Ihailetko pitkiä, onnistuneita avioliittoja?
Toivottavasti joku vielä ihailee ja arvostaa.
Olen itse sillä tavalla vanhanaikainen, että nuorena aloitetut parisuhteet ja näistä vähitellen syntyvät pitkät liitot ovat mielestäni edelleen tavoittelemisen arvoisia.
Olisi ihana olla oman miehen kanssa vielä vanhana.
Muistan, miten jossakin uutisessa tai vastaavassa oli tarina vanhasta parista. Mummu oli menettänyt vähitellen muistinsa ja pappa kävi häntä tapaamassa päivittäin hoitokodissa. Jossain kohtaa lapsenlapsi tai jopa lapsenlapsenlapsi kysyi, että miksi käyt yhä vain, vaikka mummu ei edes muista sinua enää. Pappa vastasi, että "minä muistan hänet."
En tiedä, miksi tuo on minusta niin kaunis ajatus ja se, että oma puoliso näkee toisen "kasvutarinan" koko yhteisen elämän ajalta. Osataan ajatella, että se ihminen johon on aikoinaan rakastuttu on edelleen se sama ihminen johon voi rakastua uudelleen ja uudelleen, kunhan ei lähde itse turhan kauas tai toisaalta "tukehduta" toista.
Toki lyhyt liittokin voi olla onnistunut, mutta itse ainakin arvostan suuresti niitä pareja, jotka pitävät huolta liitostaan vuosikymmenien ajan.
Kommentit (10)
En. Muiden liitot tai niiden kestot ei liikuta minua mitenkään.
Ihailen. Suhteesta toiseen hyppivät eivät sitä tule koskaan kokemaan
Mulla on itselläni sellainen. En nyt tiedä, mitä ihaltavaa siinä on, yhtä ihailtavaa tai vielä hienompaa saattaa olla, jos joku on onnistunut pääsemään eroon esim väkivaltaisesta tai alistavasta suhteesta. Meinaan vain, tämä ei ole mielestäni vaatinut mitään kovin suurta tai kovin ihailtavaa panostusta tai yritystä tai vaivaa. Päinvastoin, aina on ollut niin, että vaikeissakin tilanteissa ja haasteissa ero olisi ollut vielä huonompi ja vaikeampi vaihtoehto.
Sen sijaan olen onnellinen kaikkien niiden puolesta, joilla on onnellinen pitkä parisuhde, kuten itsellänikin. Mutta olen onnellinen niidenkin puolesta, joilla ei vasta lyhyempi onnellinen suhde. Ja niiden puolesta, jotka ovat päässeet eroon onnettomasta suhteesta.
Kyllä ihailen. Mielestäni on mahtavaa että kaksi ihmistä sitoutuvat toisiinsa niin että vasta kuolema erottaa. Nykyään etsitään vain hetken huumaa ja toiseen sitoutuminen koetaan tylsäksi. Pitkä parisuhde on samalla myös erittäin hyvä matka omaan itseen.
Pitkä ei ole tae siitä, että olisi onnistunut. Hyvä avioliitto on toki hieno asia. Pitkiä kulissiavioliittoja en ymmärrä ollenkaan, sellaisessa ei ole mitään ihailtavaa.
Kyllä. Meillä on 26 yhteistä vuotta takana ja toivottavasti samat mokomat edessä.
Arvelinkin, että joku kommentoi pituuden ja kulissin yhteydestä. En usko, että jokainen pitkä liitto olisi kulissia. Varmasti monenlaisia vaiheita ja kriisejä tulee, mutta kyse on siitä, miten niihin suhtautuu ja miten asiat käsitellään.
Ihailen. Omaanikin.