Lue keskustelun säännöt.
Kielen maisteri, millainen kielitaito sinulla oli valmistuessasi?
31.01.2019 |
Olen itse maisterivaiheen venäjän opiskelija, ja yksi kaunis päivä huomasin, että osaankin pääainettani melko huonosti siihen nähden, että pian pitäisi valmistua kielen asiantuntijaksi.
Katselin kielitaitotasojen määritelmiä, ja siellä esim. B2 tuntuu olevan lähimpänä omaa tasoani, vaikka olen suorittanut syventävistä opinnoistakin jo suurimman osan. Seuraavalle eli C1-tasolle tuntuu olevan vielä loputtoman pitkä matka, mutta gradua alan kuitenkin tehdä näillä taidoilla, eikä se tunnu olevan kovin hankalaakaan. Tieteelinen kieli on kuitenkin hyvin konventionaalista ja selkeää.
... mutta siihen helppous sitten loppuukin.
Käytännön elämässä pystyn höpisemään niitä näitä, mutta taidan silti tehdä määrättömästi virheitä - kukaan ei vaan puutu niihin. Youtube-videoiden kommenttiosioita lukiessani olen melko kujalla, sanoja ja ilmaisuja pitää tarkistaa ihan koko ajan. Englanninkielisillä sivuilla ei edes huomaan lukevansa vierasta kieltä.
Periaatteessa voisin siis valmistua tällä naurettavalla kielitaidolla. Nyt tuntuu siltä, että oppiakseni taitavaksi ja varmaksi puhujaksi ja kirjoittajaksi vaadittaisiin ainakin parin vuoden asuminen kielialueella, ja silloinkin pitäisi olla varmaan oppimismoodi päällä koko ajan ja työtehtävien riittävän vaativia, ettei mene pelkäksi puhekielen opetteluksi.
Millaisia kokemuksia muiden kielten opiskelijoilla ja valmistuneilla on - milloin mielestänne saavutitte kielessä sellaisen tason, johon olitte tyytyväisiä ja jolla pärjäsitte meilestänne (ja muidenkin mielestä ;) hyvin kaikissa eteen tulevissa tilanteissa.
Mitä tällaisen tason saavuttamiseksi vaadittiin? Millaisia pätkiä asuitte kielialueella ennen valmistumista? Käytittekö kieltä jatkuvasti myös opintojen ulkopuolella?
Tuliko teille koskaan sellainen tunne, että osaamisenne olikin vain harhainen kuvitelma?
Ymmärrän, että oppiminen on elinikäinen prosessi, mutta nyt tuntuu siltä, että on pantava vitonen silmään ja alettava tehdä töitä ihan urakalla ...
Kommentit (144)
Enemmän näkisin niin, että venäjän, saksan ym. taito on tosi hyvä asia suomalaiselle, mutta sen lisäksi pitää olla jotakin muuta osaamista. Pelkkä kielitaito ei riitä. Siitä syystä sen ei tarvitsekaan olla natiivitasoista (eikä itse asiassa voikaan olla).
Englannin hiominen taas on ihan fiksua, koska suomalaisten hyvästä kielitaidosta huolimatta kielentarkastajia tarvitaan paljon. Englannin kääntäjä, jonka kielitaito riittää siihen, että teksti ei ole "englanniksi kirjoitettua suomea" vaan oikeaa englantia, on todella tarpeellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Englannin kääntäjä, jonka kielitaito riittää siihen, että teksti ei ole "englanniksi kirjoitettua suomea" vaan oikeaa englantia, on todella tarpeellinen.
Tämä on todellakin totta. Samoin aivan liikaa näkee "suomeksi kirjoitettua englantia".
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aineen proffan kanssa tuli juteltua valmistumisvaiheessa tästä. Hänelläkin oli tuntuma, että venäjästä valmistutaan heikommalla kielitaidolla kuin esimerkiksi saksasta. Englannissa lähtötaso on ihan omansa, saksaa oli tuohon aikaan tosi moni oppinut au pairina ollessaan, muut...
Koska käytännössä "kaikki" osaavat nykyään varsin paljon englantia, englannin kohdalla kielitaidosta puhuminen on yksityiskohdista saivartelua ja virheiden etsimistä heinäsuovasta. Kun oppii yhden harvinaisen sanan, unohtaa toisen.
Itseltäni pisteet menee esim.aasialaisten kielten aikuisopiskelijoille ja muille, jotka ovat oikeasti joutuneet näkemään tietoista vaivaa oppiakseen perusjutut saati enemmän.
Jaha, maallikko saapui pätemään.
Vierailija kirjoitti:
Eihän yliopisto opeta periaatteessa puhumaan hyvin kieltä, vaan kouluttaa kielentutkijaksi pikemminkin.
Itsekin olen kielenopiskelija yliopistossa kaukana C1-tau C2-tasosta puhumisen osalta. En usko, että meidän proffa tuntee kaikki nykyslangin uudet ilmaisut kyseisessä kielessä tai puhui kuin vettä vaan sitä kieltä aiheesta kuin aiheesta. Sen sijaan hän varmaan tuntee esimerkiksi eri passiivirakenteiden erot ja vivahteet yms.
Ei yliopisto kouluta "paremminkin kielentutkijaksi", vaan kielen asiantuntijaksi. Kielen- tai kirjallisuudentutkijan työ on harvojen herkkua enkä tiedä, kuinka moni niistä olisi edes kiinnostunut. Proffan tietenkin kuuluu tietää oman alansa erikoisuudet, mutta onhan hänen puhekielen osaamisensakin ihan eri tasoa kuin vastavalmistuneen.
Nykyslangin uudet ilmaisut taas ... no, niitä eivät osaa täydellisesti natiivitkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, itse olen englannin pääaineopiskelija graduvaiheessa tällä hetkellä ja kyllä tuo kielitaito aika heittämällä menee ihan sinne C2:en, mutta englannin kanssa taitaa olla vähän eri tilanne koska sitä on ympäristössä ihan täällä Suomessakin enemmän kuin muita kieliä poislukien toki nämä kotimaiset. Ei meiltäkään kaikki valmistu ihan tällä tasolla, oma kielitaitoni on kehittynyt runsaalla ja moninpuolisella lukemisella ja puolen vuoden asumisella Britanniassa. Olen myös vähän vanhempi opiskelija ja vietin muutaman vuoden tässä välissä työelämässä missä kieltä joutui käyttämään runsaasti ja monipuolisesti.
'
Ihan uteliaisuudesta: miksi olet pannut tuonne tekstin keskelle pilkun?
Täsmennän kysymystäni. Luulisi, että kieltenopiskelija käyttäisi välimerkkejä sekä tietokoneella että puhelimella niin automaattisesti, ettei hänen tarvitsisi edes ajatella niitä. Minun ainakin pitäisi oikein pinnistellä, jotta saisin aikaan yllä näkyvän tekstin kaltaisen pilkuttoman putken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin saksaa pääaineena, ja opiskeluaikana vietin yli vuoden Saksassa (vaihto + työharjoittelu). Valmistuessa kielitaito oli B2-C1-tasoa, mutta koska en löytänyt alani töitä, taidot ovat päässeet pahasti ruostumaan. Ymmärrän edelleen saksaa kohtalaisen hyvin, mutta puhuminen on asia erikseen.
Itse olen asunut ulkomailla yli kymmenen vuotta ja sitä ennen opiskellut ko. maan kieltä A-kielenä koko kouluajan. En ymmärtänyt miltei sanaakaan, kun kävin lukioikäisenä ensimmäistä kertaa nykyisessä kotimaassani, vaikka olin koulussa hyvä opiskelija. Yliopistossa opetuksen ja muiden opiskelijoiden taso oli mielestäni ihan hyvä, itselleni kaikki oli helppoa, kun olin jo siinä vaiheessa asunut täällä joitakin aikoja. Olen tosin sittemmin huomannut, että kaikesta huolimatta vieraan kielen oppiminen on aivan järisyttävän pitkä prosessi. Vielä nytkin törmään sanoihin tai asioihin, joita en osaa, tai teen virheitä. Tosin "virheitä" tekevät myös natiivipuhujat.
Kielessä ja sen oppimisessa erityisen hankalaa on myös sen kulttuurinen ulottuvuus, jota ei voi hallita, ellei asu pitkiä aikoja maassa tai ota muuten erityisen hyvin selvää sen kulttuurista. Itseltäni meni vuosia monet vitsit ohi, kun en voinut tajuta niiden kulttuurista kontekstia.
Toisaalta en suomen kieleni ei kehity nykyään samaa tahtia kuin Suomessa asuvien suomalaisten, koska asiat ja yhteiskunta kehittyvät ja kieli niiden mukana, enkä ole paikalla kokemassa sitä.
Myös vieraan kielen ääntäminen on juttu sinänsä. Itse äännän lähes natiivin kaltaisesti, mutta monet maassa minua kauemmin asuvat ovat säilyttäneet oman ääntämyksensä. Hassua on, että usein ihmiset ajattelevat etteivät he osaa puhua kieltä kunnolla vain siksi, että ääntämys on mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Englannin kääntäjä, jonka kielitaito riittää siihen, että teksti ei ole "englanniksi kirjoitettua suomea" vaan oikeaa englantia, on todella tarpeellinen.
Tämä on todellakin totta. Samoin aivan liikaa näkee "suomeksi kirjoitettua englantia".
Oma lukunsa ovat lehtien lainaukset englanninkielisestä materiaalista. Kammottavia käännöksiä
Hiljattain oli HS:ssa juttu, jossa kerrottiin venäläisluistelijan "juovan dopingia". Ei se google vaan aina riitä - vaikka varmasti isoissa toimituksissa on isojen kielten osaajia joka lähtöön. Tai ainakin entisiä opiskelijoita ;)
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista luettavaa näin ei-kieltenopiskelijan näkökulmasta. Ovatko tällaiset valmistumisvaiheen fiilikset yleisiä siis nimenomaan juuri venäjän ja saksan opiskelijoiden keskuudessa? Mistä tuo mahtaa johtua, ihan vain altistuksen vähäisyydestä verrattuna esim. englantiin?
Venäjää opetetaan edelleen Suomessa niin vähän pitkänä vieraana kielenä, että yliopistoon on pakko hyväksyä venäjää lukemaan myös lyhyen venäjän kirjoittaneita. Selvää on, että lukion kurssit eivät riitä vakiinnuttamaan kielitaitoa, kun aikaa menee ihan aakkosten opetteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venäjän aakkosten opettelu ei vie paljoa aikaa, ei ne niin paljon eroa meidän aakkosistamme.
Juu venäjän vaikeus ei ole aakkosissa vaan verbeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Venäjän aakkosten opettelu ei vie paljoa aikaa, ei ne niin paljon eroa meidän aakkosistamme.
Mites kaunokirjoituksen osaaminen ja aitojen käsialojen lukeminen, kyrillisen tekstin tuottaminen qwerty-näppäimillä kymmensormijärjestelmää soveltaen tai jopa kyrillisellä näppiksellä? Vaati ainakin itseltäni harjoittelua. Eikä tietenkään aakkoset ole vaikeinta venäjässä, mutta rikka rokassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Venäjän aakkosten opettelu ei vie paljoa aikaa, ei ne niin paljon eroa meidän aakkosistamme.
Mites kaunokirjoituksen osaaminen ja aitojen käsialojen lukeminen, kyrillisen tekstin tuottaminen qwerty-näppäimillä kymmensormijärjestelmää soveltaen tai jopa kyrillisellä näppiksellä? Vaati ainakin itseltäni harjoittelua. Eikä tietenkään aakkoset ole vaikeinta venäjässä, mutta rikka rokassa.
Qwerty-näppäimistöllehän saa sellaisen erikoisnäppäinkartan, jonka kautta länkkärikirjaimet laitetaan tuottamaan lähin kyrillinen vastineensa. Auttoi mulla hyvin paljon. Toki käsialojen lukeminen vaatii harjaannusta.
Niin ja olen toki itse venäjän kielen harrastelija, en kielenkäytön ammattilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse taas opiskelin pääaineena ruotsia. Valmistuin ihan äskettäin loppuvuodesta ja nyt etsin tiedotukseen ja viestintään liittyvää työtä. Opiskelin Itä-Suomessa, jossa ei ruotsia tarvita ollenkaan. Kuukauden kieliharjoittelun suoritin opintojeni aikana Ruotsissa. En kyllä itsekään ajattele, että olisin ruotsin kielessä C1-tasolla todellakaan. Koen myös, että ruotsin ymmärtäminen ja kirjallinen tuottaminen on minulle jonkin verran luontevampaa kuin puhuminen, mikä johtuu juuri siitä, etten ole kielialueella ollut tarpeeksi kauan. Oma aktiivisuus on aika avainasemassa kielen opiskelijalla.
Joku mietti tuolla aiemmin, miksi juuri saksa ja venäjä tuntuvat olevan vaikeita kieliä ottaa haltuun. Niin ... syitä on varmasti monia. Saksasta en osaa sanoa mitään, osaisiko joku muu? Venäjän partisiipit ovat hankalia ja kirjakielessä niitä tarvitaan aina. Puhuminen taas ...
.. Esimerkiksi Ville Haapasalon venäjää on helppo ymmärtää, siellä hän hohottelee ohjelmissaan maalaisukkojen kanssa, daa daa, kalaan pitäisi päästä, otetaas huikat. Sitä harhaisena päivänä saattaa erehtyä luulemaan olevansa hyväkin. Sitten kun ääneen pääsee keski-ikäinen kirjallisuudesta kiinnostunut naisihminen, ollaan ihan eri todellisuudessa.
Jossain mielessä taas venäjä on ollut helpompaa kuin vaikkapa ranska. Pystyin kahden vuoden lukiovenäjällä juttelemaan (pakon edessä) ihan asiaakin, mutta ranska on jäänyt mysteeriksi, vaikka kirjoitin siitä E:n. Maan kulttuuri taitaa olla iso vaikuttaja näissä kieliasioissa. Jos alkuasukkaat eivät osoita kiinnostusta tai halua kontaktiin, niin paha siinä on lähteä keskustelutaitoja harjoittelemaan. Olen ymmärtänyt, että ranskaa pitää osata kohtalaisesti, ennen kuin sillä kannattaa ruveta häiritsemään paikallisia. Olenko ihan väärässä?
Olisi mukava kuulla myös ranskan pääaineilijoiden kokemuksia.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse taas opiskelin pääaineena ruotsia. Valmistuin ihan äskettäin loppuvuodesta ja nyt etsin tiedotukseen ja viestintään liittyvää työtä. Opiskelin Itä-Suomessa, jossa ei ruotsia tarvita ollenkaan. Kuukauden kieliharjoittelun suoritin opintojeni aikana Ruotsissa. En kyllä itsekään ajattele, että olisin ruotsin kielessä C1-tasolla todellakaan. Koen myös, että ruotsin ymmärtäminen ja kirjallinen tuottaminen on minulle jonkin verran luontevampaa kuin puhuminen, mikä johtuu juuri siitä, etten ole kielialueella ollut tarpeeksi kauan. Oma aktiivisuus on aika avainasemassa kielen opiskelijalla.
Millainen kieliharjoittelu teillä oli? Sisälsikö opintoja vai saiko valita tyylin itse?
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aineen proffan kanssa tuli juteltua valmistumisvaiheessa tästä. Hänelläkin oli tuntuma, että venäjästä valmistutaan heikommalla kielitaidolla kuin esimerkiksi saksasta. Englannissa lähtötaso on ihan omansa, saksaa oli tuohon aikaan tosi moni oppinut au pairina ollessaan, muut...
Koska käytännössä "kaikki" osaavat nykyään varsin paljon englantia, englannin kohdalla kielitaidosta puhuminen on yksityiskohdista saivartelua ja virheiden etsimistä heinäsuovasta. Kun oppii yhden harvinaisen sanan, unohtaa toisen.
Itseltäni pisteet menee esim.aasialaisten kielten aikuisopiskelijoille ja muille, jotka ovat oikeasti joutuneet näkemään tietoista vaivaa oppiakseen perusjutut saati enemmän.
Jaha, maallikko saapui pätemään.
-Jos olisin ollut väärässä, olisit voinut keskittyä siihen eli ilmeisesti olin oikeassa eli englannin opiskelija tulee valmiiseen pöytään muiden vieraiden kielten opiskelijoihin verrattuna.
-Olen aika kaukana maallikosta keskivertoihmiseen verrattuna, kun kuuden kieliparin käännöspätevyydet jo löytyy ja käännöstöitä tehty useammalle eri taholle ja käyty kursseja kymmenissä eri kielissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista luettavaa näin ei-kieltenopiskelijan näkökulmasta. Ovatko tällaiset valmistumisvaiheen fiilikset yleisiä siis nimenomaan juuri venäjän ja saksan opiskelijoiden keskuudessa? Mistä tuo mahtaa johtua, ihan vain altistuksen vähäisyydestä verrattuna esim. englantiin?
Venäjää opetetaan edelleen Suomessa niin vähän pitkänä vieraana kielenä, että yliopistoon on pakko hyväksyä venäjää lukemaan myös lyhyen venäjän kirjoittaneita. Selvää on, että lukion kurssit eivät riitä vakiinnuttamaan kielitaitoa, kun aikaa menee ihan aakkosten opetteluun.
Nyt, kun kuulijoina on kieli-ihmisiä, palan halusta päästä kertomaan, että 80-luvulla pääsi yliopistoon opiskelemaan pääaineenaan venäjän kääntämistä ja tulkkausta osaamatta sanaakaan venäjää. Pääsykokeisiin mentiin arvosanojen perusteella ja kaksipäiväisissä pääsykokeissa käännettiin hakijat nurinperin, ravisteltiin ja katsottiin, mitä kykyjä heillä oli. Tehtävänä oli muun muassa analysoida jonkun proffaporukan keksimää kieltä, josta etsittiin verbejä ja päätteitä ja viittauksia ynnä muita elementtejä. Kirjallisten kokeiden lisäksi oli haastatteluja, joiden avulla katsottiin "yleiskielellisiä" ja henkisiä kykyjä ja valmiuksia. Venäjänlukijat eivät koskaan lopettaneet opiskelemista siksi, että se olisi käynyt ylivoimaiseksi; mikään ei ollut ylivoimaista sille porukalle, joka pääsi niistä pääsykokeista läpi. Me muiden kielten opiskelijat aloitimme ensimmäisen syksymme kevyellä jutustelulla, mutta venäjän osasto tuijotti yömyöhään sibilantteja ja ihmetteli olla-verbin olemattomuutta. :)
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aineen proffan kanssa tuli juteltua valmistumisvaiheessa tästä. Hänelläkin oli tuntuma, että venäjästä valmistutaan heikommalla kielitaidolla kuin esimerkiksi saksasta. Englannissa lähtötaso on ihan omansa, saksaa oli tuohon aikaan tosi moni oppinut au pairina ollessaan, muut...
Koska käytännössä "kaikki" osaavat nykyään varsin paljon englantia, englannin kohdalla kielitaidosta puhuminen on yksityiskohdista saivartelua ja virheiden etsimistä heinäsuovasta. Kun oppii yhden harvinaisen sanan, unohtaa toisen.
Itseltäni pisteet menee esim.aasialaisten kielten aikuisopiskelijoille ja muille, jotka ovat oikeasti joutuneet näkemään tietoista vaivaa oppiakseen perusjutut saati enemmän.
Jaha, maallikko saapui pätemään.
-Jos olisin ollut väärässä, olisit voinut keskittyä siihen eli ilmeisesti olin oikeassa eli englannin opiskelija tulee valmiiseen pöytään muiden vieraiden kielten opiskelijoihin verrattuna.
-Olen aika kaukana maallikosta keskivertoihmiseen verrattuna, kun kuuden kieliparin käännöspätevyydet jo löytyy ja käännöstöitä tehty useammalle eri taholle ja käyty kursseja kymmenissä eri kielissä.
Höpö höpö. Sinä, Mies1985, et ole käynyt koulussa sen enempää kuin töissäkään. Kursseja kyllä olet käynyt hirveän määrän, mutta kansanopistoista ei ammattia hankita.
Mikä muuten on "kieliparin käännöspätevyys"? Mistä sen saa ja mitä siihen kuuluu?
Toki kunnioitan siis myös saksan, venäjän ja jopa ruotsin yms. opiskelijoita, jotka joutuvat käytännössä tekohengittämään kieltä päähän jatkuvasti, sillä kielialueet ja kiinnostavat mediat ovat niin paljon näkymättömämpiä kuin englannin kohdalla.