Lasten synttäreistä tullut nykyään ahdistavia, lapset eivät osaa enää viihdyttää itseään ja leikkiä
Ja sitten syntärisankarilla on kurjaa, kun vierailla on tylsää.
Kommentit (17)
Minä muistan miten vielä 10v synttäreillänikin leikin kavereiden kanssa barbeilla. Kun oma tyttö täytti 10v, synttärit oli pakko pitää Rossossa kun edellisvuonna vierailla oli ollut niin tylsää. Täällä ei edes ole mitään HopLoppia tms, joten keilahalli ja Rosso ovat ainoat paikat kaverisynttäreille...
Odotan vain tytön kasvavan vielä muutaman vuoden , niin voin työntää rahaa käteen että hyvää syntymäpäivää, mene jonkun kaverin kanssa leffaan ja mäkkärille!
Ap
Pelit, leikit? Tarkoitan seurapelejä. Niitä voi hankkia ja etsiä vaikka netistä ja opettaa. Voi olla monelle ihan uusi kokemus.
Se vapaa oleminen oli aikanaan just parasta synttäreillä. Muutamilla keilahallisynttäreillä tuli käytyä ja olihan sekin hauskaa mutta ei siinä ehtinyt leikkiä yhtään
Kaiken lisäksi pitäisi kutsua koko päiväkotiryhmä tai ainakin tytöt/pojat. Vieraille pitäisi olla party bagit ja ohjelmana vähintään jollain leluautolla ajoa. Tai sitten on Hoplopit ja muut rahareiät. Minä en jaksa järjestää yhtiäkään synttäreitä. Ei meille voi änkeä 10 poikaa riehumaan ja vaatimaan jotain sirkusta. Onneksi synttärit on kesän kynnyksellä, niin voi sitten heti loman alussa tehdä jotain mitä lapsi toivoo.
Vierailija kirjoitti:
Se vapaa oleminen oli aikanaan just parasta synttäreillä. Muutamilla keilahallisynttäreillä tuli käytyä ja olihan sekin hauskaa mutta ei siinä ehtinyt leikkiä yhtään
Kuulostaa samalta kuin aikuisten(kin) juhlissa, kuten häissä ja joskus syntymäpäisilläkin: ohjelmaa on paljon eikä sitä pääse pakoon, joten ei voi rauhassa vaan keskustella.
Kyllä me on ainakin annettu lasten vain keksiä itse tekemisensä. Lapset 9 ja 11v. Koskaan ei olla järjestetty synttäreille mitään toimintaa, paitsi itse asiassa viime vuonna, toisen kanssa oli yksi leikki ja toisen synttäreillä yksi askartelujuttu.
Lapsista on kivaa vain olla yhdessä, ei siihen sen kummempaa ole tarvittu. Muutamina vuosina viihdykkeinä on ollut serpentiinit ja ilmapallojen (myös sellaisten pitkien kapeitten) puhaltelu.
En ole ihminen, jota kiinnostaa ohjata lapsia saati leikkiä heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken lisäksi pitäisi kutsua koko päiväkotiryhmä tai ainakin tytöt/pojat. Vieraille pitäisi olla party bagit ja ohjelmana vähintään jollain leluautolla ajoa. Tai sitten on Hoplopit ja muut rahareiät. Minä en jaksa järjestää yhtiäkään synttäreitä. Ei meille voi änkeä 10 poikaa riehumaan ja vaatimaan jotain sirkusta. Onneksi synttärit on kesän kynnyksellä, niin voi sitten heti loman alussa tehdä jotain mitä lapsi toivoo.
Miksi pitää? Ei me olla ikinä kutsuttu. Ei esim. tytölle poikia tai pohalle tyttöjä mistään päikystä. Kun eivät niiden kanssa leiki ainakaan minään bestiksinä.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken lisäksi pitäisi kutsua koko päiväkotiryhmä tai ainakin tytöt/pojat. Vieraille pitäisi olla party bagit ja ohjelmana vähintään jollain leluautolla ajoa. Tai sitten on Hoplopit ja muut rahareiät. Minä en jaksa järjestää yhtiäkään synttäreitä. Ei meille voi änkeä 10 poikaa riehumaan ja vaatimaan jotain sirkusta. Onneksi synttärit on kesän kynnyksellä, niin voi sitten heti loman alussa tehdä jotain mitä lapsi toivoo.
Mielestäni kaverisynttäreillä voisi hyvin unohtaa (ainakin kalliit) lahjat tai se voisi olla vaikka kohtuuhintainen yhteislahja. Vanhempien ei tarvitsisi huolestua siitä onko omalla lapsella varaa osallistua kaikkiin kekkereihin lahjoineen ja pelätä menettääkö lapsi siksi kaverinsa. Eiköhän vanhempien ja sukulaisten antamat lahjat riitä; ei sekään käy, että kummit ovat pelkkiä lahja-automaatteja, kummiuden tarkoitus aivan muuta.
Party bagit taas opettavat hassusti, että jotain pitää aina saada, eihän muistakaan juhlista sellaisia saa (toivottavasti ei tule tavaksi, huh-huh!)
Onko missään päiväkoti- tai harrastusryhmässä tai koulussa sovittu näin?
Lapsia ohjataan nykyään niin paljon että itse ei osata tehdä mitään. Tällä tavalla saadaan nöyriä työntekijöitä joita on helppo ohjata. Aikoinaan meitä oli iso lauma lapsia pihassa ja keksittiin itse tekemisemme. Ei ollut aikuisia ohjailemassa. Välillä sitten kutsuttiin kotiin syömään. Leikkejä riitti niin että illalla oli vaikeuksia saada lapsia sisälle.
Alle kouluikäisille minä en edes rupeaisi järjestämään mitään kaverisynttäreitä. Riittää, jos kummit ja isovanhemmat tulevat kahville. Kouluikäisten kohdalla mummot ja kummitkin toki kutsutaan, mutta myös kavereita. Eivätkö vanhemmat voisi kaivella muististaan, millaisia leikkejä ennen lapsiporukassa leikittiin, esim. aasin hännän paikoilleen laittoa sokkona, avaimen kätkemistä, onkimista jne. Ei kuitenkaan täyteen ahdettuna aktiviteetteja, vaan riittävästi myös vapaata seurustelua. Ja kaikki teemasynttärit, hoplopit sun muut rahanreiät huit helkkariin!
Kauhistus, minkälaiseksi on elämä mennyt! Lapsen syntymäpäivätkin on kohta jo kuin joku suurtapahtuma. Minun lapsuudessa mentiin syntymäpäiville pienen lahjan kanssa (tytöille kiiltokuvia, pojalle joku sarjakuva tai suklaalevy) ja sitten siellä istuttiin pöydän ääressä ja nautittiin mehua ja kakkua. Sen jälkeen leikittiin yhdessä eikä aikuiset juuurikaan puuttuneet mihinkään.
Oman lapseni synttäreillä oikeastaan sama juttu. Tyttö kutsui jotain ystäviään, enkä muista heidän mitään erityisiä lahjojakaan tuoneen. Karkkipusseja ymv.
Nyt ne on kuin jotain karnevaaleja, ihan järkyttävää. Kerran vuodessako pitäisi järjestää lapsen koko päiväkotiryhmälle tai luokalle joku hoploppipäivä tai isot kekkerit kotona, missä on sitten kaikkea mahdollista ohjelmaa ja lahjat kaikille osallistujille? Tehdäänkö näin todellakin? Jos luokassa on 25 oppilasta, niin aika usein näitä juhlia sitten onkin, joka kuukausi vähintään yhdet tai kahdet ellei kolmetkin. Mitä ihmettä?
Tämä nykyaika raastaa pikkulapsetkin jotenkin verille. Pitää pitää ja pitää. Ja jos ei jotain ole, niin sen saa sitten nahoissaan tuntea. Sanovat, että jo päiväkodeissa esiintyy kiusaamista. Millainen maailma meille on syntymässä?
Kyllä meidänkin lapsuudessa nimenomaan vanhemmat keksivät sitä ohjelmaa (ongintaa, leikkejä, tanssimista) eikä kaikki ohjelma ollut lasten vastuulla. Kunhan tätä samaa rutkutusta pidetään yllä nyt. On se hirveintä ikinä nää nykylasten synttärit....!!
Ala-asteella oli jokaisella synttärisankarilla ohjelma valmiiksi tehtynä, esim.
- lahjojen avaus
- tietovisa
- kärpässienileikki
- nikkausmurhaaja
- pullonpyöritys
-kakun syönti
Apua, en enää muista mitään noita leikkejä.
Tää on ihan totta kaikessa järkyttävyydessään. On menty metsään varhaiskasvatuksessa. Omankin lapsen kohdalla tuli muutos kun aloitti päivähoidon. Nyt seitsemänvuotiaana ei kestä yhtään tylsyyttä. Ei siis yhtään. Vinkuu ja vikisee helmoissa, leikit pitää usein aloittaa, tuntuu joskus että pitäisi minun vanhempana leikkiä hänen puolesta. Onko muilla näin vaikeaa? En keksi muuta syytä tähän kuin tuo varhaiskasvatus. Ennen päivähoitoon menoa leikki paljon itsekseenkin ja viihtyi oikein hyvin.
Kaverisynttärit tuntuu vaikealta järjestää. Just se kaikki tekemisen laatiminen ja koristeet ja leipomukset. Rahaa palaa. Koulun kanssa on sopimus että koko luokka kutsutaan. Luonnollisesti osa ei järjestä tämän takia, ei mekään viime vuonna, koska asutaan niin pienessä asunnossa että olisi liian ahdasta isolle laumalle. Tilojen vuokraus taas maksaa. En tiedä pitääkö sitä niin kirjaimellisesti noudattaa, että kaikki kutsutaan, mutta vaikuttaa vähän siltä että osa porukasta vetäisi sitten herneet nenään.
Ennen synttäreitä ei kyllä ole ainakaan meillä kotona stressattu, äiti leipoi ja siinä se, lapset keksi itse tekemisen.
Miksi nykyään on kaikki niin vaikeaa. Ahdistaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken lisäksi pitäisi kutsua koko päiväkotiryhmä tai ainakin tytöt/pojat. Vieraille pitäisi olla party bagit ja ohjelmana vähintään jollain leluautolla ajoa. Tai sitten on Hoplopit ja muut rahareiät. Minä en jaksa järjestää yhtiäkään synttäreitä. Ei meille voi änkeä 10 poikaa riehumaan ja vaatimaan jotain sirkusta. Onneksi synttärit on kesän kynnyksellä, niin voi sitten heti loman alussa tehdä jotain mitä lapsi toivoo.
Miksi pitää? Ei me olla ikinä kutsuttu. Ei esim. tytölle poikia tai pohalle tyttöjä mistään päikystä. Kun eivät niiden kanssa leiki ainakaan minään bestiksinä.
Aikanaan kun lapsi oli kerhossa jossa yht. 12 lasta, hoitajat sanoivat että joko pitää kutsua kaikki tai ei ketään. Koska lapset puhuu niistä synttäreistä ja toisille tulee paha mieli ja joku jää aina ilman kutsua.
Nyt toisessa kaupungissa ja eskarissa tämä sama käytäntö. Minulle oli max 3 kaveria ok. Kaikkea meidän vanhempien pitäisi nykyään kestää.
Lapset totutettu ikuiseen viihdyttämiseen, koska vanhempien mielestä tylsistyminen on maailman kamalin asia. Aamupäivät ollaan koulussa ja iltapäivät on täynnä harrastuksia tai muuta ohjattua menoa. Lapsilla ei kehity luovuus, eikä mielikuvitus ja omaohjautuvuus puuttuu täysin. Todella surullista. Ei ihme, että niin moni masentuu sitten aikuistuttuaan, kun pitäisi itse osata yhtäkkiä keksiä tekemistä ja pystyä jopa olemaan yksin.
Lasten synttäreillä ennen keksittiin itse ohjelma ja hauskaa oli. Nykyään pitäisi olla tilattu joku viihdyttäjä synttäreillekin...