Lue keskustelun säännöt.
Kenelle raskaudesta pitäisi kertoa ensimmäisenä?
13.02.2019 |
Ehkei kuitenkaan miehelle, lapsen isälle, vaan esim jollekkin kaverille? Tuntuu että haluan käsitellä asiaa jonkun sellaisen kanssa, joka on kokenut asian. Mutta loukkaako se miestä, jos hän ei kuulekkaan ensin?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro miehellesi tai sitten sille lapsen isälle. kummalle vain haluat.
Miehelle tietenkin, hänhän siinä on eniten osallisena naisen lisäksi. Sitten neuvolaan. Me kerrottiin sen jälkeen isovanhemmille ja lähisukulaisille, kavereille vähän myöhemmin ja töissä sitten jossain välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieshän sen lapsen saa myös? Miksei miehelle voi kertoa ensimmäisenä?
Mutta saako siltä apua kriittiseen alkuvaiheeseen? Vai onko se vaan jotain varpajaisten miettimistä ja muuta kouhotusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Vanha totuushan on, että helpompi se on mies pakottaa isäksi kuin nainen äidiksi. Mutta jos on niin, että hyvinkin moni nainen mieltää jonkun muun, kuin lapsen tulevan isän, erinomaisen paljon tärkeämäksi ja merkittävämmäksi silloin kun haluaisi ensimmäsitä kertaa kertoa odottavansa miehen siittämää lasta, niin pitääkö tällöin suurestikin ihmetellä, jos lapsen vanhemmille muodostuu hieman kitkaa olla mallina lapselle ja pyrkiä elämään tasa-arvoista parisuhtdetta, jossa kumpikin vanhempi on suunnilleen yhtä tärkeä lapselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieshän sen lapsen saa myös? Miksei miehelle voi kertoa ensimmäisenä?
Mutta saako siltä apua kriittiseen alkuvaiheeseen? Vai onko se vaan jotain varpajaisten miettimistä ja muuta kouhotusta?
Jos ei saa, niin abortti on ihan varteenotettava vaihtoehto.
On sinulla kyllä p skanlaatuinen suhde lapsesi isään jos koet mielekkäämmäksi kertoa "jollekin raskauden kokeneelle" ensin. Isä ei varmaan oletettavasti ole kovin innoissaan tai osallistumassa lapsen kasvatukseen mikäli hänen ei ole kiire kuulla tulevansa isäksi. Onko raskaus ihan sun oma projekti vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain kuulla viimeisenä tyttäreni raskaudesta aikoinaan, vaikka meillä aivan hyvät välit (minun mielestäni, ei kai sitten olllutkaan). Jotenkin jäi vain surettamaan.
Ompelin hänelle häämekon ja järjestin häät, silti olin statistina koko häissä. En nyt odottanutkaan pääosassa olevanikaan, mutta nieleskelin, kun tytär lähti juhlasta sulhasineen, anoppi ja muu suku sai hellät halaukset - itse jäin ilman, unohti kai tohinassa.
Oli kai sitten väleissämme jotain jota en ymmärtänyt. Nykyään asialliset välit, vaikka kaipaisin kuitenkin hiemän lämpimämpiä, mutta ei ketään voi pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä sain kuulla viimeisenä tyttäreni raskaudesta aikoinaan, vaikka meillä aivan hyvät välit (minun mielestäni, ei kai sitten olllutkaan). Jotenkin jäi vain surettamaan.
Ompelin hänelle häämekon ja järjestin häät, silti olin statistina koko häissä. En nyt odottanutkaan pääosassa olevanikaan, mutta nieleskelin, kun tytär lähti juhlasta sulhasineen, anoppi ja muu suku sai hellät halaukset - itse jäin ilman, unohti kai tohinassa.
Oli kai sitten väleissämme jotain jota en ymmärtänyt. Nykyään asialliset välit, vaikka kaipaisin kuitenkin hiemän lämpimämpiä, mutta ei ketään voi pakottaa.
Tuli tosi surullinen olo tästä. Itse rakastan äitiäni syvästi, mutta meillä ei ole koskaan ollut mitään halailua tai yleensäkään koskettamista. Muistan lapsuudesta vain yhden kerran, että olemme halanneet. Olen opetellut vasta aikuisena halailua, mutta en koskaan halaa spontaanisti, vaan yleensä aloite tulee toiselta puolelta. Joten olen vähän pulassa äitini kanssa, kättely tuntuu tyhmältä ja halaus teennäiseltä, oikaisen enkä kosketa mitenkään, mutta sitten voi käydä juuri noin että äiti voi kokea tilanteen väärin.
Itselläni on kolme lasta, joista vanhin on selkeästi samanlainen kuin äitini ja minä, ei halua halailla. Keskimmäinen halailee vaikka murrosiän kiukkuilussa halaus ei välillä kelpaakaan.
Ja itse alkuperäiseen kysymykseen. Lapsen isälle ja sitten luotettavalle ystävälle tai äidille. Itse jouduin kertomaan mieheni jälkeen työpaikalla esimiehelle kun silloista työtäni ei saanut tehdä raskaana.
Mies on halunnut jo pitkään lasta ja nyt sitten vähänkuin sorruin asiaan. Yhdessä oltu jo vuosia, enkä kaipaa mitään lasta ehdottomasti. Minusta tuntuu että mies on lapseni, vastuuta on jo liikaa. Haluaisin puida raskautta rauhassa. Abortti ei ole vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Mies on halunnut jo pitkään lasta ja nyt sitten vähänkuin sorruin asiaan. Yhdessä oltu jo vuosia, enkä kaipaa mitään lasta ehdottomasti. Minusta tuntuu että mies on lapseni, vastuuta on jo liikaa. Haluaisin puida raskautta rauhassa. Abortti ei ole vaihtoehto.
Ei ole käynyt mielessä, että myös toisen lapsen vanhemman olisi hyvä päästä "puimaan" isäksi tuloaan. Haluat ehdoin tahdoin x-ajan verran salailla häneltä raskautta, hänen tulevan isäksi, koska SINUN pitää saada "puida raskautta rauhassa"? Ja isänhän ei pidä päästä "puimaan raskautta" ja isäksi tuloa koska se on SINUN raskautesi? (Kuitenkin on myös miehen lapsi?) Ihan ehdoin tahdoin pyrit lapsellisuudellasi kriiseyttämään parisuhteesi? Sinä se lapsi tässä olet eikä mies.... -nainen
Mieshän sen lapsen saa myös? Miksei miehelle voi kertoa ensimmäisenä?