Pääsen aina työhaastatteluun mutta en saa paikkaa

Vierailija kirjoitti:

Sepä on sitten aktivoinnin paikka, kun et menny töihin. T. Hallitus

Olen tässä tämänkin talvikauden aikana viittä tai kuutta pätkää hakenut, mutta kuritus iskee vain. Pakko sanoa kun työllistyn että vaadin tilastoon sellaisen merkinnän, ettei aktiivimalli ole minua työllistänyt, niinkuin ei olekkaan. Aktiivimalli on vain saanut minut hakemaan toimeentulotukea jota en aiemmin jaksanut hakea nyt on vain pakko. 

Jos viisikin valitaan haastatteluun, niin neljä ei tule valituksi.

Ilmeisestikkin meriitit on hyviä ja hakemukset mielenkiintoisia, kun pääsee haastatteluun.

Toki voi olla että live-esiintymisessä on jotain joka saa aina putoamaan pois kärkisijalta. Tai sitten ei vaan ole vielä riittänyt tuuri loppuun asti.

Kerran oli hakija jonka hakemus ja työkokemus oli loistava ja osasi kaikesta kaiken, mutta livenä olikin sitten selainen arka harmaa hiiri joka ei saanut sanaa suustaan. Ei todellakaan pärjää asiakaspalvelutyössä. Ei myöskään osannut osaamisesta puhuttaessa tarkentaa mitä on tehnyt ja miten, joten koko ansioluettelo taisi olla keksitty tai ainakin rajusti kaunisteltu.

Hakemus on hyvä. Suosittelijoita ei ole(pitääkö niitä alkaa metsästämään aika noloa) eikä juurikaan koulutusta ja olen yli keski-ikäinen. Minua ei kutsuta edes haastatteluun vaikka tekijänä olen hyvä. Työkokemukset pelkästään kymppipaikoissa ja vastuullisessa roolissa. Nyt yhtäkkiä en olekkaan enää kiinnostava. Hassua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä olen samaa mieltä, kuten joku aiempi kirjoitti, että yleensä valituksi tulee (jos on naishakijoita), sellainen suht vaatimattoman ja kiltin oloinen hissukka. 

En ole samaa mieltä. Toki riippuu siitä, mitä hissukalla tarkoitetaan, mutta ainakaan ujoa ja introverttia ei todellakaan valita, jos tarjolla on myös ekstrovertin oloisia hakijoita. 

Itse en ole ikinä tullut valituksi sellaiseen työhön, johon olisi haettu vain yhtä ihmistä. Kaikki saamani paikat ovat olleet sellaisia, joihin on haettu useampaa työntekijää kerralla tai joihin on ollut jatkuva haku. 

Samaa mieltä. Ujona hissukkana olen ollut vaikeuksissa työpaikan saamisen kanssa. Tuntuu siltä, että kovaäänistä ja rempseää luonnetta arvostetaan. Haastattelun kautta en ole saanut töitä koskaan, vaan muita reittejä. 

Ei pidä olla arka hissukka EIKÄ roiman rempseä. Pitää olla asiallinen ja ja sellainen joka pitää huolta itsestään kävelemättä muiden yli.

Ja tyyppi, jonka mielestä on noloa "metsästää suosittelijoita" (=vakuuttaa edes jollekulle käytännössä, että voisi olla pätevä) ei todellakaan saa töitä. Sen mielestä olisi varmaan noloa tehdäkin niitä.

Mä olen ollut rekrytoimassa tiimiin korkeakoulutettuja asiantuntijoita. Usein vain 1-2:lla on "juuri oikea" cv ja muutamalla lähelle eli olisivat varmasti kykeneviä tehtävään. Auttaisiko jos hioisit omia tavoitteitasi ja tulevaisuuden näkymiä sopimaan hakemaasi tehtävään paremmin (toivottavasti olet tässä vielä suht rehellinen)? Menneisyyttä on vaikea muuttaa mutta tulevaan voi vaikuttaa.

Kutsumme haastatteluun nämä 3-5 mielenkiintoisinta. Lähinnä haluamme nähdä millaisia tyyppejä ovat ja hyvin usein tulee sitten valittua sellainen "juuri oikean" cv:n omaava. Emme hae mitään erityistä persoonaa tai hyvää tyyppiä, kunhan on oikea ihminen cv:n takana joka jollain tapaa pystyy kommunikoimaan kasvokkain.

Toki eri ammateissa on erilaisia vaatimuksia, mutta meillä mennään tuo asia osaaminen edellä.

Yleensä valitsematta jäämistä työhaastattelun jälkeen on turha lähteä puhkianalysoimaan, koska aina löytää sata asiaa jotka olisi voinut tehdä toisin, kun oikein pöyhii - eikä syy silti välttämättä ole mikään niistä. Haastattelu on voinut mennä täydellisesti, eikä silti tärppää, koska joku muu on jollain tavalla vielä parempi. Tässä alkaa kuitenkin näyttää siltä, että ilmiö on toistuva, joten syiden pohtimisessakin voi olla ideaa.

Itse jos saan ei-vastauksen puhelimitse, kysyn aina samantien syytä. Aina siihen ei saa mitään hyödyllistä vastausta, mutta yllättävän usein saa. Joskus koko tehtävä on vaikkapa peruutettu tai siihen on palkattu joku firman sisältä - tällainen palaute ei sinänsä kehitä, mutta on hyvä tietää, ettei vika ollut itsessä. Joskus taas tulee se kaikkein paras vastaus: "tässä tehtävässä/yrityskulttuurissa ominaisuus x on erittäin tärkeä ja haastattelusta syntyi sellainen vaikutelma, että olet pikemminkin y" tms. Tällaisen vastauksen kohdalla oma pohdintani jatkuu seuraavaksi siihen, olenko samaa mieltä rekrytoijan kanssa siitä, että olisin enemmän y kuin x. Sen jälkeen johtopäätökset seuraavasti:

-Pitää paikkansa, olen omastakin mielestäni enemmän y kuin x: Lopputuloshan on silloin tavallaan oikein hyvä! Olen onnistunut kommunikoimaan oikein sen, mitä osaan ja millainen olen ihmisenä. Se ei nyt vastannut sitä mitä tässä tehtävässä haettiin, mutta onpa hyvä, että se selvisi tässä vaiheessa! Työ tai työyhteisö, jossa asia x on noin isossa roolissa, olisi voinut olla minulle tosi ahdistava työpaikka enkä olisi pystynyt viihtymään siellä.

-Ei pidä paikkaansa, en ole samaa mieltä arviosta: Tässä on se peiliin katsomisen paikka. Ehkä jopa tarkentavien kysymysten paikka: millä perusteella tällainen vaikutelma syntyi? Tällaisen tilanteen kohdalla pääsee miettimään sitä, mikä omissa vastauksissa tai olemuksessa on antanut virheellisen vaikutelman, jos jokin. Sitten on selvä muutoskohde tiedossa seuraavaan haastatteluun. Jos taas ei keksi mitään, ei sitten - ehkä rekrytoija on tehnyt hätiköityjä johtopäätöksiä ja on huono ihmistuntija.

On tärkeä muistaa se, että päämääränä ei ole vain saada jokin työpaikka, vaan saada sopiva työpaikka, joka jatkuu koeajan ylikin. Hyvä tulos on se, kun osapuolet ovat onnistuneet arvioimaan toisensa oikein ja määrittämään soveltuvuuden. Näin löytyy lopulta sellainen paikka, jossa pärjää ja viihtyy.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kävi niin aiemmin että aina jos hain paikkaa ja pääsin haastatteluun, sain myös paikan. Ehkä kerran oli niin että jäin kakkoseksi, mutta käytännössä haastattelu = varma paikka. Sitten tapahtui jotain, ja miellän sen vain huonoksi tuuriksi. Hain yli 50 paikkaa jäätyäni työttömäksi, pääsin 14 haastatteluun ja yksi paikka sitten tärppäsi. Mietin kyllä pitkään että mikä minua vaivaa, mitä teen väärin. Näkyikö viimeisissä haastatteluissa jo epätoivo??! Veikkaan että kyse oli vain huonosta tuurista. Tuo paikka jonka sitten sain puolen vuoden työttömyyden jälkeen osottautui painajaismaiseksi ja päättyi koeaikapurkuun. Ajattelin että taas lähden nollasta :( No, paria paikkaa ehdin hakea, yhteen haastatteluun pääsin ja sen paikan sain. Veikkaan että kyse oli omalla ( ja sinun kohdalla ) vain huonosta tuurista. Tsemppiä! 

En usko vain huonoon tuuriin vaan siihen, että kaikki hakijat ovat petranneet. Taso on kova ja valinta lopulta sattuman kauppaa (siinä mielessä tuuria).

Vierailija kirjoitti:

Osaat laatia kiinnostavan hakemuksen ja olet varmasti osaava tyyppi.

Jos työntekijää haetaan tiimiin yhdeksi työntekijäksi, sinne otetaan sellainen, joka ei vaikuta liian osaavalta ja itsevarmalta, vaan sopii tiimityöntekijäksi. Itse olen ollut mukana haastatteluissa, kun tiimiin on haettu työkaveria. Ne kaikkein parhaat ja itsevarmuutta huokuvimmat tyypit jätetään pois. Otetaan mieluummin se toiseksi ja kolmanneksi paras tyyppi.

Ymmärrän pointin, mutta jotenkin tuntuu että töiden haku ja saaminen on nykyään vaan kauheaa kikkailua, itsensä myymistä ja ninjailua. Tuntuu että ei saa olla rehellinenkään vaan pitää hirveästi liioitella itseään ja vaan erottua massasta olemalla jotain maagista.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ole koskaan päässyt haastattelusta töihin. Nykyisen työnikin sain ilman haastattelua. 

Minusta se, että ei pääse "edes" haastatteluun, suojaa kuitenkin psyykettä. Voi perustella itselleen, ettei minulle annettu edes mahdollisuutta. Mutta kun pääsee haastatteluun eikä tule valituksi, tulee heti sellainen olo, että minulle annettiin mahdollisuus, jonka mokasin. 

Miten esim. entinen koulukiusattu (kuten minä) kehuu itseään ei-liian itsevarmasti, mutta innokkaasti? Kun on tullut haastattelun perusteella 20 kertaa torjutuksi, ei jaksa lähteä enää takki auki repimään itseään mihinkään. 

Siitä olen samaa mieltä, kuten joku aiempi kirjoitti, että yleensä valituksi tulee (jos on naishakijoita), sellainen suht vaatimattoman ja kiltin oloinen hissukka. 

Miksi minä en sitten koskaan pääse minnekkään vaikka olen vaatimaton ja kiltti hissukka. Juuri noiden ominaisuuksien vuoksi en osaa tuoda itseäni vakuuttavasti esille ja sössötän typeriä enkä muista mitä piti itsestäni sanoa, vaikka olisin kuinka harjoitellut. Minusta tuntuu, että ne itsevarmat ja sosiaaliset ja äänekkäät hölösuut vievät paikat nenäni edestä. Terv N25

Mulla toisin päin. Haastatteluihin on vaikea päästä, mutta kun pääsee, pääsee yleensä töihinkin. Jännitän aina haastatteluita, ja välillä tuntuu, että puhun jännittyneenä liikaa. Yleensä olen kuitenkin ollut todella innoissani hakemastani työpaikasta, ja ehkä se on näkynyt. Mitenkään ylivoimainen en ole muihin verrattuna, ulkonäöltä arkisempi ja saatan punastellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla vain huonoa tuuria, mutta 8 kertaa lyhyen ajan sisään saattaa alkaa jo kertoa jotain vähän muustakin kuin tuurista.

Pointti on siinä, että vaikka haastattelut menevät mielestäsi mallikkaasti, on ilmeisesti aina joku, jolla menee vielä mallikkaammin. Tai sittn sun kokemus on vähän väärän laista tai suosittelijat ei olekaan niin hyviä kuin luulet.

Riippuu myös alasta. Esimerkiksi omalla alalla kilpailu työpaikoista yliopiston ulkopuolella on ollut aina todella veristä. Pitkä meriittilista ja hyvin mennyt haastattelukaan ei meinaa mitään, kun toinen hakija voi olla vielä kovempi.

Niin ja/tai toinen voi henkilö voidaan katsoa nykyiseen työtiimiin "porukkaan sopivimmaksi" ja hänet valitaan. 

Älä ap ainakaan masennu ja ota itseesi. Osaat tehdä hyviä hakemuksia ja olet osaava henkilö, koska pääset haastatteluun. Sinun kertasi koittaa vielä.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä olla arka hissukka EIKÄ roiman rempseä. Pitää olla asiallinen ja ja sellainen joka pitää huolta itsestään kävelemättä muiden yli.

Ja tyyppi, jonka mielestä on noloa "metsästää suosittelijoita" (=vakuuttaa edes jollekulle käytännössä, että voisi olla pätevä) ei todellakaan saa töitä. Sen mielestä olisi varmaan noloa tehdäkin niitä.

Anteeksi mutta mitähän yrität sanoa? Että pitää olla valmis kävelemään toisen yli, tai ainakin niin toimit suvereenisti. Saa kysyä jos on jotain kysyttävää, vai eikö tarvitse tiedät paremmin muiden asiat omasta mielestäsi. Onhan se noloa alkaa soittelemaan läpi vanhoja pomoja suosittelemaan, kun on ollut alalla josta suosituksia yksityis yrittäjänä itsekkin usemman vuoden. Ihmisestä puhutaan hänen muutenkin eikä sen. 

Olen kyllä saanut aina työn johon olen hakenut kunhan pääsen haastatteluun. Nyt olen vaihtamassa alaa josta minulla on myös kokemusta ja vaadittavia ominaisuuksia, mutta ongelma on siinä etten pääse haastatteluun ei se että henkilökohtaisesti minulla ei ole suostuttelijoita. Sanotaan näin, että itseppähän häviät sen oikeasti hyvän työntekijän jos uskottelet itsellesi asioita hakijoista, todellisuude sijaan, noin niin kuten minusta automationa teet. Kunhan kasvat tulet huomaamaan että kun rankkaa automatiolla ihmettelee sitä vanhempana, että moni tuli ihan omien uskomusten mukaan rankattua pois, ilman mitään pätevää selitystä edes itsellesi(ei jatkoon, olet heikoin lenkki, auf wiedersehen, pakkaa veitsesi ja lähde jne). Tiedän tämän been there. Veikkaan näin koska olet noin valmis tekemään rankkauksen ihan pelkästä mielijohteestasi. 

Hakemuksestani kyllä huomaa asiantuntemukseni ja innokuuteni sekä pätevyyteni, kyvykkyyden asiakaspalveluun, vaikkei koulutusta erikseen olekkaan.

Minusta sinun valmiit vastaukset eivät osoita että olisit kovinkaan pätevä vastaanmaan muutenkaan tällaisiin kysymyksiin. Olet asemassa jossa päätös on tehtävä, veikkaan edelleen, etkä kiinnitä siihen oikeasti sen suurempaa huomiota

Ongelma kohdallani on pitkä työhistoria ja yrittäjyys, mutta eri alalta, joka on kuitenkin jossainmäärin koskettanut uuttakin alaa. Sen lisäksi vuosia jo reilusti yli keski-iän. Kunhan pääsen haastatteluun pääsen paikkaan. Ko alalle ei ole kuin maksullista koulutusta joka ei ole ammattiinvalmistavaa ja ala perustuu käytännön osaamiseen ja tuntemiseen eikä koulutukseen jossa ei voi opetella muuta kuin teoriassa alaa. On koomista jos jokaisen tulee täyttäää suosittelija ehdon    ennenkuin pätevää hakijaa edes halutaan kuulla. Tietenkin pieniin yrityksiin ei edes haastatella vaan valitaan ihan eri metodeilla työntekijät. 

34 leuhka ja briljeeraa nolosti kahdella vieraalla kielellä, vaikka ei suomikaan ole hallussa. Ristiriitaisuudet ja asiavirheet vilisevät villisti: autom(a)atio, suostuttelija vs suosittelija. 

"Kunhan pääsen haastatteluun pääsen paikkaan" Öh, kummastakaan ei edelleenkään ole mitään takeita, omat uskomuksesi kun eivät sinullakaan välttämättä vastaa totuutta.

Jos nimittäin hakemuksestasi oikeasti huomaisi nuo uskomasi tai itsellesi uskottelemasi, niin varmasti pääsisit ainakin useammin haastatteluun. Koulutusta ei tule ikinä väheksyä.

Minulla on metalli alan Firma, jossa on yli 20 työntekijää. Minä en ota töihin miestä joka ei osaa kusta, miehellä pittää olla isot Munat että kusi lentää. Minä olen sitä mieltä että jos miehellä on Isot Munat hän osaa tehdä töitä, minä en luota pienimunaisiin miehiin. Vien työnhakija ensimmäiseksi nurkan taakse kuselle jos miehellä on pienet Munat sanon painu helvettiin. Kyllä miehen aivot ovat munissa sanokoon kuka mitä tahansa. Pidän firmassa kusi kilpailu kenen kusi lentää kauemmas se saa parhaat duunit. Jos miehen kusi ei lennä kahta metriä mies on täysi paska 

ehkä olet parempi valehtelemaan kirjallisesti hakemuksessa kuin livenä haastattelussa

Mä olin neljä kertaa peräkkäin 1. varalla takavuosina. Aina mietin että mikä on vikana. Sitten kun aloin miettiä että  hemmetti, siihen yhteenkin paikkaan oli 87 hakijaa, kolme haasteltiin niin 85 oli kuitenkin huonompia kuin minä.  Kun sain tämän epävarmuuden pois alkoi tulosta tulla. 

"Katso peiliin" on typerin neuvo ikinä kellekään työttömälle, eikä sillä tavalla ole kukaan saanut yhtään työpaikkaa. Aloin ajatella, että osa näistä työttömille neuvoa antavista on niin tyhmiä, että tuonkin tomppelin on joku palkannut, joten joku päivä se on minunkin vuoroni. Jotenkin tästä tuli itsevarmuutta ja sitten sainkin paikan, 42 hakijasta.  

Minulle ihan soitettiin, että tuletko töihin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on metalli alan Firma, jossa on yli 20 työntekijää. Minä en ota töihin miestä joka ei osaa kusta, miehellä pittää olla isot Munat että kusi lentää. Minä olen sitä mieltä että jos miehellä on Isot Munat hän osaa tehdä töitä, minä en luota pienimunaisiin miehiin. Vien työnhakija ensimmäiseksi nurkan taakse kuselle jos miehellä on pienet Munat sanon painu helvettiin. Kyllä miehen aivot ovat munissa sanokoon kuka mitä tahansa. Pidän firmassa kusi kilpailu kenen kusi lentää kauemmas se saa parhaat duunit. Jos miehen kusi ei lennä kahta metriä mies on täysi paska 

Toivon, että olet todella olemassa. Unelmieni ronski mies! Toi kusikilpailu on just hyvä! Niin LOL!