Rumasti päättynyt rakkaus ja särkynyt sydän
Onko sinulla kokemusta molemminpuolisesta ihastumisesta/rakkaudesta, joka on yllättäen kääntynyt ihan päinvastaiseksi? Oletko särkenyt sydämesi ihmisen takia, jonka olet tajunnut olleen jotain muuta mitä luulit?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Varattuina molemmat sekoiltiin, onnettomissa liitoissa kumpikin. Tai niin ainakin luulin, että mieskin oli. Oli suuria tunteita mutta kun vaimo sai tietää, mies kiisti kaiken. Ja syytti mua hulluksi ahdistelijaksi. Vaimo tietysti tämän mielellään uskoi.
En voi ymmärtää kuinka mies saattoi tehdä minulle noin. Takana oli kuitenkin vuosien ystävyys. Luulin tuntevani miehen, pidin häntä suurisydämisenä ja lämpimänä ihmisenä. Olen edelleen ihan rikki noista asioista. Emme myöskään ole miehen kanssa enää missään tekemisissä, hän on estänyt minut kaikissa viestimissä.
Vaikea kuvitella enää koskaan luottavansa keneenkään.
Ikävä tilanne, mutta aikuinen ihminen kyllä tietää kun alkaa varattua iskemään, että siihen liittyy riskejä.
Tulee tunne, että ap ja ensimmäisen vastauksen kirjoittanut ovat yksi ja sama henkilö. Ennenkin ollut tällaisia aloituksia. En oikein ymmärrä, mikä tarkoitus näillä jutuilla on? Pahan olon purkaminen vai toivooko joku, että kaivattunsa käy täällä lukemassa näitä?
Tai sitten ihan jotain muuta, mikä ei liitty koko aihepiiriin.
Vierailija kirjoitti:
Tulee tunne, että ap ja ensimmäisen vastauksen kirjoittanut ovat yksi ja sama henkilö. Ennenkin ollut tällaisia aloituksia. En oikein ymmärrä, mikä tarkoitus näillä jutuilla on? Pahan olon purkaminen vai toivooko joku, että kaivattunsa käy täällä lukemassa näitä?
Mulle tulee sellainen tunne, että tässäkin ketjussa nää kaikki edelliset on saman kirjoittajan kirjoittamia. Se on ihan yleistä tällä saitilla. Yp trollaa ja keskustelee itsensä kanssa, puolesta ja vastaan. Ei täällä paljon muuta ookkaan.
Pahaa oloo kai joku purkaa, veikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kokemusta molemminpuolisesta ihastumisesta/rakkaudesta, joka on yllättäen kääntynyt ihan päinvastaiseksi? Oletko särkenyt sydämesi ihmisen takia, jonka olet tajunnut olleen jotain muuta mitä luulit?
miksi ei anneta toisen olla oma itsensä eikä sinun kuviteltu ihanne kumppani...
Olen. Lapseni äiti muuttui synnytyksen jälkeen mitätöijäksi, en tehnyt enää mitään oikein. Ero oli ainoa mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kokemusta molemminpuolisesta ihastumisesta/rakkaudesta, joka on yllättäen kääntynyt ihan päinvastaiseksi? Oletko särkenyt sydämesi ihmisen takia, jonka olet tajunnut olleen jotain muuta mitä luulit?
miksi ei anneta toisen olla oma itsensä eikä sinun kuviteltu ihanne kumppani...
Ymmärsin, että ap tarkoitti petollisuutta ihmissuhteessa. Joo voi olla oma itsensä jos tuo on sitä, mutta silti pitää ymmärtää että toinen voi pahastikkin särkeä sydämensä petollisen ihmisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee tunne, että ap ja ensimmäisen vastauksen kirjoittanut ovat yksi ja sama henkilö. Ennenkin ollut tällaisia aloituksia. En oikein ymmärrä, mikä tarkoitus näillä jutuilla on? Pahan olon purkaminen vai toivooko joku, että kaivattunsa käy täällä lukemassa näitä?
Mulle tulee sellainen tunne, että tässäkin ketjussa nää kaikki edelliset on saman kirjoittajan kirjoittamia. Se on ihan yleistä tällä saitilla. Yp trollaa ja keskustelee itsensä kanssa, puolesta ja vastaan. Ei täällä paljon muuta ookkaan.
Pahaa oloo kai joku purkaa, veikkaan.
Minä olen eri. Eli tässä ketjussa on ainakin 2 henkilöä. Muusta en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Olen. Lapseni äiti muuttui synnytyksen jälkeen mitätöijäksi, en tehnyt enää mitään oikein. Ero oli ainoa mahdollisuus.
Lapsen syntyminen on stressaavaa aikaa parisuhteessa. Vauva- ajan yli kannattaisi yrittää jaksaa katsoa eikä tehdä silloin suuria ratkaisuja.
En ole särkenyt sydäntäni mutta rakkaus kyllä hiipui pitkässä liitossa ja lopulta ihmettelin miten olen tuollaiseen kumppaniin voinut koskaan ihastua ja rakastua, oli kuin olisi vieraan kanssa ollut.
Jos varattujen kanssa lähtee touhuamaan niin kyllä pitäisi jo ennalta tietää ettei ne välttämättä pääty hyvin. Lähipiirissä parhaillaan menossa tällainen sutina, ihan pahaa tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee tunne, että ap ja ensimmäisen vastauksen kirjoittanut ovat yksi ja sama henkilö. Ennenkin ollut tällaisia aloituksia. En oikein ymmärrä, mikä tarkoitus näillä jutuilla on? Pahan olon purkaminen vai toivooko joku, että kaivattunsa käy täällä lukemassa näitä?
Mulle tulee sellainen tunne, että tässäkin ketjussa nää kaikki edelliset on saman kirjoittajan kirjoittamia. Se on ihan yleistä tällä saitilla. Yp trollaa ja keskustelee itsensä kanssa, puolesta ja vastaan. Ei täällä paljon muuta ookkaan.
Pahaa oloo kai joku purkaa, veikkaan.
Minä olen eri. Eli tässä ketjussa on ainakin 2 henkilöä. Muusta en tiedä.
Mäkin olen eri kuin yllä oleva ja ap. Jos ylläoleva ei ole sama kuin ap, niin meitä on tässä jo kolme :)
Ja mä olen särkenyt sydämeni miehen kanssa, jolle en lopulta merkinnytkään yhtään mitään. Hän kai vain leikki kanssani. Tosin ihan varma en ole mistään, koska en merkinnyt edes sen vertaa, että hän olisi välittänyt selvittää asiat mun kanssa. Kysymykset jäi avoimiksi ikuisiksi ajoiksi. Vertaistuki kiinnostaisi minua.
Vierailija kirjoitti:
En ole särkenyt sydäntäni mutta rakkaus kyllä hiipui pitkässä liitossa ja lopulta ihmettelin miten olen tuollaiseen kumppaniin voinut koskaan ihastua ja rakastua, oli kuin olisi vieraan kanssa ollut.
Kuinka kauan olitte yhdessä? Oliko alussa erilaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Lapseni äiti muuttui synnytyksen jälkeen mitätöijäksi, en tehnyt enää mitään oikein. Ero oli ainoa mahdollisuus.
Lapsen syntyminen on stressaavaa aikaa parisuhteessa. Vauva- ajan yli kannattaisi yrittää jaksaa katsoa eikä tehdä silloin suuria ratkaisuja.
Olin pieni kun nuorempi sisarus syntyi. Arvaa mistä isä haki seksiä? Mikä tahansa muu kuulostaa normaalilta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Varattuina molemmat sekoiltiin, onnettomissa liitoissa kumpikin. Tai niin ainakin luulin, että mieskin oli. Oli suuria tunteita mutta kun vaimo sai tietää, mies kiisti kaiken. Ja syytti mua hulluksi ahdistelijaksi. Vaimo tietysti tämän mielellään uskoi.
En voi ymmärtää kuinka mies saattoi tehdä minulle noin. Takana oli kuitenkin vuosien ystävyys. Luulin tuntevani miehen, pidin häntä suurisydämisenä ja lämpimänä ihmisenä. Olen edelleen ihan rikki noista asioista. Emme myöskään ole miehen kanssa enää missään tekemisissä, hän on estänyt minut kaikissa viestimissä.
Vaikea kuvitella enää koskaan luottavansa keneenkään.
Oletko yrittänyt puhua tästä hänen kanssaan? Minusta hänellä on velvollisuus keskustella asiasta sun kanssa, jos olet ihan rikki ja jos tunteeton ollut molemminpuolisia ja molempien tiedossa. Täyteen hiljaisuuteen vetäytyminen on vaan liian raakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole särkenyt sydäntäni mutta rakkaus kyllä hiipui pitkässä liitossa ja lopulta ihmettelin miten olen tuollaiseen kumppaniin voinut koskaan ihastua ja rakastua, oli kuin olisi vieraan kanssa ollut.
Kuinka kauan olitte yhdessä? Oliko alussa erilaista?
Oltiin yhdessä 22 vuotta ja meillä on kolme yhteistä lasta. Alussa oli kivaa, harrastettiin yhdessä ja ehdittiin olla kuusi vuotta kaksin ilman lapsia. Jossain vaiheessa puoliso alkoi liukua johonkin minun ja lasten ulottumattomiin, lopulta hän eli perheessä jonkinlaisena ulkojäsenenä joka kyllä näkyi mutta johon ei saanut kontaktia ja jota ei kiinnostanut mikään perheen asia.
Eron jälkeen mietin pitkään mitä tapahtui ja olisinko voinut estää vieraantumisen jotenkin jos olisin ajoissa huomannut sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Varattuina molemmat sekoiltiin, onnettomissa liitoissa kumpikin. Tai niin ainakin luulin, että mieskin oli. Oli suuria tunteita mutta kun vaimo sai tietää, mies kiisti kaiken. Ja syytti mua hulluksi ahdistelijaksi. Vaimo tietysti tämän mielellään uskoi.
En voi ymmärtää kuinka mies saattoi tehdä minulle noin. Takana oli kuitenkin vuosien ystävyys. Luulin tuntevani miehen, pidin häntä suurisydämisenä ja lämpimänä ihmisenä. Olen edelleen ihan rikki noista asioista. Emme myöskään ole miehen kanssa enää missään tekemisissä, hän on estänyt minut kaikissa viestimissä.
Vaikea kuvitella enää koskaan luottavansa keneenkään.
Oletko yrittänyt puhua tästä hänen kanssaan? Minusta hänellä on velvollisuus keskustella asiasta sun kanssa, jos olet ihan rikki ja jos tunteeton ollut molemminpuolisia ja molempien tiedossa. Täyteen hiljaisuuteen vetäytyminen on vaan liian raakaa.
Ei tietenkään tarvi jatkaa vatkaamista jos se on hänen osalta jo loppuun käsitelty. Yrittäkää nyt ymmärtää että ihmissuhteet on aina riski. Niistä on turha alkaa jälkikäteen märisemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole särkenyt sydäntäni mutta rakkaus kyllä hiipui pitkässä liitossa ja lopulta ihmettelin miten olen tuollaiseen kumppaniin voinut koskaan ihastua ja rakastua, oli kuin olisi vieraan kanssa ollut.
Kuinka kauan olitte yhdessä? Oliko alussa erilaista?
Oltiin yhdessä 22 vuotta ja meillä on kolme yhteistä lasta. Alussa oli kivaa, harrastettiin yhdessä ja ehdittiin olla kuusi vuotta kaksin ilman lapsia. Jossain vaiheessa puoliso alkoi liukua johonkin minun ja lasten ulottumattomiin, lopulta hän eli perheessä jonkinlaisena ulkojäsenenä joka kyllä näkyi mutta johon ei saanut kontaktia ja jota ei kiinnostanut mikään perheen asia.
Eron jälkeen mietin pitkään mitä tapahtui ja olisinko voinut estää vieraantumisen jotenkin jos olisin ajoissa huomannut sen.
Surullista. Liittyikö tuohon etääntymiseen mahdollisesti kolmas osapuoli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Varattuina molemmat sekoiltiin, onnettomissa liitoissa kumpikin. Tai niin ainakin luulin, että mieskin oli. Oli suuria tunteita mutta kun vaimo sai tietää, mies kiisti kaiken. Ja syytti mua hulluksi ahdistelijaksi. Vaimo tietysti tämän mielellään uskoi.
En voi ymmärtää kuinka mies saattoi tehdä minulle noin. Takana oli kuitenkin vuosien ystävyys. Luulin tuntevani miehen, pidin häntä suurisydämisenä ja lämpimänä ihmisenä. Olen edelleen ihan rikki noista asioista. Emme myöskään ole miehen kanssa enää missään tekemisissä, hän on estänyt minut kaikissa viestimissä.
Vaikea kuvitella enää koskaan luottavansa keneenkään.
Oletko yrittänyt puhua tästä hänen kanssaan? Minusta hänellä on velvollisuus keskustella asiasta sun kanssa, jos olet ihan rikki ja jos tunteeton ollut molemminpuolisia ja molempien tiedossa. Täyteen hiljaisuuteen vetäytyminen on vaan liian raakaa.
Ei tietenkään tarvi jatkaa vatkaamista jos se on hänen osalta jo loppuun käsitelty. Yrittäkää nyt ymmärtää että ihmissuhteet on aina riski. Niistä on turha alkaa jälkikäteen märisemään.
Olet väärässä. Sinä olet aina ihmissuhteidesi summa, ja mitä taaksesi jätät, sen edestäsi löydät.
Kyllä. Varattuina molemmat sekoiltiin, onnettomissa liitoissa kumpikin. Tai niin ainakin luulin, että mieskin oli. Oli suuria tunteita mutta kun vaimo sai tietää, mies kiisti kaiken. Ja syytti mua hulluksi ahdistelijaksi. Vaimo tietysti tämän mielellään uskoi.
En voi ymmärtää kuinka mies saattoi tehdä minulle noin. Takana oli kuitenkin vuosien ystävyys. Luulin tuntevani miehen, pidin häntä suurisydämisenä ja lämpimänä ihmisenä. Olen edelleen ihan rikki noista asioista. Emme myöskään ole miehen kanssa enää missään tekemisissä, hän on estänyt minut kaikissa viestimissä.
Vaikea kuvitella enää koskaan luottavansa keneenkään.