Lue keskustelun säännöt.
Etäännytkö miehestäsi viikoilla, jolloin lapsensa ovat paikalla?
13.02.2019 |
Minun täytyy valitettavasti myöntää tämä. Mies toivoisi meidän olevan perhe ja että suhde häneen olisi puoleltani samanlainen kuin ilman jälkikasvua. Miehen nuorin on ekaluokkalainen ja eniten täällä. Lapsihan on mukava ja pyytää leikkimään ja pelaamaan kanssaan ja joskus tämä sopii minullekin.
Koti on enemmän vähemmän sekaisin lasten ollessa, tietenkin. Käyvät jääkaapilla, jättävät astiat ja roskat mihin sattuu. Jätän nämä korjaamiset täysin miehelle.
Ruokia laitoin aluksi lasten ollessa, mutta ovat tottuneet enemmän pikaruokiin. En siis enää valmista ruokia heidän ollessa.
Mies on kertonut, että haluaisi hänen ja minun välien olevan samat kuin ilman lasten olemista täällä.
Minusta tuntuu enemmän niin, että mies väsyy huomioimaan jokaista. Minua ei tarvitse, kun olen fyysisesti muualla.
Kommentit (32)
Lopeta tuo ylianalysointi. Käyttäydy niin kuin normaali aikuinen ihminen kotonaan käyttäytyy. Lapset eivät ole siellä tekemässä sinun elämästäsi varta vasten hankalaa, eikä isänsä todennäköisesti erityisesti yritä jättää kasvattamista sinulle. Lapset nyt vain ovat sellaisia, että heidän ohjaamiseensa saa menemään useammankin ihmisen ajan eikä jälki silti ole täydellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies suuttui kerran sydänjuuria myöten, kun pyysin rajoittamaan yrjöävien lasten ravaamista keittiössä ja jääkaapilla. Olin pahis, joka vihaa hänen lapsiaan. Kantoi kaunaa tuosta viikon ajan.
Heillä kun exän kanssa lapsilla oli samat luvat tehdä mitä vaan olipa kipeinä tai ei.
En ole kuullut kenestäkään jolla olisi tuollaisia sairastamissääntöjä. Oksennustauti tarttuu jos tarttuu. Bakteereja on ovenkahvoissa, valokatkaisijoissa, kaukosäätimessä, vessan hanassa... niitä on niin paljon että se tarttuu jos on tarttuakseen. Keittiösääntösi on nillittämistä.
No ei ihme, kun taudit leviää. Ei tietenkään paskatautiset samoile keittiössä pärskimässä toisten ruokiin.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta tuo ylianalysointi. Käyttäydy niin kuin normaali aikuinen ihminen kotonaan käyttäytyy. Lapset eivät ole siellä tekemässä sinun elämästäsi varta vasten hankalaa, eikä isänsä todennäköisesti erityisesti yritä jättää kasvattamista sinulle. Lapset nyt vain ovat sellaisia, että heidän ohjaamiseensa saa menemään useammankin ihmisen ajan eikä jälki silti ole täydellistä.
Se ohjaus kuuluu vanhemmille, uudet puolisot voivat elää ihan omaa elämää lasten ollessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen uuden puolison pitäisi ottaa mitään osuutta miehen lapsiin? Tilanne olisi eri, jos lapset olisivat aina isällään, mutta joskus vieraillessa saavat elää kuin pellossa. Sulkisin silmäni koko sotkuilta ja touhuilta. Tosin en laittaisi mitään järjestykseenkään, vaan on ihan miehen yksinoikeus siivota sotkut.
Koska se lähentää myös miestä ja uutta puolisoa? Luo yhteenkuuluvuuden tunnetta? Koska normaalit rutiinit kuten kotiruoka on asioita jotka muutenkin voisi vaan tehdä ja luoda ihan pariskunnan itsensäkkin takia kotoisaa tunnelmaa? Mitä ihmeen iloa kenellekkään on siitä että yritetään elää kuin kaksi erillistä yksikköä?
Minäkin etäännytän itseni, tosin miehen lapset ovat meillä vain joka toinen viikonloppu. No, ruokaa teen kerran päivässä, mutta kaiken muun mies saa hoitaa ihan itse. Siitä on iloa minulle, kun minun ei tarvitse leikkiä kotia. Siitä on iloa lapsille, kunnhe saavat isänsä jakamattoman huomion. Ainoa, jolle siitä ei iloa ole, on mies, joka joutuu tekemään kotitöitä ja olemaan lastensa kanssa, vaikka ei näitä jaksaisi.
Mitä alkuperäiseen aloitukseen tulee, niin onhan minun suhteeni mieheen sama. Eihän se ”suhde” siitä,mihinkään muutu, jos vietämme yhden viikonlopun erillämme. Kun lapset ovat täällä, niin minusta tuntuu, että mies on viikonlopun töissä: herää ennen minua - minä keksin itselleni viihdykettä - illalla mies on minun kanssani, kun haluaa lapsistaan rauhaa ja käskee heidät huoneeseensa.
Juuri näin. Mies saa yksin leikkiä ja ohjelmoida. Jos lapset kyselevät minua, ohjaan heidät isälleen, ellei minulla sitten satu olemaan hetki, jolloin vartavasten haluan toimia heidän kanssaan.
Mies väsyy tuohon toisinaan ja sille en taas voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muutitte yhteen?
Itselleni oli itsestäänselvää, että niin pitkään en saman katon alle kenenkään kanssa muuta kuin toisella tai molemmilla on kotona asuvia lapsia. Parisuhteessa voi olla myös omat asunnot säilyttäen.
Vierailija kirjoitti:
Naiset harvemmin olettaa, että mies alkaa naisen lasten kanssa leikkiä kotia. Miksi miehet usein odottavat tätä naisilta?
Kyllä naisetkin tuota olettavat. Pitäisi olla hirmu kiinnostunut naisen lapsista ja tehdä niiden kanssa kaikenlaista yhdessä, vaikkei se kiinnostaisi ketään muuta kuin sitä naista. Pitäisi olla jokin kuvitteellinen "perhe". Taustalla on tietenkin se, että lapsista on valtavasti vaivaa, ja tuohon "perheeseen" vetoamalla yritetään saada uusi puoliso hoitamaan lapsia ja osallistumaan kaikkeen siihen vaivaan, joka lapsista aiheutuu. Yhteen muuttaminen lapsiperheellisen kanssa onkin pahin virhe, minkä lapseton voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta tuo ylianalysointi. Käyttäydy niin kuin normaali aikuinen ihminen kotonaan käyttäytyy. Lapset eivät ole siellä tekemässä sinun elämästäsi varta vasten hankalaa, eikä isänsä todennäköisesti erityisesti yritä jättää kasvattamista sinulle. Lapset nyt vain ovat sellaisia, että heidän ohjaamiseensa saa menemään useammankin ihmisen ajan eikä jälki silti ole täydellistä.
Se ohjaus kuuluu vanhemmille, uudet puolisot voivat elää ihan omaa elämää lasten ollessa.
Minusta on kyllä helpompi sanoa lapselle, ihan kenen tahansa lapselle, että viitsitkö laittaa omat roskasi roskiin, kuin jotenkin yrittää viestittää lapsen isälle, että tässä nyt on virhetilanne, käyskentelemällä roskien lähettyvillä sen näköisenä että jonkun pitäisi tehdä jotain. Mutta tapansa kullakin. En ennusta kovin pitkää ikää tämän tyylisille suhteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut tätä paljonkin uusperheissä eläviltä naisilta suhteessa miehen lapsiin. Miehet usein olettaa, että uusi kumppani astuu exän eli lasten äidin kenkiin ja alkaa vetää lapsille sitä äidin roolia.
Joku nainen tähän lähteekin mukaan. Mutta iso osa ei vaan pysty. En varmaan pystyisi minäkään. Eikä tarvitsekaan. Omille lapsille on vanhempi - toisen lapsille voi olla tärkeä aikuinen, mutta ehkä metsään menee, jos yrittää heille kovasti olla jokin äitipuoli.
Se, millainen tärkeä aikuinen sitten on, on niin kiinni siitä aikuisesta ja niistä lapsista. Mutta pitää myös voida hyväksyä se, että ehkä ei olekaan niille lapsille erityisen tärkeä aikuinen. Vaan on vain isän uusi kumppani.
Liikaa yritetään tänä päivänä tuputtaa sitä mallia, että uusperheen tulisi olla kuin ydinperhe. Miksei uusperhe saa olla rauhassa uusperhe, jolla on oma dynamiikkansa? Jossa kaikki eivät ehkä ole niin läheisiä toisilleen?
Kaikkien tulee kuitenkin hyväksyä toinen toisensa olemassaolo ja antaa muille tilaa.
Naiset harvemmin olettaa, että mies alkaa naisen lasten kanssa leikkiä kotia. Miksi miehet usein odottavat tätä naisilta?
Mitä ihmeen äidinroolia? Miksi ei voi vetää ihan normaalia aikuisen ihmisen roolia, tehdä ruokaa ja sanoa roskia jättävälle lapselle että laita ne roskiin. Täytyy olla tosi raskasta tuonkin että oikein varta vasten ei huomioi lasta mitenkään ja hiippailee omassa kodissaan noin että ”en sano mitään en sano mitään”. Tulisin hulluksi.
En missään kohdassa kirjoittanut, että toisen lapset pitäisi jättää täysin huomiotta. Toki voi tehdä ruokaa ja puhua lapsille. Mutta ei sillä puolisolla ole kasvatusvelvollisuutta toisen lapsia kohtaan. Ei tarvitse lähteä viikonloppuna istumaan lapsen joukkueen kisoihin tai läksyttää, jos teini tulee kotiin puolen yön jälkeen fritsu kaulassa. Ellei halua.
Tiedän kaksi tapausta, joissa uusperheen naispuolinen puoliso ensin alkoi leikkiä esimerkillistä äitipuolta, kun miehen lapset tuli paikalle. Parin vuoden päästä kumpikin kyllästyi, kun mies säilytti lapsensa täysin heidän harteille. Molemmissa tapauksissa nainen keskittyy nyt enemmän itseensä silloin, kun miehen lapset paikalla ja mies sää ruokkia ja viihdyttää lapsensa kuten taitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitipuolet monesti ottavat ahteriin.
Vierailija kirjoitti:
Äitipuolet monesti ottavat ahteriin.
Tämä on niin totta. Itse en ottanut ahteriin ydinperhe aikana. Erohan siitä tuli. Miehen nyxä ottaa kuulemma mielellään ahteriin ja itsekin olen ruvennut ottamaan nyxältäni ahteriin ettei ainakaan sen takia tule eroa.
Minäkin etäännytän itseni, tosin miehen lapset ovat meillä vain joka toinen viikonloppu. No, ruokaa teen kerran päivässä, mutta kaiken muun mies saa hoitaa ihan itse. Siitä on iloa minulle, kun minun ei tarvitse leikkiä kotia. Siitä on iloa lapsille, kunnhe saavat isänsä jakamattoman huomion. Ainoa, jolle siitä ei iloa ole, on mies, joka joutuu tekemään kotitöitä ja olemaan lastensa kanssa, vaikka ei näitä jaksaisi.
Mitä alkuperäiseen aloitukseen tulee, niin onhan minun suhteeni mieheen sama. Eihän se ”suhde” siitä,mihinkään muutu, jos vietämme yhden viikonlopun erillämme. Kun lapset ovat täällä, niin minusta tuntuu, että mies on viikonlopun töissä: herää ennen minua - minä keksin itselleni viihdykettä - illalla mies on minun kanssani, kun haluaa lapsistaan rauhaa ja käskee heidät huoneeseensa.