Mikä vaikuttaa kaikista eniten uusperheen onnistumiseen.

Eniten vaikuttaa itse mies.

Uusperhe ei onnistu, jos

A) mies ei laita parisuhdetta tärkeimmäksi

B) mies antaa eksänsä mellastaa ja puuttua asioihin

C) mies ei kanna kasvatus- ja hoitovastuutaan omista lapsistaan.

Miehellä on omat lapset koko ajan, aina. Ei isänä olo poistu koskaan sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt.

Eli vastaus kysymykseesi: uusperhe onnistuu vain silloin, jos ymmärtää vanhemmuuden säilyvän, vaikka lapsi olisi toisella vanhemmallaan.

Vierailija kirjoitti:

Eniten vaikuttaa itse mies.

Uusperhe ei onnistu, jos

A) mies ei laita parisuhdetta tärkeimmäksi

B) mies antaa eksänsä mellastaa ja puuttua asioihin

C) mies ei kanna kasvatus- ja hoitovastuutaan omista lapsistaan.

Jos miehelle parisuhde on tärkein, niin lapset kärsivät. Tuollaisessa uusperheessä lasten paikka on sen vanhemman luona, joka ei laita parisuhdetta ykköseksi.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on omat lapset koko ajan, aina. Ei isänä olo poistu koskaan sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt.

Eli vastaus kysymykseesi: uusperhe onnistuu vain silloin, jos ymmärtää vanhemmuuden säilyvän, vaikka lapsi olisi toisella vanhemmallaan.

Miten tuo muka vaikuttaa uusperheeseen mitenkään?

Ööö... asun uusperheessä... mies muistaa olevansa vanhempi... MITEN se minuun vaikuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten vaikuttaa itse mies.

Uusperhe ei onnistu, jos

A) mies ei laita parisuhdetta tärkeimmäksi

B) mies antaa eksänsä mellastaa ja puuttua asioihin

C) mies ei kanna kasvatus- ja hoitovastuutaan omista lapsistaan.

Jos miehelle parisuhde on tärkein, niin lapset kärsivät. Tuollaisessa uusperheessä lasten paikka on sen vanhemman luona, joka ei laita parisuhdetta ykköseksi.

Sitä uusperhettä ei ole, jos parisuhde ei ole tärkein. Silloin on vain yh-isä.

Samoin, ydinperhe ei olisi edes hajonnut, jos se parisuhde olisi ollut tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on omat lapset koko ajan, aina. Ei isänä olo poistu koskaan sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt.

Eli vastaus kysymykseesi: uusperhe onnistuu vain silloin, jos ymmärtää vanhemmuuden säilyvän, vaikka lapsi olisi toisella vanhemmallaan.

Miten tuo muka vaikuttaa uusperheeseen mitenkään?

Ööö... asun uusperheessä... mies muistaa olevansa vanhempi... MITEN se minuun vaikuttaa?

No sehän on kiva, ettei miehesi velvollisuudet lastensa suhteen näy arjessasi mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten vaikuttaa itse mies.

Uusperhe ei onnistu, jos

A) mies ei laita parisuhdetta tärkeimmäksi

B) mies antaa eksänsä mellastaa ja puuttua asioihin

C) mies ei kanna kasvatus- ja hoitovastuutaan omista lapsistaan.

Jos miehelle parisuhde on tärkein, niin lapset kärsivät. Tuollaisessa uusperheessä lasten paikka on sen vanhemman luona, joka ei laita parisuhdetta ykköseksi.

Sitä uusperhettä ei ole, jos parisuhde ei ole tärkein. Silloin on vain yh-isä.

Samoin, ydinperhe ei olisi edes hajonnut, jos se parisuhde olisi ollut tärkein.

Eniten parisuhteeseen panostavat eroavat varmimmin. Jos panostaa perheeseen, eroa harvoin tulee.

Ei ihme, että erolapsilla on vaikeaa, jos uusperheessä heille ei ole mitään tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Eniten vaikuttaa itse mies.

Uusperhe ei onnistu, jos

A) mies ei laita parisuhdetta tärkeimmäksi

B) mies antaa eksänsä mellastaa ja puuttua asioihin

C) mies ei kanna kasvatus- ja hoitovastuutaan omista lapsistaan.

Tämä.

Ja ratkaisevaa on se, miyen hyvä suhde uusperheen miehellä ja naisella on eli keskinäinen kemia ja rakkaus. Kun se häviää, niin suhde loppuu heti. Ydinperheessä voi vielä sen jälkeen jatkaa pitkään yhdessä yhteisten lasten vuoksi. Uusperheessä päinvastoin vieraita lapsia siedetään niin pitkään, kun suhde aikuisten välillä on erinomainen. Koska harvoin suhde on pysyvädti niin hyvä kenelläkään, uusperheissä erotaan useammin kuin ydinperheisdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on omat lapset koko ajan, aina. Ei isänä olo poistu koskaan sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt.

Eli vastaus kysymykseesi: uusperhe onnistuu vain silloin, jos ymmärtää vanhemmuuden säilyvän, vaikka lapsi olisi toisella vanhemmallaan.

Miten tuo muka vaikuttaa uusperheeseen mitenkään?

Ööö... asun uusperheessä... mies muistaa olevansa vanhempi... MITEN se minuun vaikuttaa?

Vaikka siten, että teillä ei ole uusperheenä isoja menestymisenmahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten vaikuttaa itse mies.

Uusperhe ei onnistu, jos

A) mies ei laita parisuhdetta tärkeimmäksi

B) mies antaa eksänsä mellastaa ja puuttua asioihin

C) mies ei kanna kasvatus- ja hoitovastuutaan omista lapsistaan.

Jos miehelle parisuhde on tärkein, niin lapset kärsivät. Tuollaisessa uusperheessä lasten paikka on sen vanhemman luona, joka ei laita parisuhdetta ykköseksi.

Sitä uusperhettä ei ole, jos parisuhde ei ole tärkein. Silloin on vain yh-isä.

Samoin, ydinperhe ei olisi edes hajonnut, jos se parisuhde olisi ollut tärkein.

Eniten parisuhteeseen panostavat eroavat varmimmin. Jos panostaa perheeseen, eroa harvoin tulee.

Ei ihme, että erolapsilla on vaikeaa, jos uusperheessä heille ei ole mitään tilaa.

Ydinperheessä on noin.

Uusperheessä päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on omat lapset koko ajan, aina. Ei isänä olo poistu koskaan sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt.

Eli vastaus kysymykseesi: uusperhe onnistuu vain silloin, jos ymmärtää vanhemmuuden säilyvän, vaikka lapsi olisi toisella vanhemmallaan.

Miten tuo muka vaikuttaa uusperheeseen mitenkään?

Ööö... asun uusperheessä... mies muistaa olevansa vanhempi... MITEN se minuun vaikuttaa?

No sehän on kiva, ettei miehesi velvollisuudet lastensa suhteen näy arjessasi mitenkään.

Kerrotko, miten miehen velvollisuudet lastensa suhteen pitäisi näkyä minun arjessani?

Lapset ovat meillä 3-4 vrk/kk. Silloin lapset näkyvät _minun_ arjessani siten, että teen vähän enemmän ruokaa. Eivät näy muuten. Eivätkä näy mitenkään 28 vrk/kk. Kerrotko siis, mikä osa jää uupumaan?

Uusperhe onnistuu vain silloin, kun parisuhde on ykkönen eikä lapsia edellisistä liitoista koskaan nähdä. Vanhemmuuden velvollisuudet tuhoavat suhteen, joten uusperheessä mennyt kannattaa unohtaa ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Kyllä se toinen vanhempi ne lapset kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on omat lapset koko ajan, aina. Ei isänä olo poistu koskaan sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt.

Eli vastaus kysymykseesi: uusperhe onnistuu vain silloin, jos ymmärtää vanhemmuuden säilyvän, vaikka lapsi olisi toisella vanhemmallaan.

Miten tuo muka vaikuttaa uusperheeseen mitenkään?

Ööö... asun uusperheessä... mies muistaa olevansa vanhempi... MITEN se minuun vaikuttaa?

Vaikka siten, että teillä ei ole uusperheenä isoja menestymisenmahdollisuuksia.

Meillä ei ole mitään uusperheongelmia, ja minusta se on menestyksen mittari. Yhdessä olemme olleet jo 10 vuotta, ja sekin on tietty menestyksen mittari. Aika tyhjästä repäisty selitys sinulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on omat lapset koko ajan, aina. Ei isänä olo poistu koskaan sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt.

Eli vastaus kysymykseesi: uusperhe onnistuu vain silloin, jos ymmärtää vanhemmuuden säilyvän, vaikka lapsi olisi toisella vanhemmallaan.

Miten tuo muka vaikuttaa uusperheeseen mitenkään?

Ööö... asun uusperheessä... mies muistaa olevansa vanhempi... MITEN se minuun vaikuttaa?

No sehän on kiva, ettei miehesi velvollisuudet lastensa suhteen näy arjessasi mitenkään.

Kerrotko, miten miehen velvollisuudet lastensa suhteen pitäisi näkyä minun arjessani?

Lapset ovat meillä 3-4 vrk/kk. Silloin lapset näkyvät _minun_ arjessani siten, että teen vähän enemmän ruokaa. Eivät näy muuten. Eivätkä näy mitenkään 28 vrk/kk. Kerrotko siis, mikä osa jää uupumaan?

Eli miehesi ei käytännössä hoida velvollisuuksiaan lapsiaan kohtaan vaan kaikki arjen pyöritys on lykätty exän niskoille. Onhan se toki noin sinulle mukavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on omat lapset koko ajan, aina. Ei isänä olo poistu koskaan sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt.

Eli vastaus kysymykseesi: uusperhe onnistuu vain silloin, jos ymmärtää vanhemmuuden säilyvän, vaikka lapsi olisi toisella vanhemmallaan.

Miten tuo muka vaikuttaa uusperheeseen mitenkään?

Ööö... asun uusperheessä... mies muistaa olevansa vanhempi... MITEN se minuun vaikuttaa?

No sehän on kiva, ettei miehesi velvollisuudet lastensa suhteen näy arjessasi mitenkään.

Kerrotko, miten miehen velvollisuudet lastensa suhteen pitäisi näkyä minun arjessani?

Lapset ovat meillä 3-4 vrk/kk. Silloin lapset näkyvät _minun_ arjessani siten, että teen vähän enemmän ruokaa. Eivät näy muuten. Eivätkä näy mitenkään 28 vrk/kk. Kerrotko siis, mikä osa jää uupumaan?

Eli miehesi ei käytännössä hoida velvollisuuksiaan lapsiaan kohtaan vaan kaikki arjen pyöritys on lykätty exän niskoille. Onhan se toki noin sinulle mukavampaa.

Hoitaa hän velvollisuutensa silloin, kun lapset ovat meillä. Eksä itse halusi lapset itselleen. Ja sehän sopii minulle.

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe onnistuu vain silloin, kun parisuhde on ykkönen eikä lapsia edellisistä liitoista koskaan nähdä. Vanhemmuuden velvollisuudet tuhoavat suhteen, joten uusperheessä mennyt kannattaa unohtaa ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Kyllä se toinen vanhempi ne lapset kasvattaa.

Näinhän ne miehet ajattelee. Ero muijasta on ero myös omista lapsista ja eron jälkeen niistä ei välitetä muuten kuin valittamalla elareista ja exän ahneudesta.

Me ollaan onnistuttu, mutta vaikee sanoo minkä ansiosta. Kai se on kaikkien asioiden summa. Molemmat panostaa omiin lapsiin lapsiviikoilla. Parisuhteeseen panostetaan lapsettomilla viikoilla. Molemmilla on myös omat harrastukset ja oma aika. Me ollaan myös hoidettu toisen lapset vähän siinä, missä omatkin eli esim. minä kuskaan miehen lapsia hammaslääkäriin, jos se minun aikatauluihin paremmin käy ja hoidan arjen, kun mies on omissa harrastuksissa, autan läksyissä jne. Sama toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on omat lapset koko ajan, aina. Ei isänä olo poistu koskaan sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt.

Eli vastaus kysymykseesi: uusperhe onnistuu vain silloin, jos ymmärtää vanhemmuuden säilyvän, vaikka lapsi olisi toisella vanhemmallaan.

Miten tuo muka vaikuttaa uusperheeseen mitenkään?

Ööö... asun uusperheessä... mies muistaa olevansa vanhempi... MITEN se minuun vaikuttaa?

No sehän on kiva, ettei miehesi velvollisuudet lastensa suhteen näy arjessasi mitenkään.

Kerrotko, miten miehen velvollisuudet lastensa suhteen pitäisi näkyä minun arjessani?

Lapset ovat meillä 3-4 vrk/kk. Silloin lapset näkyvät _minun_ arjessani siten, että teen vähän enemmän ruokaa. Eivät näy muuten. Eivätkä näy mitenkään 28 vrk/kk. Kerrotko siis, mikä osa jää uupumaan?

Eli miehesi ei käytännössä hoida velvollisuuksiaan lapsiaan kohtaan vaan kaikki arjen pyöritys on lykätty exän niskoille. Onhan se toki noin sinulle mukavampaa.

Hoitaa hän velvollisuutensa silloin, kun lapset ovat meillä. Eksä itse halusi lapset itselleen. Ja sehän sopii minulle.

Olen saanut pari alapeukkua. Miksi? Nämä av:n alapeukut ovat minulle suuri mysteeri.

Siitäkö, että isä hoitaa velvollisuutensa - miten tämä voi olla huono asia?

Vai siitä, että eksä ei anna enempää lapsia - mitä te minulle alapeukutatte sitä, mitä joku toinen tahtoo?

Vai tuleeko alapeukku siitä, että eksän tahto sopii minulle? Eli minun pitäisi tapella äidin kanssa, että antaisi lapset useammin meille?

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan onnistuttu, mutta vaikee sanoo minkä ansiosta. Kai se on kaikkien asioiden summa. Molemmat panostaa omiin lapsiin lapsiviikoilla. Parisuhteeseen panostetaan lapsettomilla viikoilla. Molemmilla on myös omat harrastukset ja oma aika. Me ollaan myös hoidettu toisen lapset vähän siinä, missä omatkin eli esim. minä kuskaan miehen lapsia hammaslääkäriin, jos se minun aikatauluihin paremmin käy ja hoidan arjen, kun mies on omissa harrastuksissa, autan läksyissä jne. Sama toisinpäin.

Mekin olemme onnistuneet. Meillä molemmilla on myös omia lapsia, ei yhteisiä. Me emme tosin hoida toistemme lapsia, vaan vanhempi järjestää elämänsä niin, että voi viedä hammaslääkäriin. Hädässä tietysti autamme toisiamme, mutta läksyt eivät ole mikään hätä.

Kolme asiaa jotka tuomitsevat uusioperheen epäonnistumaan

1. lapset

2.lapset

3.lapset