Miksi elämä ei koskaan mene käsikirjoituksen mukaan?
Ja miksi asiat on aina helpompaa paperilla kuin käytännössä?
Kommentit (4)
Elämä on improvisaationäytös, eräs taiteenlaji sekin.
Minulla on aina ollut vain toteutumiskelposia unelmia, ei käsikirjoitusta. Elämä kun vaatii luovia ratkaisuja ja joustavaa luonnetta. Olosuhteet kun usein muuttuvat ja matkaan tulee mutkia. Pääasia on, että suunta pitkässä juoskussa säilyy oikeana.
Kohti unelmia kirjoitti:
Minulla on aina ollut vain toteutumiskelposia unelmia, ei käsikirjoitusta. Elämä kun vaatii luovia ratkaisuja ja joustavaa luonnetta. Olosuhteet kun usein muuttuvat ja matkaan tulee mutkia. Pääasia on, että suunta pitkässä juoskussa säilyy oikeana.
Tie jota juoksin elämänsokkelossa vei umpikujaan ja kun selvisin umpikujasta hukkasin tien. Nyt vaellan ilman päämäärää ja ajelehdin lastuna laineilla. Elämääni ei enää jäänyt yhtään haavetta, unelmaa eikä tavoitetta kun takaiskusta ja sattumuksesta toiseen jouduin yksikerrallaan lupumaan niistä kaikista. Sellaista elämän joskus on. Olisi helpotus jos jokaisen askelmerkin olisi voinut suunnitella ennalta sekä välttää elämän karikot ja niskaan le täneen kuran. Sellaiseksi sitä ei ole kuitenkan tarkoitettu.
Millainen on elämän käsikirjoitus?