Pääsen aina työhaastatteluun mutta en saa paikkaa

Mä en pääse edes haastatteluun, joten revi siitä.

Voi olla vain huonoa tuuria, mutta 8 kertaa lyhyen ajan sisään saattaa alkaa jo kertoa jotain vähän muustakin kuin tuurista.

Pointti on siinä, että vaikka haastattelut menevät mielestäsi mallikkaasti, on ilmeisesti aina joku, jolla menee vielä mallikkaammin. Tai sittn sun kokemus on vähän väärän laista tai suosittelijat ei olekaan niin hyviä kuin luulet.

Osaat laatia kiinnostavan hakemuksen ja olet varmasti osaava tyyppi.

Jos työntekijää haetaan tiimiin yhdeksi työntekijäksi, sinne otetaan sellainen, joka ei vaikuta liian osaavalta ja itsevarmalta, vaan sopii tiimityöntekijäksi. Itse olen ollut mukana haastatteluissa, kun tiimiin on haettu työkaveria. Ne kaikkein parhaat ja itsevarmuutta huokuvimmat tyypit jätetään pois. Otetaan mieluummin se toiseksi ja kolmanneksi paras tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla vain huonoa tuuria, mutta 8 kertaa lyhyen ajan sisään saattaa alkaa jo kertoa jotain vähän muustakin kuin tuurista.

Pointti on siinä, että vaikka haastattelut menevät mielestäsi mallikkaasti, on ilmeisesti aina joku, jolla menee vielä mallikkaammin. Tai sittn sun kokemus on vähän väärän laista tai suosittelijat ei olekaan niin hyviä kuin luulet.

Riippuu myös alasta. Esimerkiksi omalla alalla kilpailu työpaikoista yliopiston ulkopuolella on ollut aina todella veristä. Pitkä meriittilista ja hyvin mennyt haastattelukaan ei meinaa mitään, kun toinen hakija voi olla vielä kovempi.

Voihan tuo tosiaan olla oikeasti ihan vain huonoa tuuriakin eli aina on kuitenkin ollut joku osaavampi tai parempi hakija. Mutta voi myös olla, että joku siinä haastattelutilanteessa ei sen haastattelijan mielestä mene ihan niin hyvin kuin itse kuvittelet menneen. Eli voit esim. antaa itsestäsi sellaisen vaikutelman, että haastattelija toteaa, että olisit paperilla paras, mutta tyyppinä et, joten otetaan se paperilla seuraavaksi paras, mutta ihmisenä sopivampi.

Haastattelussa voi vaikuttaa monella tapaa sellaiselta, että työnantaja toteaa, että osaamisesta huolimatta sinua ei kannata palkata. Vain sinä itse voit ryhtyä arvioimaan, mikä voisi olla todellinen syy. Eli pohdi tarkkaan käytöstäsi haastattelutilanteessa ja miltä se näyttää toisen ihmisen (etenkin potentiaalin tulevan esimiehen ja tiiminvetäjän) kannalta katsottuna. Oletko yli-itsevarma? Vaikutatko ylimieliseltä? Oletko koko ajan äänessä? Oletko epävarma? Etkö osaa tuoda osaamistasi esille? Vastailetko asian vierestä? Oletko kiinnostunut muustakin kuin itsestäsi? Oletko tehnyt taustatyösi eli vaikutat siltä, että tiedät yrityksen arvot, toimintaperiaatteet jne.? Aina voi myös soittaa perään työpaikkaan, jota ei ole saanut ja kysyä ihan suoraan, oliko haastattelutilanteessa jotain, minkä takia sinua ei valittu. 

Laihduta. Käy suihkussa.

Ulkoinen habituksesi estää työllistymisesi. Kehitä itseäsi!

Osaatko pitchata itsesi, kun sinulta kysytään kerro itsestäsi? Osaatko vastata kysymykseen heikkouksistasi?

Tosi hienoa, että pääset haastatteluun. Eli sinulla on osaamista. Myyntitaidot vain puuttuvat.

Pyydä palautetta, ehdottomasti. Eli soita perään ja kysy mitä olisit voinut tehdä toisin, ja mainitse että kysyt vain ymmärtääksesi omia vahvuuksiasi ja heikkouksiasi paremmin kehittääksesi itseäsi. Kaikki eivät tähän kysymykseen halua vastata, mutta jos saat edes 1-2 hyödyllistä palautetta kahdeksasta, niin olet paljon edellä nykytilannetta. 

Itselläni kävi niin aiemmin että aina jos hain paikkaa ja pääsin haastatteluun, sain myös paikan. Ehkä kerran oli niin että jäin kakkoseksi, mutta käytännössä haastattelu = varma paikka. Sitten tapahtui jotain, ja miellän sen vain huonoksi tuuriksi. Hain yli 50 paikkaa jäätyäni työttömäksi, pääsin 14 haastatteluun ja yksi paikka sitten tärppäsi. Mietin kyllä pitkään että mikä minua vaivaa, mitä teen väärin. Näkyikö viimeisissä haastatteluissa jo epätoivo??! Veikkaan että kyse oli vain huonosta tuurista. Tuo paikka jonka sitten sain puolen vuoden työttömyyden jälkeen osottautui painajaismaiseksi ja päättyi koeaikapurkuun. Ajattelin että taas lähden nollasta :( No, paria paikkaa ehdin hakea, yhteen haastatteluun pääsin ja sen paikan sain. Veikkaan että kyse oli omalla ( ja sinun kohdalla ) vain huonosta tuurista. Tsemppiä! 

Vierailija kirjoitti:

Voihan tuo tosiaan olla oikeasti ihan vain huonoa tuuriakin eli aina on kuitenkin ollut joku osaavampi tai parempi hakija. Mutta voi myös olla, että joku siinä haastattelutilanteessa ei sen haastattelijan mielestä mene ihan niin hyvin kuin itse kuvittelet menneen. Eli voit esim. antaa itsestäsi sellaisen vaikutelman, että haastattelija toteaa, että olisit paperilla paras, mutta tyyppinä et, joten otetaan se paperilla seuraavaksi paras, mutta ihmisenä sopivampi.

Haastattelussa voi vaikuttaa monella tapaa sellaiselta, että työnantaja toteaa, että osaamisesta huolimatta sinua ei kannata palkata. Vain sinä itse voit ryhtyä arvioimaan, mikä voisi olla todellinen syy. Eli pohdi tarkkaan käytöstäsi haastattelutilanteessa ja miltä se näyttää toisen ihmisen (etenkin potentiaalin tulevan esimiehen ja tiiminvetäjän) kannalta katsottuna. Oletko yli-itsevarma? Vaikutatko ylimieliseltä? Oletko koko ajan äänessä? Oletko epävarma? Etkö osaa tuoda osaamistasi esille? Vastailetko asian vierestä? Oletko kiinnostunut muustakin kuin itsestäsi? Oletko tehnyt taustatyösi eli vaikutat siltä, että tiedät yrityksen arvot, toimintaperiaatteet jne.? Aina voi myös soittaa perään työpaikkaan, jota ei ole saanut ja kysyä ihan suoraan, oliko haastattelutilanteessa jotain, minkä takia sinua ei valittu. 

Mulla on ollut samaa, haastattelut on menneet hyvin ja omasta mielestäni olisin ollut työhön erittäin sopiva. On ollut myös pari ryhmähaastattelua, ja ne on kyllä persiistä. 

Miten ihmeessä vaikutetaan varmalta mutta ei yli? Pitää olla äänessä tarpeeksi mutta ei liikaa, mistä senkin rajan voi tietää, varsinkin jos haastattelija tuntuu olevan ihan messissä.

No nyt kun olen ollut yli vuoden työttömänä, hain työpaikkaa jonka tekisin vaikka vasemmalla kädellä, mutta en päässyt edes haastatteluun. 

Ja tuo että kysyy jälkikäteen miksi ei valittu, ei todellakaan toimi koska ei ne koskaan kerro. Vastaus on yleensä joku että meillä oli tälläiset ja tälläiset hakukriteerit, se ei kerro yhtään mitään siitä että ottivat haastatteluun mutta eivät töihin.

Sama mulla. Mutta ajattelen näin että en vaan ollut sopiva siihen tehtävään. Pätevä kylläkin. Sitä sopivaa tiimipelaajaa aina haetaan. Uskon kyllä että johonkin olen sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kävi niin aiemmin että aina jos hain paikkaa ja pääsin haastatteluun, sain myös paikan. Ehkä kerran oli niin että jäin kakkoseksi, mutta käytännössä haastattelu = varma paikka. Sitten tapahtui jotain, ja miellän sen vain huonoksi tuuriksi. Hain yli 50 paikkaa jäätyäni työttömäksi, pääsin 14 haastatteluun ja yksi paikka sitten tärppäsi. Mietin kyllä pitkään että mikä minua vaivaa, mitä teen väärin. Näkyikö viimeisissä haastatteluissa jo epätoivo??! Veikkaan että kyse oli vain huonosta tuurista. Tuo paikka jonka sitten sain puolen vuoden työttömyyden jälkeen osottautui painajaismaiseksi ja päättyi koeaikapurkuun. Ajattelin että taas lähden nollasta :( No, paria paikkaa ehdin hakea, yhteen haastatteluun pääsin ja sen paikan sain. Veikkaan että kyse oli omalla ( ja sinun kohdalla ) vain huonosta tuurista. Tsemppiä! 

Työssäolevana pääsee paljon, paljon helpommin töihin. Jos on tasaväkisiä hakijoita niin se otetaan joka on jo töissä koska työttömissä on aina se joku piilovika kun ovat työttömäksi joutuneet ja mitä pidempään on työtön sitä viallisemmaksi muutut.

Täällä sama homma. Haastatteluihin pääsee, mutta sitten jotain tapahtuu ja vastauksena postilaatikkoon kilahtaa geneerinen viesti muiden paremmasta soveltuvuudesta juuri kyseistä työtä kohtaan. 

Miulla alkaa ikä olla rasite. Eivät palkkaa, kun on melkein 35v mittarissa. Mielummin ottavat nuoren ja pirteän ilmaiseksi työharjoitteluun.

Sama. Tiedän kyllä mistä se johtuu, olen oudon näköinen, menen lukkoon ja sotken sanoja jos jännittää. Minusta saa helposti vähän hitaan kuvan. :D

Minäkään en ole koskaan päässyt haastattelusta töihin. Nykyisen työnikin sain ilman haastattelua. 

Minusta se, että ei pääse "edes" haastatteluun, suojaa kuitenkin psyykettä. Voi perustella itselleen, ettei minulle annettu edes mahdollisuutta. Mutta kun pääsee haastatteluun eikä tule valituksi, tulee heti sellainen olo, että minulle annettiin mahdollisuus, jonka mokasin. 

Miten esim. entinen koulukiusattu (kuten minä) kehuu itseään ei-liian itsevarmasti, mutta innokkaasti? Kun on tullut haastattelun perusteella 20 kertaa torjutuksi, ei jaksa lähteä enää takki auki repimään itseään mihinkään. 

Siitä olen samaa mieltä, kuten joku aiempi kirjoitti, että yleensä valituksi tulee (jos on naishakijoita), sellainen suht vaatimattoman ja kiltin oloinen hissukka. 

Vierailija kirjoitti:

Siitä olen samaa mieltä, kuten joku aiempi kirjoitti, että yleensä valituksi tulee (jos on naishakijoita), sellainen suht vaatimattoman ja kiltin oloinen hissukka. 

En ole samaa mieltä. Toki riippuu siitä, mitä hissukalla tarkoitetaan, mutta ainakaan ujoa ja introverttia ei todellakaan valita, jos tarjolla on myös ekstrovertin oloisia hakijoita. 

Itse en ole ikinä tullut valituksi sellaiseen työhön, johon olisi haettu vain yhtä ihmistä. Kaikki saamani paikat ovat olleet sellaisia, joihin on haettu useampaa työntekijää kerralla tai joihin on ollut jatkuva haku. 

Itse en pääse enää edes haastatteluun. Ennen sain jokaisen paikan aina jota hain ja mielestäni olen parempi työtekijä kuin ennen. Onkohan ikä jokin este tässä. Mies 44vee. 

Sepä on sitten aktivoinnin paikka, kun et menny töihin. T. Hallitus