Miten viihde voi tuhota lapsen kehitystä?

Mä vaan ihmettelen, että mihin perustuu se, kun sanotaan, että kasvavalle lapselle on pahasta, jos elää suht aktiivista kulttuurielämää?



Elokuvat, lastenohjelmat, tv ylipäätään, lastenteatteri, musiikki, konsertit... Kaikki oli minulta koko lapsuuden kiellettyä, koska vanhempani halusivat mielikuvitukseni kehittyä normaalisti.



Nyt sitten kun aikuisena olen todellakin monipuolisesti kulttuurinystävä, huomaan juuri sen puolen oppimisen ja omaksumisen erittäin vaikeaksi. En esimerkiksi muista, mitä elokuvia olen nähnyt jne.



Mitä pahaa kohtuullisessa kulttuurielämässä voi lapselle olla? Enkä nyt tarkoita sitä, että 1-vuotiaalle tulee näyttää elokuvia.