Lue keskustelun säännöt.
Morjensta! Asiaa uusperheellisten ongelmista sietää puolison lasta.
04.02.2019 |
Heissan!
Olemme seurustelleet puolisoni kanssa muutaman vuoden. Alkuun tulin hänen vaativan lapsensa kanssa oikein hyvin juttuun. Meillä oli hauskaa, laitoin häntä nukkumaan(monesti jopa lapsen omasta pyynnöstä).
MUTTA!
Nyt kun puolisoni lapsineen on muuttanut meille (minulla siis myös lapsi. Samanikäinen kuin puolisollani) on ongelmat alkaneet.
Lapset jakavat huoneen keskenään. Kertaakaan en ole saanut mennä iltasatua lukemaan kun tämä pikku tyranni on kotona. Puolisoni pitää aina lukea satu ja paijata ipana uneen. Oma lapseni nätisti hyväksyy järjestelyn. Molemmat lapset ovat siis 6v. Puolisoni lapsi ei kestä häviämistä yhtään. Usein kun mukulat pelaavat keskenään ja tämä kiistapukari häviää niin parku tulee.
Minua ja mun sääntöjä mollataan monta kertaa päivässä. Mun lapsi on tuolle riitapukarille kuin jalokivi. Mutta auta armias jos riitapukarille sanotaan vastaan niin heti tulee itku.
Koirakin on ihan perseestä jos se ei toimi riitapukarin mielen mukaan.
Puolisoni koittaa kyllä pitää kuria, mutta ei ikinä koskaan toteuta uhkauksiaan. Jankkaa uhkauksilla niin monta kertaa että lapsi tottelee. Ja taas ollaan 10 minuutin päästä samassa tilanteessa. Riitapukari kiukuttelee esimerkiksi siitä että pitää pukeutua.
Mun hermot ei kestä!
Kiitos ja anteeksi!
Kommentit (122)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekalle kommentoijalle. Mun lapsi on tosi tosi sosiaalinen ja on aivan innoissaan siitä että puolisoni lukee sadun aina kun ipanat on samaan aikaan kotona. Joten ei huolta hänen puolestaan :) Minua se ehkä eniten harmittaa. Ja tosiaan olisikin lapsilla mahdollisuus omiin huoneisiin. Joskus me lapseni kanssa luetaan satu sohvalla ja kun hän siihen nukahtaa niin kannan omaan sänkyyn.
Se, että kutsut pientä lasta tyranniksi ja riitapukariksi kertoo siitä, ettet ole lainkaan sopiva uusperheen äidiksi. Eikö ole käynyt mielessä, että tuo on täysin normaalia protestointia muuttuneeseen tilanteeseen? Ei se ole helppoa lapsellekaan sopeutua siihen, että yhtäkkiä pitää jakaa huone ja sopeutua uuteen kotiin. Anna sille lapselle aikaa ja huomiota ja osoita, että hänkin on tärkeä osa teidän perhettänne. Pomottelua ei tarvitse sietää, mutta jonkinlaista ymmärrystä pitää aikuisella olla.
Annas kun arvaan: Et ole puhunut tästä miehesi kanssa, eikö niin? Kannattaisi.
Se lapsi kokee toisen lapsen kilpailijaksi ja oman tilanteensa uhatuksi, ja sillä on sellainen luonne, että ei sopeudu, vaan yrittää ottaa väkisin sen paikkansa ja riskaamalla osoittaa pahan mielensä.
Puoliso siis muutti lapsineen teille. Siinä se juju. Joutui muuttamaan vieraalle maaperälle, missä toisella lapsella on kotikenttäetu ja sen oma vanhempi siinä vahvana mukana. Tällä puolisosi lapsella ei nyt ole oikein hyvä ja turvallinen olo. Aikuiset tekee tämmöisiä ratkaisuja lapsen puolesta ja sitten vaan odottavat, että lapsi sopeutuu ilman muuta. No nyt näet että ei se niin mene.
Odotitteko te aikuiset tosissanne, että nämä lapset ottaa kaiken ihan tosta noin vaan hyvin vastaan eikä niiden tunne-elämässä tapahdu mitään?
Oma lapsesi on lauhkeampi luonnoltaan, eikä sille ole tullut yhtä suurta elämänmuutosta. Mutta kyllä silläkin sisäinen maailma on mullistunut, kun kotiin muuttaa kaksi uutta ihmistä ja niiden kanssa pitäisi nyt kaikki jakaa.
No mitäs, alat kohdella tätä puolisosi lasta kuin sontaläjää, vihaat sitä avoimesti ja puolustat kaikessa omaasi, vertaat aina näitä lapsia toisiinsa ja kehut omaasi, näinhän sitä muutkin uusperheelliset tekee ja saavat sitten palkkansa kun ne lapset tulee aikuisiksi. Ja perhe-elämä on niin onnellista ja sopusointuista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä sait mitä tilasit. Sopeudu tai lähde. Käytetty pennuilla = ongelmia, ongelmia.
Näen tilanteessa tasan yhden ongelman ja se on sinun asenteesi. Ei ihme, jos lasta ahdistaa kun äitipuoli pitää häntä tyrannina ja riitapukarina. Et ehkä ole sitä lapselle sanonut, mutta lapset aistivat sanomattakin jos heistä ei pidetä. Vähemmästäkin tulee paha olo ja kiukuttaa. Lisäksi isä on raahannut lapsen tämän vihamielisen eukon luokse asumaan ja pitää vielä jakaa huonekin sen eukon kullannupun kanssa. Ymmärrän täysin tuon lapsen reaktion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä ihmiset kuvittelee että kun lyödään täysin vieraat ihmiset samaan taloon ja huoneeseen, että se onnistuu tuosta vain???
Olisitko itse onnellinen jos sinut pakotettaisiin bunkkaamaan ventovieraan kanssa samassa huoneessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kauankos nyt olette asuneet saman katon alla? Pari päivää? Pari viikkoa? Ei tullut sitten mieleen, että saattaa ottaa aikaa ennen kuin lapsi sopeutuu uuteen tilanteeseen.
Kyllä minuakin ahdistaisi, jos isäni veisi minut asumaan uuden naisystävänsä luokse ja laittaisi nukkumaan samaan huoneeseen naisystävän lapsen kanssa. Saattaisin hyvinkin muuttua kiukuttelevaksi riitapukariksi, vaikka perusluonteeltani olenkin rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteenne on kyllä tuhoon tuomittu, jos jo 6-vuotiaan kiukuttelut ottaa noin koville. Murrosikähän on sieltä vasta tulossa...
Mikäli haluatte uusperheelle mahdollimman vähän ongelmia, niin jokaisella pitää olla oma huone, oma tila ja oma rauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt jokaiselle kritisoineelle!
Me emme ole olleet ventovieraita toisillemme siinä kohtaa kun puolisoni lapsineen muutti meille. Monen monta kertaa yökyläiltiin heidän luonaan ja heidän mökillään ennen muuttoa. Meille ei lapsi suostunut tulemaan lainkaan. Yhden ainoan kerran tämä "riitapukari" tuli meille sisään kun oli mulla hoidossa ja hälle tuli jano.
Olen kohdellut tätä puolisoni lasta kuin omaani. Ihania hetkiä ollaan vietetty niin kauan kuin ollaan toimittu hänen mielensä mukaan. Tämä tilanne ei mukaile mitään "vihaan uuden puolisoni lasta" peruskeissiä. Ja jos oma ipana käyttäytyisi samalla lailla saisi kyllä kuulla siitä!
Ja olen puhunut puolisoni kanssa asiasta mutta hän on hirveän lepsu lastansa kohtaan. Sekin inhottaa että jos hän innostuu joskus torumaan niin kohdistaa sen myös mun lapseen (josta siis pitää myös tosi paljon) vaikka hän ei olisi edes mitään tehnyt.
Tämä lelliminen johtaa kaiketi vauvavuosiin kun "riitapukari" on ollut ilmeisesti hyvin haastava. Mutta eikai sitä lellimistä tarvitse jatkaa aikuisuuteen asti?
En tosiaankaan vihaa ketään enkä ole kertaakaan puolustellut enkä kehunut omaani. Ei aina kannata olettaa niitä perusjuttuja uusperheistä vaikka se useimmiten niin menisikin. Vuoden olen tätä mollaamista katsellut niin kai se saa jo alkaa vituttaa? Ja edelleenkään en yhden yhtä lasta suosi enkä kenellekkään näytä turhautumistani. Kertoisitko asian myös puolisolleni joka kyllä lellii ja suosii omaansa?
Vierailija kirjoitti:
Nyt jokaiselle kritisoineelle!
Me emme ole olleet ventovieraita toisillemme siinä kohtaa kun puolisoni lapsineen muutti meille. Monen monta kertaa yökyläiltiin heidän luonaan ja heidän mökillään ennen muuttoa. Meille ei lapsi suostunut tulemaan lainkaan. Yhden ainoan kerran tämä "riitapukari" tuli meille sisään kun oli mulla hoidossa ja hälle tuli jano.
Olen kohdellut tätä puolisoni lasta kuin omaani. Ihania hetkiä ollaan vietetty niin kauan kuin ollaan toimittu hänen mielensä mukaan. Tämä tilanne ei mukaile mitään "vihaan uuden puolisoni lasta" peruskeissiä. Ja jos oma ipana käyttäytyisi samalla lailla saisi kyllä kuulla siitä!
Ja olen puhunut puolisoni kanssa asiasta mutta hän on hirveän lepsu lastansa kohtaan. Sekin inhottaa että jos hän innostuu joskus torumaan niin kohdistaa sen myös mun lapseen (josta siis pitää myös tosi paljon) vaikka hän ei olisi edes mitään tehnyt.
Tämä lelliminen johtaa kaiketi vauvavuosiin kun "riitapukari" on ollut ilmeisesti hyvin haastava. Mutta eikai sitä lellimistä tarvitse jatkaa aikuisuuteen asti?
No tämähän selittää entistä paremmin sen, miksi lapsi on ahdistunut. Hänet on pakotettu muuttamaan paikkaan, jossa hän ei ole aiemmin edes käynyt. Kai se nyt pistää ahdistamaan pientä. Eikä asiaa helpota lainkaan se, että sinä et hyväksy häntä etkä hänen isänsä toimintatapoja. Pidät lasta vain isän lellipentuna (itse käytit sanaa lelliminen) etkä osana teidän perhettänne.
Ei herrajumala. Kaikenlaiset sitä lapsia hankkiikin.
Vierailija kirjoitti:
En tosiaankaan vihaa ketään enkä ole kertaakaan puolustellut enkä kehunut omaani. Ei aina kannata olettaa niitä perusjuttuja uusperheistä vaikka se useimmiten niin menisikin. Vuoden olen tätä mollaamista katsellut niin kai se saa jo alkaa vituttaa? Ja edelleenkään en yhden yhtä lasta suosi enkä kenellekkään näytä turhautumistani. Kertoisitko asian myös puolisolleni joka kyllä lellii ja suosii omaansa?
Kerro ihan itse ja lakkaa tuo martyyriulina.
Meillä kans tuollainen riidanhaastaja ja kaikessa vastaan hankaaja naisystävän nuorempi tyttö. Aina pitää pistää vastaan ja kiukutella. Sotkee kämpän ja rikkoo isosiskonsa tavarat. Asutaan nasiystävän kämpässä ja tytöillä omat huoneet. Tyttöjen isä ei ota mitään vastuuta lapsistaan ja naisystäväni hoitaa tytöt itse täyspäiväisesti.
Ihmeellistä prinsessakäytöstä nuoremmalta tytöltä. Vanhempi näkee tilanteen itselleen hyötynä kun on toinen aikuinen talossa, joka auttaa läksyissä ja tuo ruokaa jääkaappiin ja pitää edes jonkinlaista kuria ja vaatii siivoamaan omat sotkut.
Naisystävä ei osaa pitää ollenkaan kuria tälle vaikeammalle tytölle. Uhkailee vaan sillä, että ei oo sitten mitään kivaa jos et siivoa jälkisä. No ei tietenkään tehoa tuollainen ja tyttö vaan haistattelee pitkät.
Pikkusen alkaa risomaan kun muuten kaikki menee oikein hyvin ja ollut jopa nuoremmankin tytön kanssa välillä ihan mukavia perheen yhteisiä hetkiä ilman kuikuttelua.
Mitä hittoa? En ikinä suostuisi siihen, etten saisi lukea iltasatua lapselleni. Miten mies perustelee että lapsi saa määrätä tuollaisesta. Tuli paha mieli sinun lapsesi puolesta.
Voiko lapsesi oikeasti hyvin järjestelyssänne? Voisiko lapsilla olla edes omat huoneet?