Lue keskustelun säännöt.
Etäännytkö miehestäsi viikoilla, jolloin lapsensa ovat paikalla?
13.02.2019 |
Minun täytyy valitettavasti myöntää tämä. Mies toivoisi meidän olevan perhe ja että suhde häneen olisi puoleltani samanlainen kuin ilman jälkikasvua. Miehen nuorin on ekaluokkalainen ja eniten täällä. Lapsihan on mukava ja pyytää leikkimään ja pelaamaan kanssaan ja joskus tämä sopii minullekin.
Koti on enemmän vähemmän sekaisin lasten ollessa, tietenkin. Käyvät jääkaapilla, jättävät astiat ja roskat mihin sattuu. Jätän nämä korjaamiset täysin miehelle.
Ruokia laitoin aluksi lasten ollessa, mutta ovat tottuneet enemmän pikaruokiin. En siis enää valmista ruokia heidän ollessa.
Mies on kertonut, että haluaisi hänen ja minun välien olevan samat kuin ilman lasten olemista täällä.
Minusta tuntuu enemmän niin, että mies väsyy huomioimaan jokaista. Minua ei tarvitse, kun olen fyysisesti muualla.
Kommentit (32)
Totta kai. Koen, että on minun velvollisuus antaa isälle ja lapselle tilaa tehdä niitä omia juttujaan ja elää sitä heidän päivittiäistä arkea ilman, että minä säädän siinä välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta aistii selvästi, että isä toivoo sinun ottavan kopin lapsissa. Tehdä se ruoka, kasvattaa siivoamaan omat jälkensä, jne...
Voiko kliseisempää aloitusta olla? :D
Miksi sen uuden puolison pitäisi ottaa mitään osuutta miehen lapsiin? Tilanne olisi eri, jos lapset olisivat aina isällään, mutta joskus vieraillessa saavat elää kuin pellossa. Sulkisin silmäni koko sotkuilta ja touhuilta. Tosin en laittaisi mitään järjestykseenkään, vaan on ihan miehen yksinoikeus siivota sotkut.
Vierailija kirjoitti:
Voiko kliseisempää aloitusta olla? :D
Ehkäpä ei. Mutta voipi olla ohjenuorana sellaiselle, joka rakastuu mieheen, jolla lapsia.
Suhde pysyy kunnossa niin kauan kuin ollaan omissa asunnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut tätä paljonkin uusperheissä eläviltä naisilta suhteessa miehen lapsiin. Miehet usein olettaa, että uusi kumppani astuu exän eli lasten äidin kenkiin ja alkaa vetää lapsille sitä äidin roolia.
Joku nainen tähän lähteekin mukaan. Mutta iso osa ei vaan pysty. En varmaan pystyisi minäkään. Eikä tarvitsekaan. Omille lapsille on vanhempi - toisen lapsille voi olla tärkeä aikuinen, mutta ehkä metsään menee, jos yrittää heille kovasti olla jokin äitipuoli.
Se, millainen tärkeä aikuinen sitten on, on niin kiinni siitä aikuisesta ja niistä lapsista. Mutta pitää myös voida hyväksyä se, että ehkä ei olekaan niille lapsille erityisen tärkeä aikuinen. Vaan on vain isän uusi kumppani.
Liikaa yritetään tänä päivänä tuputtaa sitä mallia, että uusperheen tulisi olla kuin ydinperhe. Miksei uusperhe saa olla rauhassa uusperhe, jolla on oma dynamiikkansa? Jossa kaikki eivät ehkä ole niin läheisiä toisilleen?
Kaikkien tulee kuitenkin hyväksyä toinen toisensa olemassaolo ja antaa muille tilaa.
Naiset harvemmin olettaa, että mies alkaa naisen lasten kanssa leikkiä kotia. Miksi miehet usein odottavat tätä naisilta?
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut tätä paljonkin uusperheissä eläviltä naisilta suhteessa miehen lapsiin. Miehet usein olettaa, että uusi kumppani astuu exän eli lasten äidin kenkiin ja alkaa vetää lapsille sitä äidin roolia.
Joku nainen tähän lähteekin mukaan. Mutta iso osa ei vaan pysty. En varmaan pystyisi minäkään. Eikä tarvitsekaan. Omille lapsille on vanhempi - toisen lapsille voi olla tärkeä aikuinen, mutta ehkä metsään menee, jos yrittää heille kovasti olla jokin äitipuoli.
Se, millainen tärkeä aikuinen sitten on, on niin kiinni siitä aikuisesta ja niistä lapsista. Mutta pitää myös voida hyväksyä se, että ehkä ei olekaan niille lapsille erityisen tärkeä aikuinen. Vaan on vain isän uusi kumppani.
Liikaa yritetään tänä päivänä tuputtaa sitä mallia, että uusperheen tulisi olla kuin ydinperhe. Miksei uusperhe saa olla rauhassa uusperhe, jolla on oma dynamiikkansa? Jossa kaikki eivät ehkä ole niin läheisiä toisilleen?
Kaikkien tulee kuitenkin hyväksyä toinen toisensa olemassaolo ja antaa muille tilaa.
Naiset harvemmin olettaa, että mies alkaa naisen lasten kanssa leikkiä kotia. Miksi miehet usein odottavat tätä naisilta?
Millä sinä perustelet tuon, että nuo odotukset on sukupuolisidonnaisia asioita? Täälläkin kuitenkin saa tavattoman usein lukea naisten kirjoituksia siitä miten mies ei täytä niitä odotuksia yhteisestä perheestä uusperheissäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se niinkin, että mies näkee, jos suhtautuu lapsiin torjuen ja lapset vaistoaa sen hyvinkin vähästä.
Jutut pitää puhua läpi ja sopia, kuinka toimitaan lasten ollessa paikalla. Jos miehestäkin fine, että olet pois, niin ok.
Minua alkaa ärsyttää mieskin silloin kun hänen lapsensa ovat täällä. Hänen lapset odottavat palvontaa ja täyttä huomiota. Eivät siivoa jälkiään, sotkevat vaan ja esim. vessa jää aina vetämättä, vaikka ovat 12 ja 14 vuotiaita.
Meillä on miehen kanssa kaksi yhteistä pientä lasta ja lapset pitävät toisistaan. Tuntuu vain hankalalta, kun vanhat lapset eivät sopeudu meidän sääntöihin ja se vaikuttaa myös meidän lapsiin. Mies komensi alkuun paljonkin lapsiaan, mutta nyt ei enää. Ehkä näkee nyt minut enemmän kaikkien äitinä, kun meilläkin on lapsia.
Mies on kyllä muuten mahtava ja olemme tosi onnellisia, hänen lapsensa ovat vain onneksi pieni haitta muuten hyvässä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin tästä aiheesta toiselta sivustolta ja ongelma on hyvin yleinen. Miehen luo tulee lapset ja uusi puoliso hakee paikkaansa näinä päivinä; koti on jaettu useamman ihmisen käyttöön ja etenkin huomio toisia kohtaan.
Aika moni on hoitanut tilanteen niin, että menee muualle miehen lapsiviikonloppuina. Pääsee näin vähemmällä itse. Niin varmaan tekisin itsekin.
Mitään vastuuta ja velvollisuutta uudella puolisolla ei ole toisen lapsia kohtaan, mutta heidät on hyväksyttävä osaksi miehen elämää.
Avainasemassa on se mies. Tuleeko lapsista jotain palvottuja ja jatkuvaa huomiota vaativia käytöstapoja vailla olevia häiriköitä, vai ovatko he luonteva osa kodin elämää kodin omilla säännöillä ja välittämisellä?
Jos mies odottaa uudelta puolisolta samaa kuin exänsä kanssa, niin väärin menee. Uusi puoliso saa viettää ihan samanlaista elämää kuin ilman lasten oloa paikalla--eikö?
Kokemuksieni mukaan ainakin äidit velvoittavat uusia kumppaneita osalistumaan lapsiarkeen myös taloudellisesti. Tässä on ilmeisesti sukupuolieroja.
Haen ensisijaisesti tasapainoista oloa itselleni. Jos kahdestaan ollessa miehen kanssa elämä on rauhallista ja sujuvaa ja arkiset työt tehdään yhdessä, on yhteisiä vapaa-ajan juttuja ja kaikkiaan mukavaa, niin tuo kuviohan muuttuu täysin lasten aikana.
Tiedän, että lapsista ja heidän seurastaan nautin, mutta helposti vievät koko vapaa-aikani.
Tiskiä ja pyykkiä tulee enemmän, on rauhattomampaa ja lapset ääntelevät ja käyvät vessassa öisin.
En ole alkuunkaan lähtenyt mukaan tekemään kotitöitä yhtään enempää miehen lasten ollessa paikalla ja viihdytän vain, kun todella haluan.
Jos haluan omia menoja enemmän, hommaan ne juuri lasten ollessa täällä. Miehen vastuu on hoitaa ja huoltaa, olen kuitenkin miehelle henkinen tuki ja sama rakastava puoliso silloinkin.
Näen kyllä, että miestä välillä harmittaa, kun lähden harrastuksiini mieluummin yksin kuin heidän kanssaan (voisi olla porukallakin osan harrastuksesta) Joskus vaan lapset ovat hidasteena harrastuksessa ja tuosta saa sitten mies nauttia ihan ainoana aikuisena ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan moni täällä kirjoittavista on katkera vanhapiika, joka katselee cittarin karkkihyllyn luona surkeana perheellisiä. On niin ankean kuuloisia kirjoituksia toinen toisensa perään, että tuskin on lapsiarkea eletty oikeasti. Lähinnä noista kirjoituksista tulee mieleen omat mielipiteeni ennenkuin omat lapset syntyivät.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen uuden puolison pitäisi ottaa mitään osuutta miehen lapsiin? Tilanne olisi eri, jos lapset olisivat aina isällään, mutta joskus vieraillessa saavat elää kuin pellossa. Sulkisin silmäni koko sotkuilta ja touhuilta. Tosin en laittaisi mitään järjestykseenkään, vaan on ihan miehen yksinoikeus siivota sotkut.
Koska se lähentää myös miestä ja uutta puolisoa? Luo yhteenkuuluvuuden tunnetta? Koska normaalit rutiinit kuten kotiruoka on asioita jotka muutenkin voisi vaan tehdä ja luoda ihan pariskunnan itsensäkkin takia kotoisaa tunnelmaa? Mitä ihmeen iloa kenellekkään on siitä että yritetään elää kuin kaksi erillistä yksikköä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montako vastaavaa ketjua tarvitset aiheesta? Oletko toimittaja? Vinkiksi: olisit laittanut niihin aiempiin ketjuihin jotain keksimiäsi miehen kiukutteluja, niin olisit saanut enemmän vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut tätä paljonkin uusperheissä eläviltä naisilta suhteessa miehen lapsiin. Miehet usein olettaa, että uusi kumppani astuu exän eli lasten äidin kenkiin ja alkaa vetää lapsille sitä äidin roolia.
Joku nainen tähän lähteekin mukaan. Mutta iso osa ei vaan pysty. En varmaan pystyisi minäkään. Eikä tarvitsekaan. Omille lapsille on vanhempi - toisen lapsille voi olla tärkeä aikuinen, mutta ehkä metsään menee, jos yrittää heille kovasti olla jokin äitipuoli.
Se, millainen tärkeä aikuinen sitten on, on niin kiinni siitä aikuisesta ja niistä lapsista. Mutta pitää myös voida hyväksyä se, että ehkä ei olekaan niille lapsille erityisen tärkeä aikuinen. Vaan on vain isän uusi kumppani.
Liikaa yritetään tänä päivänä tuputtaa sitä mallia, että uusperheen tulisi olla kuin ydinperhe. Miksei uusperhe saa olla rauhassa uusperhe, jolla on oma dynamiikkansa? Jossa kaikki eivät ehkä ole niin läheisiä toisilleen?
Kaikkien tulee kuitenkin hyväksyä toinen toisensa olemassaolo ja antaa muille tilaa.
Naiset harvemmin olettaa, että mies alkaa naisen lasten kanssa leikkiä kotia. Miksi miehet usein odottavat tätä naisilta?
Mitä ihmeen äidinroolia? Miksi ei voi vetää ihan normaalia aikuisen ihmisen roolia, tehdä ruokaa ja sanoa roskia jättävälle lapselle että laita ne roskiin. Täytyy olla tosi raskasta tuonkin että oikein varta vasten ei huomioi lasta mitenkään ja hiippailee omassa kodissaan noin että ”en sano mitään en sano mitään”. Tulisin hulluksi.
Mies suuttui kerran sydänjuuria myöten, kun pyysin rajoittamaan yrjöävien lasten ravaamista keittiössä ja jääkaapilla. Olin pahis, joka vihaa hänen lapsiaan. Kantoi kaunaa tuosta viikon ajan.
Heillä kun exän kanssa lapsilla oli samat luvat tehdä mitä vaan olipa kipeinä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Haen ensisijaisesti tasapainoista oloa itselleni. Jos kahdestaan ollessa miehen kanssa elämä on rauhallista ja sujuvaa ja arkiset työt tehdään yhdessä, on yhteisiä vapaa-ajan juttuja ja kaikkiaan mukavaa, niin tuo kuviohan muuttuu täysin lasten aikana.
Tiedän, että lapsista ja heidän seurastaan nautin, mutta helposti vievät koko vapaa-aikani.
Tiskiä ja pyykkiä tulee enemmän, on rauhattomampaa ja lapset ääntelevät ja käyvät vessassa öisin.
En ole alkuunkaan lähtenyt mukaan tekemään kotitöitä yhtään enempää miehen lasten ollessa paikalla ja viihdytän vain, kun todella haluan.
Jos haluan omia menoja enemmän, hommaan ne juuri lasten ollessa täällä. Miehen vastuu on hoitaa ja huoltaa, olen kuitenkin miehelle henkinen tuki ja sama rakastava puoliso silloinkin.
Näen kyllä, että miestä välillä harmittaa, kun lähden harrastuksiini mieluummin yksin kuin heidän kanssaan (voisi olla porukallakin osan harrastuksesta) Joskus vaan lapset ovat hidasteena harrastuksessa ja tuosta saa sitten mies nauttia ihan ainoana aikuisena ;)
Oletko ajatellut että ehkä et vain sovi yhteen isäihmisen kanssa? Et voi vetää jotain omaa latua, pitää etäisyyttä lapsiin ja samalla toivoa että läheisyys miehen kanssa ei kärsisi. Lapset ovat osa sitä miestä, kun osoitat käytökselläsi ettet hyväksy heitä, mies tulkitsee sen loukkaukseksi itseään vastaan.
Äitipuolena olen sitä mieltä, että itseään ei tuosta kuviosta voi täysin ulkoistaa, jos yhdessä asutaan. Aika passiivis-agressiivista käytöstä lapsia kohtaan. Jos haluaa päästä helpolla, niin kannattaa elää eri osoitteissa.
Vierailija kirjoitti:
Mies suuttui kerran sydänjuuria myöten, kun pyysin rajoittamaan yrjöävien lasten ravaamista keittiössä ja jääkaapilla. Olin pahis, joka vihaa hänen lapsiaan. Kantoi kaunaa tuosta viikon ajan.
Heillä kun exän kanssa lapsilla oli samat luvat tehdä mitä vaan olipa kipeinä tai ei.
En ole kuullut kenestäkään jolla olisi tuollaisia sairastamissääntöjä. Oksennustauti tarttuu jos tarttuu. Bakteereja on ovenkahvoissa, valokatkaisijoissa, kaukosäätimessä, vessan hanassa... niitä on niin paljon että se tarttuu jos on tarttuakseen. Keittiösääntösi on nillittämistä.
Luin tästä aiheesta toiselta sivustolta ja ongelma on hyvin yleinen. Miehen luo tulee lapset ja uusi puoliso hakee paikkaansa näinä päivinä; koti on jaettu useamman ihmisen käyttöön ja etenkin huomio toisia kohtaan.
Aika moni on hoitanut tilanteen niin, että menee muualle miehen lapsiviikonloppuina. Pääsee näin vähemmällä itse. Niin varmaan tekisin itsekin.
Mitään vastuuta ja velvollisuutta uudella puolisolla ei ole toisen lapsia kohtaan, mutta heidät on hyväksyttävä osaksi miehen elämää.
Avainasemassa on se mies. Tuleeko lapsista jotain palvottuja ja jatkuvaa huomiota vaativia käytöstapoja vailla olevia häiriköitä, vai ovatko he luonteva osa kodin elämää kodin omilla säännöillä ja välittämisellä?
Jos mies odottaa uudelta puolisolta samaa kuin exänsä kanssa, niin väärin menee. Uusi puoliso saa viettää ihan samanlaista elämää kuin ilman lasten oloa paikalla--eikö?