Mitäs mä nyt teen, kun en ilmeisesti saa elämäni rakkautta puolisokseni koskaan?
Hän ilmeisesti pysyy vain naimisissa kumppaninsa kanssa sitkeästi. Olen yrittänyt tässä kolmisen vuotta tehdä häneen vaikutusta ja elätellyt toivetta onneni kääntymisestä. Välillä olen saanut armopaloja flirtin muodossa, mutta ei hänellä tosiaan taida olla todellisuudessa mitään aikomusta erota. V*tutus on melkoista ja hån on ollut syyni edes elää. Vanhemmat ihmiset taitavatkin olla petollisia pelureita. 😢
Miten mä jatkan tästä eteenpäin? Jatkanko toivomista ja odottelua vai mitä teen? Ne katseet, hymyt ja flirtti ovat niin upeita juttuja häneltä, että olen jo niistä iloinen, mutta tosiaan toivoisin jossain vaiheessa ehkä jotain muutakin.
T. Itseään vanhempaan naiseen rakastunut
Kommentit (44)
Hymyt, katseet ja flirtti ovat juuri sitä, hymyjä, katseita ja flirttiä, ei muuta.
Limerenssi on ikävä juttu, mutta toivut kun pysyt kaukana hänestä.
Suomi on täynnä vapaita naisia. Avaa silmät.
Vierailija kirjoitti:
Ja TAAS tätä!! Vtun stalkkeri.
Minä en ole stalkkeri. Olin myös teininä ihastunut, enkä silloinkaan stalkannut ketään koskaan. En siis missään seuraile, eikä sellainen edes kiinnostaisi, mutta AJATTELEN häntä mielessäni ja ikäväin melkein jatluvasti. Ihastuminen (pitkäaikaisesti) ei ole sama asia kuin stalkkaus. Etkö tiedä, mitä se termi tarkoittaa?
Edelleenkään se nainen ei sun takiasi ryhdy lesboilemaan, usko nyt jo.
Onko tämä taas se psykiatriinsa "rakastunut"? (leimaantunut ehkä parempi sana). Jos olet, niin usko jo hyvänen aika, ettei ihastuksesi kohde ole millään tavalla missään vaiheessa vihjannut tai ilmaissut tuntevansa sinua kohtaan samoin kuin sinä häntä kohtaan. Jätä hänet rauhaan, sillä ET TULE KOSKAAN SAAMAAN HÄNTÄ. Yksipuolinen "rakkaus" ei velvoita häntä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Leikkauta lärvisi uuteen uskoon.
Ehkä pitää tehdä niin. Suoraan sanoen epäilen, että se on se todellinen syykin oikeasti. Pitäisi myös treenata erottuvammat lihakset sekä kehittää itsetuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja TAAS tätä!! Vtun stalkkeri.
Minä en ole stalkkeri. Olin myös teininä ihastunut, enkä silloinkaan stalkannut ketään koskaan. En siis missään seuraile, eikä sellainen edes kiinnostaisi, mutta AJATTELEN häntä mielessäni ja ikäväin melkein jatluvasti. Ihastuminen (pitkäaikaisesti) ei ole sama asia kuin stalkkaus. Etkö tiedä, mitä se termi tarkoittaa?
Tiedän. Sä olet aiemmin kertonut välillä meneväsi paikkoihin törmätäksesi häneen "sattumalta".
Vierailija kirjoitti:
Suomi on täynnä vapaita naisia. Avaa silmät.
Entäpä jos kukaan muu ei kiinnosta pätkäåkään - ei Suomessa eikä ulkomaillakaan? Pointtina on se, että miten mä jaksan elää ilman häntä. Miten?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja TAAS tätä!! Vtun stalkkeri.
Minä en ole stalkkeri. Olin myös teininä ihastunut, enkä silloinkaan stalkannut ketään koskaan. En siis missään seuraile, eikä sellainen edes kiinnostaisi, mutta AJATTELEN häntä mielessäni ja ikäväin melkein jatluvasti. Ihastuminen (pitkäaikaisesti) ei ole sama asia kuin stalkkaus. Etkö tiedä, mitä se termi tarkoittaa?
Tiedän. Sä olet aiemmin kertonut välillä meneväsi paikkoihin törmätäksesi häneen "sattumalta".
Mihin? En ole sellaista kertonut, enkä tehnytkään. Valehtelet. En ole koskaan peivaattielämässäni törmännyt häneen missään, eikä edes kiinnosta se, missä hän liikkuu (ei ole mun asiani lainkaan). Haluaisin, että hän tekisi aloitteen siitä, että voisimme tavata, sitten mieluusti tapaisin hänet.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä taas se psykiatriinsa "rakastunut"? (leimaantunut ehkä parempi sana). Jos olet, niin usko jo hyvänen aika, ettei ihastuksesi kohde ole millään tavalla missään vaiheessa vihjannut tai ilmaissut tuntevansa sinua kohtaan samoin kuin sinä häntä kohtaan. Jätä hänet rauhaan, sillä ET TULE KOSKAAN SAAMAAN HÄNTÄ. Yksipuolinen "rakkaus" ei velvoita häntä mihinkään.
En kerro hänen ammattiaan tai muutakaan hänestä täällä. Mistä tiedät, mitä hän on ilmaissut? Maailmassa on kaikenlaisia ihmisiä. Mistä tiedät, kenet minä voin saada? Ex-puolisoni oli sellainen, jota mun ei olisi "pitänyt voida saada" ammattinsa (suhteessa minuun) vuoksi, mutta siltikin hånestå tuli puolisoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja TAAS tätä!! Vtun stalkkeri.
Minä en ole stalkkeri. Olin myös teininä ihastunut, enkä silloinkaan stalkannut ketään koskaan. En siis missään seuraile, eikä sellainen edes kiinnostaisi, mutta AJATTELEN häntä mielessäni ja ikäväin melkein jatluvasti. Ihastuminen (pitkäaikaisesti) ei ole sama asia kuin stalkkaus. Etkö tiedä, mitä se termi tarkoittaa?
Tiedän. Sä olet aiemmin kertonut välillä meneväsi paikkoihin törmätäksesi häneen "sattumalta".
Hah. Kerro mullekin, muissä hän sitten viettää aikaansa, jos kerran noin tarkkaan tiedät. Minä en tiedä, eikä ole minun tehtäväni moista edes pohdiskella. Sekoitat mut johonkin satunnaiseen palstailijaan tai provoilijaan varmaankin.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta harlekiinien lukeminen.
En ole muuten koskaan lukenut Harlekin-kirjoja. Dostojevskin tuotantoa sen sijaan enemmänkin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä taas se psykiatriinsa "rakastunut"? (leimaantunut ehkä parempi sana). Jos olet, niin usko jo hyvänen aika, ettei ihastuksesi kohde ole millään tavalla missään vaiheessa vihjannut tai ilmaissut tuntevansa sinua kohtaan samoin kuin sinä häntä kohtaan. Jätä hänet rauhaan, sillä ET TULE KOSKAAN SAAMAAN HÄNTÄ. Yksipuolinen "rakkaus" ei velvoita häntä mihinkään.
En kerro hänen ammattiaan tai muutakaan hänestä täällä. Mistä tiedät, mitä hän on ilmaissut? Maailmassa on kaikenlaisia ihmisiä. Mistä tiedät, kenet minä voin saada? Ex-puolisoni oli sellainen, jota mun ei olisi "pitänyt voida saada" ammattinsa (suhteessa minuun) vuoksi, mutta siltikin hånestå tuli puolisoni.
Et voi saada sellaista ihmistä, joka ei halua sinua. Ja tämä ihastuksesi ei tosiaankaan halua sinua. Joten lopeta. Ei tee sinulle itsellesikään hyvää haikailla sellaisen ihmisen perään, jota et koskaan tule saamaan puolisoksesi.
Turpaan tuota lehmää pitäisi pistellä niin, että tukka lähtee, stn.
Olen rakentanut koko elämäni hänen ympärilleen ja mietin häntä jatkuvasti, vaikka muuten elänkin ihan normaalia, tuotteliasta elämää. Päätin jo noin vuosi sitten, että olen sitten loppuelåmåni sinkkuna ja selibaatissa, jos en saa häntä omakseni. Olen nyt jotenkin tyhjän päällä, kun se elämäni kantava voima onkin vain tyhjä lupaus ja ikäänkuin bluffia. Mikä tällaiseen auttaisi käytännössä. En pysty psyykkaamaan itseäni unohtamaan häntä (olen sitä jo monesti yrittänyt tuloksetta).