Lue keskustelun säännöt.
Kielen maisteri, millainen kielitaito sinulla oli valmistuessasi?
31.01.2019 |
Olen itse maisterivaiheen venäjän opiskelija, ja yksi kaunis päivä huomasin, että osaankin pääainettani melko huonosti siihen nähden, että pian pitäisi valmistua kielen asiantuntijaksi.
Katselin kielitaitotasojen määritelmiä, ja siellä esim. B2 tuntuu olevan lähimpänä omaa tasoani, vaikka olen suorittanut syventävistä opinnoistakin jo suurimman osan. Seuraavalle eli C1-tasolle tuntuu olevan vielä loputtoman pitkä matka, mutta gradua alan kuitenkin tehdä näillä taidoilla, eikä se tunnu olevan kovin hankalaakaan. Tieteelinen kieli on kuitenkin hyvin konventionaalista ja selkeää.
... mutta siihen helppous sitten loppuukin.
Käytännön elämässä pystyn höpisemään niitä näitä, mutta taidan silti tehdä määrättömästi virheitä - kukaan ei vaan puutu niihin. Youtube-videoiden kommenttiosioita lukiessani olen melko kujalla, sanoja ja ilmaisuja pitää tarkistaa ihan koko ajan. Englanninkielisillä sivuilla ei edes huomaan lukevansa vierasta kieltä.
Periaatteessa voisin siis valmistua tällä naurettavalla kielitaidolla. Nyt tuntuu siltä, että oppiakseni taitavaksi ja varmaksi puhujaksi ja kirjoittajaksi vaadittaisiin ainakin parin vuoden asuminen kielialueella, ja silloinkin pitäisi olla varmaan oppimismoodi päällä koko ajan ja työtehtävien riittävän vaativia, ettei mene pelkäksi puhekielen opetteluksi.
Millaisia kokemuksia muiden kielten opiskelijoilla ja valmistuneilla on - milloin mielestänne saavutitte kielessä sellaisen tason, johon olitte tyytyväisiä ja jolla pärjäsitte meilestänne (ja muidenkin mielestä ;) hyvin kaikissa eteen tulevissa tilanteissa.
Mitä tällaisen tason saavuttamiseksi vaadittiin? Millaisia pätkiä asuitte kielialueella ennen valmistumista? Käytittekö kieltä jatkuvasti myös opintojen ulkopuolella?
Tuliko teille koskaan sellainen tunne, että osaamisenne olikin vain harhainen kuvitelma?
Ymmärrän, että oppiminen on elinikäinen prosessi, mutta nyt tuntuu siltä, että on pantava vitonen silmään ja alettava tehdä töitä ihan urakalla ...
Kommentit (144)
Minä olin oleskellut pääaineeni (harrastukseni, rakkauteni, intohimoni kohde) kielialueella jonkin aikaa, aloitin opiskelut huomattavasti muita korkeammalta tasolta (minut vapautettiin aika monelta kurssilta, ja sain tästä syystä sanallisen arvion taidoistani) ja lopetin vielä korkeammalla. Valmistumisesta on yli kaksikymmentä vuotta, ja vaikka olin tuolloin olevinani tosi hyvä, en ollut mitään verrattuna siihen, mitä olen nyt. Löysin äskettäin kirjan, johon olin opintojeni loppuvaiheissa merkinnyt tuntemattomat tai muuten vain tarkistettavat sanat, ja järkytyin: enkö minä aargh tuotakaan muka tiennyt?
Mutta se sivuaine. Saksa. Nykyisin en edes mainitse saksanopintojani, kun on pienikin vaara siitä, että joku ryhtyy puhumaan minulle saksaa. Kirjoitin lukiossa lubenterin ja olin liian kunnianhimoinen; ajattelin, että kyllä se taito sitten karttuu. Karttuihan se, mutta ei millään mittapuulla riittävästi. Olin saksalaisturistien oppaana pari kesää ja opetinkin saksaa aikuisille muutamana vuonna, mutta edelleen häpeän silmät päästäni puutteellisen taitoni vuoksi. Tiedän tekeväni virheitä ja hapuilevani sanoja ihan liian uutterasti.
Minulla oli aikoinani nelikymppinen pomo, joka oli lukenut pääkielenään venäjää. Kerran päähäni pälkähti fraasi lukiovenäjän ajoilta - очень приятно - ja kysyin häneltä, mitä se taas tarkoittikaan. Hän ei muistanut. Aika nolona hän selitti, ettei ollut käyttänyt kieltä pitkään aikaan. Ei hän muitakaan kieliä puhunut kovin hyvin, joten kai hänellä oli muita taitoja, joilla pärjäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kyllä vielä valmistunut, mutta vastaan kuitenkin. Mulla kans venäjä pääaine, gradu ja muutama kurssi puuttuu. Ja siis joo, ihan samaa mieltä että kielitaito ei ole kyllä läheskään niin hyvä mitä oisin odottanut :( musta vielä opintoihin kuuluu niin paljon kaikkea hölynpölyä, joka ei edesauta kielitaidon kehittymistä. Millaisiin työtehtäviin suuntaat?
Tiedotushommia varmaankin, ei siis opetusta eikä kielenkääntämistä.
On kyllä mielenkiintoista, että joku pystyy unohtamaan pääainekielensä perusfraasin. Kaikki on siis mahdollista. Olen itse ajatellut, että kieltä ei noin vain unohdeta, tauon jälkeen tarvitaan vähän ruosteenrapsutusta ja se siitä, mutta tässäkin ihmiset ovat näemmä hyvin erilaisia.
Vois olla mielenkiintoista verrata vaikka ranskan, englannin ja venäjän pääaineilijoiden kielitaitoa opintojen lopussa. Enkkulaiset porskuttavat kaukana horisontissa, kun muut tulevat miten kuten perässä.
Eihän yliopisto opeta periaatteessa puhumaan hyvin kieltä, vaan kouluttaa kielentutkijaksi pikemminkin.
Itsekin olen kielenopiskelija yliopistossa kaukana C1-tau C2-tasosta puhumisen osalta. En usko, että meidän proffa tuntee kaikki nykyslangin uudet ilmaisut kyseisessä kielessä tai puhui kuin vettä vaan sitä kieltä aiheesta kuin aiheesta. Sen sijaan hän varmaan tuntee esimerkiksi eri passiivirakenteiden erot ja vivahteet yms.
Saksa oli pääaine ja opin puhumaan sujuvasti aineopintojen jälkeen, puolen vuoden opiskelu Saksassa oli avainasemassa. Venäjääkin luin aineopinnot, mutta kieliharjoittelusta huolimatta ei sujunut yhtä hyvin. Työelämässä tarvitsen saksaa vähiten osaamistani kielistä. Venäjää puhun kun on pakko ja olen pakottanut itseni puhumaan. Lopulta kieli on viestinnän väline, ihan sama vaikka mongerran virheellisesti, jos tulen ymmärretyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heikko oli ainakin puhumisen osalta. Tosin opinnot jäivät kandin tasolle ja saksaa luin.
Joo ei mullakaan mairittelevasti suju. Sivuaineen kieltä puhun korkeintaan auttavasti 😑 Työllistyin asiakaspalveluun pääaineeni kielellä, ja työt ovat opettaneet, mutta vaikeaa on. Välttelen sen vieraan kielen puhumista, vaikka sain työsopimuksen sen takia... 😒
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, itse olen englannin pääaineopiskelija graduvaiheessa tällä hetkellä ja kyllä tuo kielitaito aika heittämällä menee ihan sinne C2:en, mutta englannin kanssa taitaa olla vähän eri tilanne koska sitä on ympäristössä ihan täällä Suomessakin enemmän kuin muita kieliä poislukien toki nämä kotimaiset. Ei meiltäkään kaikki valmistu ihan tällä tasolla, oma kielitaitoni on kehittynyt runsaalla ja moninpuolisella lukemisella ja puolen vuoden asumisella Britanniassa. Olen myös vähän vanhempi opiskelija ja vietin muutaman vuoden tässä välissä työelämässä missä kieltä joutui käyttämään runsaasti ja monipuolisesti.
Ei B2 ole huono ja jos teet valmistumisen jälkeen töitä venäjäksi, olet nopeasti C1. Kukaan ei odota, että vastavalmistunut on täydellinen asiantuntija missään muussakaan pääaineessa - miksi kielissä pitäisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kiinnostava ketju! Opiskelin harvinaista kieltä (ei esim. tarjota missään suomalaisessa koulussa) maisteriksi asti. Opiskelut alkoivat nollatasolta. Vaihto kohdemaassa oli vuoden, mikä oli tietoinen valinta, kun ajattelin, että puolessa vuodessa ei oppisi tarpeeksi. Valmistuessani olin varmaankin jossain C1-C2-tasojen välillä, nyt siellä välillä vieläkin, mutta vähän korkeammalla. Opin puhumaan sujuvasti ehkä kahdessa vuodessa, tosin kehuja kielitaidostani sain jo ensimmäisen vuoden jälkeen.
Paljon tein töitä ja otin kielen käyttöön heti opintojen alusta alkaen. Opiskelin kaikki perusasiat tarkasti. Etsin myös yliopiston ulkopuolella mahdollisuuksia käyttää kieltä. Nykyään puhuessani tiedän puhuvani oikein, paitsi jos en osaa sanoa jotain, teen mielelläni tietoisen ratkaisun arvata, jotta keskustelu etenisi. Se ei haittaa, sillä aina ymmärretään, ja natiivit korjaavat. Uskon, että monet valmistuivat minua heikommalla kielitaidolla. Itselleni ennen pääainekielen opettelua kielet olivat intohimo ja minulla oli jo näkemys siitä, miten kieliä voi oppia ja tavoitetaso oli korkealla.
Opintojeni aikana minulla oli harhakäsitys, että ollakseen kielen ammattilainen täytyy osata vierasta kieltä yhtä hyvin kuin äidinkieltä. Tämän tajusin valmistumisen kynnyksellä vääräksi uskoksi. Myös vieraana kielenä puhumisella on paikkansa. Pitkilläkään yliopisto-opinnoilla ei voi korvata sitä, ettei ole käynyt päivääkään kys. maan koulujärjestelmää ja että pieni vieras korostus jää. Joten äidinkieliseksi ei voi tulla. Ja se on ok. Toisaalta ajattelen, että jos kielellä aikoo työllistyä, niin pitää osata sitä erittäin erittäin hyvin. Työnantajat eivät usein erota kielitaitoa kielitaidosta.
Viestin 11 kirjoittaja jatkaa vielä toteamalla, että "en osaa tarpeeksi hyvin tätä kieltä, jotta voisin valmistua maisteriksi" on varmaankin luonnollinen reaktio, vaikka kielitaito olisi hyväkin. Uskon, että rakentamalla tilanteita, jossa kieltä tulee harjoiteltua lisää, pääsee eteenpäin, kehitystä ei huomaa joka päivä, vaan pikku hyppäyksissä. Jos olen käsittänyt oikein, niin tuolla B2/C1-taitotasolla tasoilla nouseminen on juuri kaikista työläintä, eli ei kun eteenpäin vain ja paljon tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä mielenkiintoista, että joku pystyy unohtamaan pääainekielensä perusfraasin. Kaikki on siis mahdollista. Olen itse ajatellut, että kieltä ei noin vain unohdeta, tauon jälkeen tarvitaan vähän ruosteenrapsutusta ja se siitä, mutta tässäkin ihmiset ovat näemmä hyvin erilaisia.
Vois olla mielenkiintoista verrata vaikka ranskan, englannin ja venäjän pääaineilijoiden kielitaitoa opintojen lopussa. Enkkulaiset porskuttavat kaukana horisontissa, kun muut tulevat miten kuten perässä.
Näin jälkeen päin ajatellen pomoni näytti niin säikähtäneeltä, että on mahdollista, ettei hän ehkä ollut edes valmistunut mistään. Noihin aikoihin oli työelämässä myös aika paljon humkandeja, joilla oli tuo ikuisen keskeyttäjän tutkinto eli suurin piirtein perusopinnot ja kaikenlaista helppoa ja kivaa sälää siinä lisäksi. Aika rumasti sanottu, mutta totta se on.
Nro 2
Kuulostaa niin tutulta! Meille sanottiinkin jo opintojen alussa, että perusopintojen jälkeen venäjän pääaineopiskelijan ei vielä oletetakaan hallitsevan kieltä, vaan siinä vaiheessa on hyvät edellytykset oppia kieli sujuvasti. Mä en kyllä koskaan sinne sujuvuuteen päässyt... Oon vähän arka kielenkäyttäjä enkä mieluusti kerro ihmisille, että venäjä oli pääaineeni. Toki pärjään kielitaidollani esim. venäjän-matkoillani, mutta vaikkapa tulkkaushommiin n lähtisi mistään hinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista luettavaa näin ei-kieltenopiskelijan näkökulmasta. Ovatko tällaiset valmistumisvaiheen fiilikset yleisiä siis nimenomaan juuri venäjän ja saksan opiskelijoiden keskuudessa? Mistä tuo mahtaa johtua, ihan vain altistuksen vähäisyydestä verrattuna esim. englantiin?
Opiskelin saksasta maisteriksi. Totesin, etten osaa puhua oikeastaan kuin hyvääpäivää, joten vaihdoin alaa.
Vierailija kirjoitti:
Noh, itse olen englannin pääaineopiskelija graduvaiheessa tällä hetkellä ja kyllä tuo kielitaito aika heittämällä menee ihan sinne C2:en, mutta englannin kanssa taitaa olla vähän eri tilanne koska sitä on ympäristössä ihan täällä Suomessakin enemmän kuin muita kieliä poislukien toki nämä kotimaiset. Ei meiltäkään kaikki valmistu ihan tällä tasolla, oma kielitaitoni on kehittynyt runsaalla ja moninpuolisella lukemisella ja puolen vuoden asumisella Britanniassa. Olen myös vähän vanhempi opiskelija ja vietin muutaman vuoden tässä välissä työelämässä missä kieltä joutui käyttämään runsaasti ja monipuolisesti.
'
Ihan uteliaisuudesta: miksi olet pannut tuonne tekstin keskelle pilkun?
Aineen proffan kanssa tuli juteltua valmistumisvaiheessa tästä. Hänelläkin oli tuntuma, että venäjästä valmistutaan heikommalla kielitaidolla kuin esimerkiksi saksasta. Englannissa lähtötaso on ihan omansa, saksaa oli tuohon aikaan tosi moni oppinut au pairina ollessaan, muut...
Vierailija kirjoitti:
Aineen proffan kanssa tuli juteltua valmistumisvaiheessa tästä. Hänelläkin oli tuntuma, että venäjästä valmistutaan heikommalla kielitaidolla kuin esimerkiksi saksasta. Englannissa lähtötaso on ihan omansa, saksaa oli tuohon aikaan tosi moni oppinut au pairina ollessaan, muut...
Koska käytännössä "kaikki" osaavat nykyään varsin paljon englantia, englannin kohdalla kielitaidosta puhuminen on yksityiskohdista saivartelua ja virheiden etsimistä heinäsuovasta. Kun oppii yhden harvinaisen sanan, unohtaa toisen.
Itseltäni pisteet menee esim.aasialaisten kielten aikuisopiskelijoille ja muille, jotka ovat oikeasti joutuneet näkemään tietoista vaivaa oppiakseen perusjutut saati enemmän.
Kyllä se niin on, että yliopistossa kieltä x opiskelleen täytyy osata kieltä x kohtuullisen hyvin. Natiivitasoinen ei tarvi olla, mutta puhetta pitää tulla sujuvasti ja kirjallista kieltä ymmärtää täysin pl. jotkut erikoissanat. Ymmärrän, ettei yliopisto sitä opeta suoraan, mutta siitä syystä pitää mennä asumaan sinne kielialueelle tai muulla tavoin pitää huolta, että harjoitusta tulee tarpeeksi.
Venäjä sinänsä on huono valinta opiskella ylipäätään pääaineena. Mitä ihmettä perussuomalainen ajattelee tarjoavansa venäjäksi, kun meillä on maa täynnä venäläisiä, joille se on äidinkieli? Erityisesti jos se venäjä ei edes irtoa kunnolla. Tottakai kantasuomalaisellekin on paikka venäjäntaitoisena, mutta sitten sitä venäjää pitää osata kanssa ja kunnolla, puhua ja kirjoittaa. Tällöin voi saada etulyöntiaseman näihin venäläisiin natiiveihin verrattuna, jotka ei välttämättä taas hallitse kunnolla suomea ja nuorimmat ei osaa kirjoittaa venäjää, vaikka puhuvat sitä.
En ole kyllä vielä valmistunut, mutta vastaan kuitenkin. Mulla kans venäjä pääaine, gradu ja muutama kurssi puuttuu. Ja siis joo, ihan samaa mieltä että kielitaito ei ole kyllä läheskään niin hyvä mitä oisin odottanut :( musta vielä opintoihin kuuluu niin paljon kaikkea hölynpölyä, joka ei edesauta kielitaidon kehittymistä. Millaisiin työtehtäviin suuntaat?