän paremmin. Mutta nyt on niin, että ansiosidonnaisella jäis rahaa käyttöön enemmän, kun ei tulis työmatkakuluja.
Mutta enpä oo kaikkien halveksima työtön vaan otsa hiessä olen leipäni ansainnut. Mutta fiilis on ihan pa*ka.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä.. itse olen valmistunut ammattiin viime vuonna. Sen jälkeen laittanut kymmeniä hakemuksia menemään sekä tehnyt muutamia sijaisuuksia mitä olen saanut. Työhaastatteluun olen päässyt kaksi kertaa. Eilen olin työhaastattelussa ja se meni todella hyvin, siellä annettiin jo ymmärtää, että paikka on minun ja olisin sopiva tähän työhön ja luonteeltani ihanne heidän tiimiinsä. Iltapäivällä sitten tuli puhelu, että valitettavasti valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun. "Olit haastattelussa ihan ylimpien joukossa ja älä nyt vain luule että syy oli sinussa, olit aivan mahtava." syynä oli kuulemma se, että toisella hakijalla oli vuosien kokemus alalta. Kyllä vitutti ja suretti PALJON. itku tuli kun taas kerran joutui pettymään että ei saa töitä. Oon ihan loppu ja turhautunut tämän takia kun yrittää kaikkensa, että saisi töitä mutta ei niin ei... miten minäkin saan työkokemusta kun ei anneta edes mahdollisuutta tehdä töitä. Aina joku muu saa paikan jolla on vuosien ja vuosien kokemus. Vituttaa Niin rankasti mutta enemmän on suru ja ihan epäonnistunut olo. :(
Et ole ainut. Tuntuu siltä, että on mahdotonta saada oman alansa töitä kun ei ole sitä työkokemusta.
Savannin leijonaakin joskus vituttaa kun seepra pääsee karkuun. Ei ole helppoa kellään.
En voi sanoa muuta kuin toivottaa tsemppiä. Yrittäkää jaksaa uskoa, että jonain päivänä vielä onnistuu, ja silloin tartutte tilaisuuteen kaksin käsin!
Ikävä tilanne.
Jäin vakavan sairauden jälkeen työttömäksi ja lopulta minut palkattiin. Sain näin "hyvää" palkkaa 15 vuotta sitten. Kurjaa, että pienituloisuus jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä.. itse olen valmistunut ammattiin viime vuonna. Sen jälkeen laittanut kymmeniä hakemuksia menemään sekä tehnyt muutamia sijaisuuksia mitä olen saanut. Työhaastatteluun olen päässyt kaksi kertaa. Eilen olin työhaastattelussa ja se meni todella hyvin, siellä annettiin jo ymmärtää, että paikka on minun ja olisin sopiva tähän työhön ja luonteeltani ihanne heidän tiimiinsä. Iltapäivällä sitten tuli puhelu, että valitettavasti valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun. "Olit haastattelussa ihan ylimpien joukossa ja älä nyt vain luule että syy oli sinussa, olit aivan mahtava." syynä oli kuulemma se, että toisella hakijalla oli vuosien kokemus alalta. Kyllä vitutti ja suretti PALJON. itku tuli kun taas kerran joutui pettymään että ei saa töitä. Oon ihan loppu ja turhautunut tämän takia kun yrittää kaikkensa, että saisi töitä mutta ei niin ei... miten minäkin saan työkokemusta kun ei anneta edes mahdollisuutta tehdä töitä. Aina joku muu saa paikan jolla on vuosien ja vuosien kokemus. Vituttaa Niin rankasti mutta enemmän on suru ja ihan epäonnistunut olo. :(