Lue keskustelun säännöt.
Eron jälkeen elämä on ihmisen parasta aikaa!
Ai että voi elämä hymyillä eron jälkeen! Pääsin irti parisuhteesta jossa voin huonosti, mutten itse koskaan uskaltanut lähteä. Onneksi ero tuli, koska nyt silmäni pystyvät vasta näkemään mikä on oikein ja mikä väärin, mikä elämässä on hyvää ja mikä ei.
Vihdoin pystyn katsomaan peiliin, ja näen ihmisen jota rakstan eniten tässä maailmassa. Tuon parisuhteen aikana en rakastanut itseäni päivääkään, jonka vuoksi menetin itseni kokonaan.
Ylivoimaisesti ero on elämäni tähän astisista asioista paras tapahtuma. Erotkaa hyvät ihmiset, jos voitte suhteessa huonosti. Rakastan elämää ❤️
Kommentit (320)
Itse erosin 1,5 vuotta sitten. Nyt elän. Avioliitto oli ahdistavaa, kun näin jälkeen miettii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä! Tämä pitää paikkansa. Oikein säälittää välillä ihmiset,jotka eivät uskalla erota.
Joskus näkee perheitä, joissa näkyy niin selvästi miehen tai naisen henkinen paha olo. Tekisi mieli mennä sanomaan että eroa hyvä ihminen niin olet paljon onnellisempi.
Kyllä! Erosta viisi vuotta, enkä ikinä enää mene naimisiin tai muuta yhteen. Seurustelen kyllä, mutta tapaan vain muutamana päivänä viikossa.
...Ja sitten jossain vaiheessa todellisuus pamahtaa kuin märkä rätti naamalle. Siellä sitten istut kahvilla yksinäsi jossain kämäisessä kerrostaloasunnossa ja rapsutat kissojasi...
Täällä epäonnistujat ohjaavat muitakin tekemään samat virheet.
Mitäs ette menneet naimisiin oikeiden ihmisten kanssa? Oliko ehkä alapääratkaisu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä palsta on aivan uskomaton. Se on jo aiheuttanut:
a) Miesten ja naisten välisen kuilun syventymisen
b) Naisvihaisten miesten määrän lisääntymisen
c) Miesvihaisten naisten määrän lisääntymisen
d) Lapsivihan lisääntymisen
e) Lastenhankinnan väheentymisen (VAUVA!!!)
f) Ja nyt seuraava on sitten varmaan avioliittovihan lisääntyminen..
Mut joo, täällä keskittytään kirosanojen modailuun. Samalla ms*iraat saavat levittää tautiaan kulovalkean tavoin.
Eli huono olonne on ollut täysin oma vika? Olisiko kannattanut hieman tutustua siihen toiseen puoliskoon ennen kuin alkoi kotia leikkimään?
Niin teki myös yksi ystäväni. Hän löysi jo 16 vuotiaana aika ok miehen, tekaisi kolme lasta nopealla tahdilla, otti karmean velan miehen kanssa, rakensivat ison talon ja kas kummaa, aika ok mies osoittautui arjen alkaessa siaksi.
Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta ja elämä on yhdessä ja perheenä lasten kanssa upeaa. Molempien vanhemmatkin ovat olleet yhdessä jo yli 50 vuotta ja heilläkin menee todella hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JA
Tämä
kin
viesti
moderointiin
Hmmm?
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on aivan uskomaton. Se on jo aiheuttanut:
a) Miesten ja naisten välisen kuilun syventymisen
b) Naisvihaisten miesten määrän lisääntymisen
c) Miesvihaisten naisten määrän lisääntymisen
d) Lapsivihan lisääntymisen
e) Lastenhankinnan väheentymisen (VAUVA!!!)
f) Ja nyt seuraava on sitten varmaan avioliittovihan lisääntyminen..
Mut joo, täällä keskittytään kirosanojen modailuun. Samalla ms*iraat saavat levittää tautiaan kulovalkean tavoin.
No höpö höpö! Olen ollut palstalla 18 vuotta ja yksikään väitteistäsi ei pidä paikkaansa. Tai ehkä joillekin urpåille ne ovat totisinta totta, mutta vain heille. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin nuorena naimisiin ihanan miehen kanssa, jota kuvittelin rakastavani, koska hän ihaili ja rakasti minua niin. No eihän se toiminut, kaipa hänkin jossakin vaiheessa tajusi etten olekaan yhtä onnelinen kuin hän. Onneksi ehdimme saada kaksi ihanaa lasta, jotka ovat jo aikuisia, olen jo mumma.
Opin liitostani ettei minua ole luotu parisuhteeseen, olenkin elänyt yksin jo vuosikymmeniä.
Lapsiani minulla ei olisi, jos olisin jo nuorena tajunnut tuon parisuhteeseen sopimattomuuteni. Ja ei, pettämistä ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Eli huono olonne on ollut täysin oma vika? Olisiko kannattanut hieman tutustua siihen toiseen puoliskoon ennen kuin alkoi kotia leikkimään?
Niin teki myös yksi ystäväni. Hän löysi jo 16 vuotiaana aika ok miehen, tekaisi kolme lasta nopealla tahdilla, otti karmean velan miehen kanssa, rakensivat ison talon ja kas kummaa, aika ok mies osoittautui arjen alkaessa siaksi.
Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta ja elämä on yhdessä ja perheenä lasten kanssa upeaa. Molempien vanhemmatkin ovat olleet yhdessä jo yli 50 vuotta ja heilläkin menee todella hyvin.
Aloin seurustella parikymppisenä, 3v päästä yhteenmuutto, 8 vuoden suhteen jälkeen eka lapsi, parin vuoden päästä siitä toinen, siitä reilun 2 vuoden päästä 13v suhteen jälkeen minun oli pakko laittaa mies pihalle ja nyt nautin elämästäni enemmän kuin koskaan, sinkkuäitinä.
Katsos, elämässä tapahtuu asioita jotka voivat muuttaa kivan ihmisen ihan toiseksi ja myrkylliseksi omalle perheelleen...
Enää en ota yhtään miestä saman katon alle asumaan lasten kanssa asuessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin nuorena naimisiin ihanan miehen kanssa, jota kuvittelin rakastavani, koska hän ihaili ja rakasti minua niin. No eihän se toiminut, kaipa hänkin jossakin vaiheessa tajusi etten olekaan yhtä onnelinen kuin hän. Onneksi ehdimme saada kaksi ihanaa lasta, jotka ovat jo aikuisia, olen jo mumma.
Opin liitostani ettei minua ole luotu parisuhteeseen, olenkin elänyt yksin jo vuosikymmeniä.
Lapsiani minulla ei olisi, jos olisin jo nuorena tajunnut tuon parisuhteeseen sopimattomuuteni. Ja ei, pettämistä ei ollut.
Tässä on jotain tuttua. Oma yksin viihtyminen nyt. Parisuhteen aikana todetut havainnot siitä, että puoliso ei sopeudu parisuhteeseen. Silti sen myötä vallan ihanat yhteisest lapset ja yhteinen parisuhdehistoria. Nyt lopulta erottu sovussa ja yhteisymmärryksessä.
Vierailija kirjoitti:
...Ja sitten jossain vaiheessa todellisuus pamahtaa kuin märkä rätti naamalle. Siellä sitten istut kahvilla yksinäsi jossain kämäisessä kerrostaloasunnossa ja rapsutat kissojasi...
Mikä todellisuus? Että palstamiekkoset halveksuvat sinkkuja, ja pitävät jopa keski-ikäistä liian vanhana pariutumaan?
Että olis pitänyt väkisin jatkaa huonossa liitossa?
Kissojen rapsutus on ihanaa, laskee verenpainetta ja poistaa stressiä! Sitä voi tehdä yhdessä, ei tartte tehdä yksin! Kokeilepa joskus.
Kerrostalossakin on mukavaa! Maalla käyn kun haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sitä voi huonosti liitossa eikä mikään sitä korjaa ei ero kaduta jälkeenpäin. Yleensä sen tunnistaa ihanasta ja helpottavasta vapauden tunteesta.
Vierailija kirjoitti:
Jos sitä voi huonosti liitossa eikä mikään sitä korjaa ei ero kaduta jälkeenpäin. Yleensä sen tunnistaa ihanasta ja helpottavasta vapauden tunteesta.
OK. Yksi juttu palstalla tuntuu unohtuvan: huono liitto ei ole ainoastaan sen toisen vika, yleensä se on yhteisesti tehty se huonous. Mikä sen helpompaa kun laittaa kaikki toisen syyksi. Jos yhtään ei peiliin vilkaise ei kehity itse ihmisenä. Ja ne samat omat persoonan hankaluudet voivat haitata muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteissa, siksi historiastaan kannattaisi oppia vaikka ei uudesta parisuhteesta haaveilisikaan.
Mun erosta on nyt puoli vuotta ja olen todella onnellinen, että sain lähdettyä. Uutta miestä ei ole eikä tule. Asutaan kolmisin teini-ikäisten lasten kanssa. Elämä on ihanan rauhallista, ja koti pysyy siistinä. Töistä on mukava mennä kotiin, kun tietää, että siellä ei ole vastassa ketään valittavaa riidanhaastajaa.
Kyllä vaan!
Kaiken muun lisäksi exällä on uusi vaimoke, joka on ihan super lasten kanssa (asutaan lähekkäin ja lapsilla vapaa liikkuvuus kahden kodin välillä).
Itellä on ihana rakastaja joka käy sopivan harvakseltaan. Olen juuri sitä kuuluisaa itsekseen viihtyvää tyyppiä. <3
Joka tapauksessa ihanaa talvea ja kevättä kaikille parisuhteen tai -suhteettomuuden muodosta riippumatta! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on aivan uskomaton. Se on jo aiheuttanut:
a) Miesten ja naisten välisen kuilun syventymisen
b) Naisvihaisten miesten määrän lisääntymisen
c) Miesvihaisten naisten määrän lisääntymisen
d) Lapsivihan lisääntymisen
e) Lastenhankinnan väheentymisen (VAUVA!!!)
f) Ja nyt seuraava on sitten varmaan avioliittovihan lisääntyminen..
Mut joo, täällä keskittytään kirosanojen modailuun. Samalla ms*iraat saavat levittää tautiaan kulovalkean tavoin.
No höpö höpö! Olen ollut palstalla 18 vuotta ja yksikään väitteistäsi ei pidä paikkaansa. Tai ehkä joillekin urpåille ne ovat totisinta totta, mutta vain heille. :D
Ootko vanhuudenhöperö vai sokea kun et näe? Noita kaikkia neljää ensimmäistä löytyy palstalta joka päivä.
Viestin 15 kirjoittaja jatkaa hieman.
Niille, jotka väittävät että ero merkitsee naiselle aina vähintäänkin taloudellista kurjuutta, voin kertoa, ettei väite pidä aina paikkaansa.
Minun asiani ovat huomattavasti paremmin kuin ex-puolisoni. Minulla on iso kaunis koti, velaton olen ollut jo vuosikymmeniä, olen saanut olla töissä, joten pärjään ihan hyvin. Lapsilla on asiat kunnossa. Eläkepäiviä odottelen.
Seksiäkin harrastan aina joskus tyttöjen reissuilla, kumppaniksi kelpuutan vain itseäni nuorempia hyväkäytöksisiä miehiä. Omanikäiseni ovat mielestäni ”vanhoja”. Nuorimies haluaa minulta vain hyvää seksiä, kuten minäkin häneltä. Emme jää toistemme nurkkiin pyörimään. Voimme kyllä tavata reussuilla uudelleen ja pidämme vain hauskaa.
Kyllä! Erosta jo seitsemän vuotta enkä ole katunut hetkeäkään.