Lue keskustelun säännöt.
Rumasti päättynyt rakkaus ja särkynyt sydän
14.02.2019 |
Onko sinulla kokemusta molemminpuolisesta ihastumisesta/rakkaudesta, joka on yllättäen kääntynyt ihan päinvastaiseksi? Oletko särkenyt sydämesi ihmisen takia, jonka olet tajunnut olleen jotain muuta mitä luulit?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Varattuina molemmat sekoiltiin, onnettomissa liitoissa kumpikin. Tai niin ainakin luulin, että mieskin oli. Oli suuria tunteita mutta kun vaimo sai tietää, mies kiisti kaiken. Ja syytti mua hulluksi ahdistelijaksi. Vaimo tietysti tämän mielellään uskoi.
En voi ymmärtää kuinka mies saattoi tehdä minulle noin. Takana oli kuitenkin vuosien ystävyys. Luulin tuntevani miehen, pidin häntä suurisydämisenä ja lämpimänä ihmisenä. Olen edelleen ihan rikki noista asioista. Emme myöskään ole miehen kanssa enää missään tekemisissä, hän on estänyt minut kaikissa viestimissä.
Vaikea kuvitella enää koskaan luottavansa keneenkään.
Oletko yrittänyt puhua tästä hänen kanssaan? Minusta hänellä on velvollisuus keskustella asiasta sun kanssa, jos olet ihan rikki ja jos tunteeton ollut molemminpuolisia ja molempien tiedossa. Täyteen hiljaisuuteen vetäytyminen on vaan liian raakaa.
Eiköhän mies ole selväksi asian tehnyt, tuskin on halukas keskustelemaan.
Selväksitekijämiesten kanssa ei tosiaan kannat keskustella. Siellä ollaan taas kotona nätisti kunnes seuraavaa reikää pyöristetään, jäädään kiinni, mamma itkee, kadutaan ja mies "tekee selväksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Varattuina molemmat sekoiltiin, onnettomissa liitoissa kumpikin. Tai niin ainakin luulin, että mieskin oli. Oli suuria tunteita mutta kun vaimo sai tietää, mies kiisti kaiken. Ja syytti mua hulluksi ahdistelijaksi. Vaimo tietysti tämän mielellään uskoi.
En voi ymmärtää kuinka mies saattoi tehdä minulle noin. Takana oli kuitenkin vuosien ystävyys. Luulin tuntevani miehen, pidin häntä suurisydämisenä ja lämpimänä ihmisenä. Olen edelleen ihan rikki noista asioista. Emme myöskään ole miehen kanssa enää missään tekemisissä, hän on estänyt minut kaikissa viestimissä.
Vaikea kuvitella enää koskaan luottavansa keneenkään.
Oletko yrittänyt puhua tästä hänen kanssaan? Minusta hänellä on velvollisuus keskustella asiasta sun kanssa, jos olet ihan rikki ja jos tunteeton ollut molemminpuolisia ja molempien tiedossa. Täyteen hiljaisuuteen vetäytyminen on vaan liian raakaa.
Ap sortui varattujen miesten vakioselitykseen, että kotona menee huonosti ja ollaan kohta eroamassa. Tätähän ne käyttää vain päästäkseen vieraalle pesälle. Todellisuus varmastikin on jotain ihan muuta kuin mitä mies sinulle esitti, etenkin kun hän jäi liittoonsa vaimonsa kanssa. Sinuna jatkaisin matkaa ja miettisin, että miksi oma parisuhteesi oli huono ja miksi hakeuduit vieraisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Varattuina molemmat sekoiltiin, onnettomissa liitoissa kumpikin. Tai niin ainakin luulin, että mieskin oli. Oli suuria tunteita mutta kun vaimo sai tietää, mies kiisti kaiken. Ja syytti mua hulluksi ahdistelijaksi. Vaimo tietysti tämän mielellään uskoi.
En voi ymmärtää kuinka mies saattoi tehdä minulle noin. Takana oli kuitenkin vuosien ystävyys. Luulin tuntevani miehen, pidin häntä suurisydämisenä ja lämpimänä ihmisenä. Olen edelleen ihan rikki noista asioista. Emme myöskään ole miehen kanssa enää missään tekemisissä, hän on estänyt minut kaikissa viestimissä.
Vaikea kuvitella enää koskaan luottavansa keneenkään.
Oletko yrittänyt puhua tästä hänen kanssaan? Minusta hänellä on velvollisuus keskustella asiasta sun kanssa, jos olet ihan rikki ja jos tunteeton ollut molemminpuolisia ja molempien tiedossa. Täyteen hiljaisuuteen vetäytyminen on vaan liian raakaa.
Eiköhän mies ole selväksi asian tehnyt, tuskin on halukas keskustelemaan.
Selväksitekijämiesten kanssa ei tosiaan kannat keskustella. Siellä ollaan taas kotona nätisti kunnes seuraavaa reikää pyöristetään, jäädään kiinni, mamma itkee, kadutaan ja mies "tekee selväksi".
Karusti sanottu, mutta noinhan se taitaa olla. Nuo miehet ei myöskään jää itkemään ihastustensa perään eikä heitä kaipaamaan, ihan helpolta näyttää "selväksi tekeminen". Vaimostaan eivät myöskään millään luopuisi, ero tulee vaan jos vaimoa sitä hakee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Varattuina molemmat sekoiltiin, onnettomissa liitoissa kumpikin. Tai niin ainakin luulin, että mieskin oli. Oli suuria tunteita mutta kun vaimo sai tietää, mies kiisti kaiken. Ja syytti mua hulluksi ahdistelijaksi. Vaimo tietysti tämän mielellään uskoi.
En voi ymmärtää kuinka mies saattoi tehdä minulle noin. Takana oli kuitenkin vuosien ystävyys. Luulin tuntevani miehen, pidin häntä suurisydämisenä ja lämpimänä ihmisenä. Olen edelleen ihan rikki noista asioista. Emme myöskään ole miehen kanssa enää missään tekemisissä, hän on estänyt minut kaikissa viestimissä.
Vaikea kuvitella enää koskaan luottavansa keneenkään.
Oletko yrittänyt puhua tästä hänen kanssaan? Minusta hänellä on velvollisuus keskustella asiasta sun kanssa, jos olet ihan rikki ja jos tunteeton ollut molemminpuolisia ja molempien tiedossa. Täyteen hiljaisuuteen vetäytyminen on vaan liian raakaa.
Eiköhän mies ole selväksi asian tehnyt, tuskin on halukas keskustelemaan.
Selväksitekijämiesten kanssa ei tosiaan kannat keskustella. Siellä ollaan taas kotona nätisti kunnes seuraavaa reikää pyöristetään, jäädään kiinni, mamma itkee, kadutaan ja mies "tekee selväksi".
Karusti sanottu, mutta noinhan se taitaa olla. Nuo miehet ei myöskään jää itkemään ihastustensa perään eikä heitä kaipaamaan, ihan helpolta näyttää "selväksi tekeminen". Vaimostaan eivät myöskään millään luopuisi, ero tulee vaan jos vaimoa sitä hakee.
Näinhän se on. Ikuisesti tunnne-elämältään vajaita, seksuaalisesti naisia käyttäviä elukoita. Tuskin edes ihmisiä, "kaunis ja hyvä" näissä on teeskenneltyä ja opeteltua, sisällä on vain varjoisa, saastainen loukko ilman ihmisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Varattuina molemmat sekoiltiin, onnettomissa liitoissa kumpikin. Tai niin ainakin luulin, että mieskin oli. Oli suuria tunteita mutta kun vaimo sai tietää, mies kiisti kaiken. Ja syytti mua hulluksi ahdistelijaksi. Vaimo tietysti tämän mielellään uskoi.
En voi ymmärtää kuinka mies saattoi tehdä minulle noin. Takana oli kuitenkin vuosien ystävyys. Luulin tuntevani miehen, pidin häntä suurisydämisenä ja lämpimänä ihmisenä. Olen edelleen ihan rikki noista asioista. Emme myöskään ole miehen kanssa enää missään tekemisissä, hän on estänyt minut kaikissa viestimissä.
Vaikea kuvitella enää koskaan luottavansa keneenkään.
Oletko yrittänyt puhua tästä hänen kanssaan? Minusta hänellä on velvollisuus keskustella asiasta sun kanssa, jos olet ihan rikki ja jos tunteeton ollut molemminpuolisia ja molempien tiedossa. Täyteen hiljaisuuteen vetäytyminen on vaan liian raakaa.
Ap sortui varattujen miesten vakioselitykseen, että kotona menee huonosti ja ollaan kohta eroamassa. Tätähän ne käyttää vain päästäkseen vieraalle pesälle. Todellisuus varmastikin on jotain ihan muuta kuin mitä mies sinulle esitti, etenkin kun hän jäi liittoonsa vaimonsa kanssa. Sinuna jatkaisin matkaa ja miettisin, että miksi oma parisuhteesi oli huono ja miksi hakeuduit vieraisiin.
Mun parisuhde oli tuossa vaiheessa ihan kuollut, oltiin etäännytty todella kauas toisistamme. Mies ei vähääkään välittänyt mun hyvinvoinnista, eikä kommunikointi onnistunut. Kaikki keskusteluyritykset muuttui nopeasti huutoriitelyksi. Tajuttiin jossain vaiheessa, että oltaisiin molemmat onnellisempia ilman toista. Ollaan sitten myös erottu eli olen siis jatkanut matkaa.
Samankaltaisen kuvan sain myös tuon ihastukseni parisuhteesta. Mutta se oli kai sitten väärä kuva, sillä tiedän, että ainakin päällepäin heidän suhteensa näyttää nykyisin olevan mallillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Varattuina molemmat sekoiltiin, onnettomissa liitoissa kumpikin. Tai niin ainakin luulin, että mieskin oli. Oli suuria tunteita mutta kun vaimo sai tietää, mies kiisti kaiken. Ja syytti mua hulluksi ahdistelijaksi. Vaimo tietysti tämän mielellään uskoi.
En voi ymmärtää kuinka mies saattoi tehdä minulle noin. Takana oli kuitenkin vuosien ystävyys. Luulin tuntevani miehen, pidin häntä suurisydämisenä ja lämpimänä ihmisenä. Olen edelleen ihan rikki noista asioista. Emme myöskään ole miehen kanssa enää missään tekemisissä, hän on estänyt minut kaikissa viestimissä.
Vaikea kuvitella enää koskaan luottavansa keneenkään.
Oletko yrittänyt puhua tästä hänen kanssaan? Minusta hänellä on velvollisuus keskustella asiasta sun kanssa, jos olet ihan rikki ja jos tunteeton ollut molemminpuolisia ja molempien tiedossa. Täyteen hiljaisuuteen vetäytyminen on vaan liian raakaa.
Eiköhän mies ole selväksi asian tehnyt, tuskin on halukas keskustelemaan.
Ei voi jättää kuin nallia kalliolle sellaista ihmistä jonka kanssa on ollut suhde. Ei vaan voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Varattuina molemmat sekoiltiin, onnettomissa liitoissa kumpikin. Tai niin ainakin luulin, että mieskin oli. Oli suuria tunteita mutta kun vaimo sai tietää, mies kiisti kaiken. Ja syytti mua hulluksi ahdistelijaksi. Vaimo tietysti tämän mielellään uskoi.
En voi ymmärtää kuinka mies saattoi tehdä minulle noin. Takana oli kuitenkin vuosien ystävyys. Luulin tuntevani miehen, pidin häntä suurisydämisenä ja lämpimänä ihmisenä. Olen edelleen ihan rikki noista asioista. Emme myöskään ole miehen kanssa enää missään tekemisissä, hän on estänyt minut kaikissa viestimissä.
Vaikea kuvitella enää koskaan luottavansa keneenkään.
Oletko yrittänyt puhua tästä hänen kanssaan? Minusta hänellä on velvollisuus keskustella asiasta sun kanssa, jos olet ihan rikki ja jos tunteeton ollut molemminpuolisia ja molempien tiedossa. Täyteen hiljaisuuteen vetäytyminen on vaan liian raakaa.
Eiköhän mies ole selväksi asian tehnyt, tuskin on halukas keskustelemaan.
Ei voi jättää kuin nallia kalliolle sellaista ihmistä jonka kanssa on ollut suhde. Ei vaan voi.
Kyllä narsistinen ihminen voi. Mustassa aukossa ei ole tunne-elämää, se vain kiskoo itseensä. Vain hyötyminen ja muista irti saaminen käy, mikään muu ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Varattuina molemmat sekoiltiin, onnettomissa liitoissa kumpikin. Tai niin ainakin luulin, että mieskin oli. Oli suuria tunteita mutta kun vaimo sai tietää, mies kiisti kaiken. Ja syytti mua hulluksi ahdistelijaksi. Vaimo tietysti tämän mielellään uskoi.
En voi ymmärtää kuinka mies saattoi tehdä minulle noin. Takana oli kuitenkin vuosien ystävyys. Luulin tuntevani miehen, pidin häntä suurisydämisenä ja lämpimänä ihmisenä. Olen edelleen ihan rikki noista asioista. Emme myöskään ole miehen kanssa enää missään tekemisissä, hän on estänyt minut kaikissa viestimissä.
Vaikea kuvitella enää koskaan luottavansa keneenkään.
Oletko yrittänyt puhua tästä hänen kanssaan? Minusta hänellä on velvollisuus keskustella asiasta sun kanssa, jos olet ihan rikki ja jos tunteeton ollut molemminpuolisia ja molempien tiedossa. Täyteen hiljaisuuteen vetäytyminen on vaan liian raakaa.
Eiköhän mies ole selväksi asian tehnyt, tuskin on halukas keskustelemaan.
Selväksitekijämiesten kanssa ei tosiaan kannat keskustella. Siellä ollaan taas kotona nätisti kunnes seuraavaa reikää pyöristetään, jäädään kiinni, mamma itkee, kadutaan ja mies "tekee selväksi".
Karusti sanottu, mutta noinhan se taitaa olla. Nuo miehet ei myöskään jää itkemään ihastustensa perään eikä heitä kaipaamaan, ihan helpolta näyttää "selväksi tekeminen". Vaimostaan eivät myöskään millään luopuisi, ero tulee vaan jos vaimoa sitä hakee.
Näinhän se on. Ikuisesti tunnne-elämältään vajaita, seksuaalisesti naisia käyttäviä elukoita. Tuskin edes ihmisiä, "kaunis ja hyvä" näissä on teeskenneltyä ja opeteltua, sisällä on vain varjoisa, saastainen loukko ilman ihmisyyttä.
Joku laittaa tulemaan ihan täydeltä laidalta Ystävänpäivän kunniaksi 😁
Kannattaa alkaa suhteeseen vaan sellaisen ihmisen kanssa joka osaa kunnioittaa toisia ihmisiä ja jolla on oikeasti edellytykset rakentaa sitä suhdetta, eli ei esim. jo ole parisuhteessa. Näin säästyy paljolta murheelta.
Ainahan sitä voi ihastua, mutta on itsetuhoista lähteä rakentamaan sellaista ihmissuhdetta, jonka ennuste on noin 0.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Varattuina molemmat sekoiltiin, onnettomissa liitoissa kumpikin. Tai niin ainakin luulin, että mieskin oli. Oli suuria tunteita mutta kun vaimo sai tietää, mies kiisti kaiken. Ja syytti mua hulluksi ahdistelijaksi. Vaimo tietysti tämän mielellään uskoi.
En voi ymmärtää kuinka mies saattoi tehdä minulle noin. Takana oli kuitenkin vuosien ystävyys. Luulin tuntevani miehen, pidin häntä suurisydämisenä ja lämpimänä ihmisenä. Olen edelleen ihan rikki noista asioista. Emme myöskään ole miehen kanssa enää missään tekemisissä, hän on estänyt minut kaikissa viestimissä.
Vaikea kuvitella enää koskaan luottavansa keneenkään.
Oletko yrittänyt puhua tästä hänen kanssaan? Minusta hänellä on velvollisuus keskustella asiasta sun kanssa, jos olet ihan rikki ja jos tunteeton ollut molemminpuolisia ja molempien tiedossa. Täyteen hiljaisuuteen vetäytyminen on vaan liian raakaa.
Ap sortui varattujen miesten vakioselitykseen, että kotona menee huonosti ja ollaan kohta eroamassa. Tätähän ne käyttää vain päästäkseen vieraalle pesälle. Todellisuus varmastikin on jotain ihan muuta kuin mitä mies sinulle esitti, etenkin kun hän jäi liittoonsa vaimonsa kanssa. Sinuna jatkaisin matkaa ja miettisin, että miksi oma parisuhteesi oli huono ja miksi hakeuduit vieraisiin.
Mun parisuhde oli tuossa vaiheessa ihan kuollut, oltiin etäännytty todella kauas toisistamme. Mies ei vähääkään välittänyt mun hyvinvoinnista, eikä kommunikointi onnistunut. Kaikki keskusteluyritykset muuttui nopeasti huutoriitelyksi. Tajuttiin jossain vaiheessa, että oltaisiin molemmat onnellisempia ilman toista. Ollaan sitten myös erottu eli olen siis jatkanut matkaa.
Samankaltaisen kuvan sain myös tuon ihastukseni parisuhteesta. Mutta se oli kai sitten väärä kuva, sillä tiedän, että ainakin päällepäin heidän suhteensa näyttää nykyisin olevan mallillaan.
Mä olen tosi pahoillani sun puolesta. Sulla on ollut tosi rankkaa.
Otsikon perusteella klikkasin ja odotin mehevää tarinaa. Mutta wtf nyt taas? Aloitusviesti täynnä pelkkiä kysymyksiä. Miksi kysellä? Joku toimittajako taas hakee palstalta helppoa täytettä juttuihinsa?
Anteeksi jos toistoa, en jaksanut lukea koko ketjua.
Ärsyttää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin paljon samanlainen on minun tarinani. En voi kuvitella, että enää koskaan voin luottaa keneenkään. Varattuja olimme mekin ja rakkautta kaikki oli, molemmin puolin. Hänen rohkeus ei riittänyt ja minä sain kuulla olevani hankala, kun halusin selityksen. Minun kuulemma kuuluu vain jatkaa elämääni. Vaimoa ei kuulemma voi loukata erolla, vaikka hän sai meistä tietää. Mies ei myöskään kyennyt myöntämämään vaimolleen tunteitaan minuun.
Luotin häneen täysin ja nyt kaikki on pirstaleina.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Varattuina molemmat sekoiltiin, onnettomissa liitoissa kumpikin. Tai niin ainakin luulin, että mieskin oli. Oli suuria tunteita mutta kun vaimo sai tietää, mies kiisti kaiken. Ja syytti mua hulluksi ahdistelijaksi. Vaimo tietysti tämän mielellään uskoi.
En voi ymmärtää kuinka mies saattoi tehdä minulle noin. Takana oli kuitenkin vuosien ystävyys. Luulin tuntevani miehen, pidin häntä suurisydämisenä ja lämpimänä ihmisenä. Olen edelleen ihan rikki noista asioista. Emme myöskään ole miehen kanssa enää missään tekemisissä, hän on estänyt minut kaikissa viestimissä.
Vaikea kuvitella enää koskaan luottavansa keneenkään.
Tähän olin vastaukseni tarkoittanut, mutta epähuomiossa se meni uutena viestinä ketjuun.
Hyvin paljon samanlainen on minun tarinani. En voi kuvitella, että enää koskaan voin luottaa keneenkään. Varattuja olimme mekin ja rakkautta kaikki oli, molemmin puolin. Hänen rohkeus ei riittänyt ja minä sain kuulla olevani hankala, kun halusin selityksen. Minun kuulemma kuuluu vain jatkaa elämääni. Vaimoa ei kuulemma voi loukata erolla, vaikka hän sai meistä tietää. Mies ei myöskään kyennyt myöntämämään vaimolleen tunteitaan minuun.
Luotin häneen täysin ja nyt kaikki on pirstaleina.
Eiköhän mies ole selväksi asian tehnyt, tuskin on halukas keskustelemaan.