Lue keskustelun säännöt.
Oletko keskustellut vanhempasi hoitamisesta itse?
31.01.2019 |
Ja mikä on ollut vastauksena..
Huolettaa tää vanhainhoidon taso..
Mutta monet vanhukset ovat itaepäisiä/ehkä jossain määrin itsekkäitäkin laittaessaan itse omat lapsensa muisen hoidettavaksi ja vanhempansa laitoksiin ja tarkkoja omasta yksityisyydestään eikä elo omien aikuisten lasten kanssa välttämättä toimimideaalisti.
Mikä neuvoksi..
Kommentit (18)
Laitokseen menee. Ei ole mahdollisuutta hoitaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuule, mietitäänpä:
muistisairas äitini ei ole edes terveenä ollessaan koskaan käynyt nykyisessä kodissani, ei edes kaupungissa, missä nykyisin asun. Hän on lonkkavikainen ja asuintilat ovat meillä toisessa kerroksessa, saunatilat kellarikerroksessa, sisääntulo keskikerroksessa. Minä lähden töihin 6:30-7:00 ja palaan 17:45-18:45. Millaista luulisit hänen elämänlaatunsa olevan, jos hänet jätettäisiin yksin vieraaseen paikkaan lähes 12 tunniksi lukkojen taakse?
Vaikea tilanne. Oma äitini hylännyt molemmat sisarensa laitoksiin..
Vanhempansa kuolleet jo kauan sitten. Ei ainakaan esimerkkiä hänen omasta huoenpidostaan vanhenevia perheenjäseniä kohtaan..552
Vierailija kirjoitti:
No kuule, mietitäänpä:
muistisairas äitini ei ole edes terveenä ollessaan koskaan käynyt nykyisessä kodissani, ei edes kaupungissa, missä nykyisin asun. Hän on lonkkavikainen ja asuintilat ovat meillä toisessa kerroksessa, saunatilat kellarikerroksessa, sisääntulo keskikerroksessa. Minä lähden töihin 6:30-7:00 ja palaan 17:45-18:45. Millaista luulisit hänen elämänlaatunsa olevan, jos hänet jätettäisiin yksin vieraaseen paikkaan lähes 12 tunniksi lukkojen taakse?
Hmm.
Eli vastaus on nähtävästi ei. Koska välit ohuet alunperinkin. Aika moni vanhus on kirjoituaten mukaan pitänyt aika heikosti välejään erityisesti tyttäriinsä, mikäli vauvapalstaa on uskominen. Mistähän se johtuu..
Sodan jälkeisten sukupolvien itsekkyys vs itsekeskeisyys? Entitlement vain itselle. Ei omille vanhemmille vs lapsiensa pyyteettömään auttamiseen. Syyllistäjien sukupolvi, kuulee usein.
Olen keskustellut. Äitini ehdottomasti ei halua sellaista. Hän sanoo, että kyse on myös hänen yksityisyydestään ja siitä, millaisessa suhteessa hän haluaa olla rakkaisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Right. Varmaan tuo feminismiajan sukupolvi kammoaa ajatusta joutua lastensa hoidettavaksi..
Vahustenhuolto tulee parantaa merkittävästi ja johtajuuteen panostaa, jotta saadaan asenneilmapiiri muutettua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule, mietitäänpä:
muistisairas äitini ei ole edes terveenä ollessaan koskaan käynyt nykyisessä kodissani, ei edes kaupungissa, missä nykyisin asun. Hän on lonkkavikainen ja asuintilat ovat meillä toisessa kerroksessa, saunatilat kellarikerroksessa, sisääntulo keskikerroksessa. Minä lähden töihin 6:30-7:00 ja palaan 17:45-18:45. Millaista luulisit hänen elämänlaatunsa olevan, jos hänet jätettäisiin yksin vieraaseen paikkaan lähes 12 tunniksi lukkojen taakse?Hmm.
Eli vastaus on nähtävästi ei. Koska välit ohuet alunperinkin. Aika moni vanhus on kirjoituaten mukaan pitänyt aika heikosti välejään erityisesti tyttäriinsä, mikäli vauvapalstaa on uskominen. Mistähän se johtuu..
Sodan jälkeisten sukupolvien itsekkyys vs itsekeskeisyys? Entitlement vain itselle. Ei omille vanhemmille vs lapsiensa pyyteettömään auttamiseen. Syyllistäjien sukupolvi, kuulee usein.
Mistä päättelit ohuet välit? Koska äitini ei ole koskaan käynyt paikassa, jossa nykyisin asun? Jos olen muuttanut nykyiseen kotiini 50+ vuotiaana, jolloin äitini on ollut pitkälti yli 70 ja liikuntarajoitteinen, niin se kertoo sinulle ohuista väleistä?
No, huomaan kyllä että tästä on tullut sinulle uusin trollausaiheesi enkä vaivaudu ruokkimaan trollia enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Right. Varmaan tuo feminismiajan sukupolvi kammoaa ajatusta joutua lastensa hoidettavaksi..
Olen tehnyt sekä puolisolleni että lapselleni selväksi, etten halua heidän uhraavan omaa elämää minun takiani, eli jos sairastun muistisairauteen niin ilman muuta paikkani on hoivakoti.
Äiti otti kerran asian puheeksi sivulauseessa, sitten kun te laitatte mut johonkin hoitokotiin... Tuumin siinä sitten, että senkus menet ihan itse. Mä en sun elämääs rupee makselemaan silloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä mitenkään ymmärrä miten kaikki olettavat että kun ihminen täyttää 70 hän on valmis laitokseen tuupattavaksi! Omat vanhempani asuivat omassa omakotitalossaan loppuun asti. Isä kuoli 70vuotiaana keuhkosyöpän, ihan viimeiset kaksi viikkoa oli sairaalassa. Äitini vähän aikaa sitten 86-vuotiaana munuaisten lakattua toimimasta ja tuli komplikaatioita. (Diabetes). Sairaalassa hänkin, sen pari viikkoa.
Mitään ulkopuolista apua ei ollut, tulivat toimeen omillaan. Isän sairaus pljastui vasta loppumetreillä, siihen asti oli toimintakuntoinen. Oli levinnyt aivoihin. Äiti samoin, hoiti huushollin, me lapset käytiin viikottain auttelemassa isommissa hommissa samoin lastenlapset.
Ei tullut mieleenkään alkaa heitä mihinkään kyöräämään! Kaikki me seitsemän lastansa olemme työelämässä ja jokaisella omat huushollinsa hoidettavana. Minusta kuulostaa aina niin todella törkeälle kuulla kun sanotaan että "pistetään ne laitokseen" aivan kuin puhuttaisiin jostain esineistä jotka tarpeettomina viedään kellariin. Ja unohdetaan. Pois silmistä pois mielestä.
Minä olen itse 64 enkä todellakaan aio viettää vanhuudenpäiviäni laitoksessa! Oma tyttäreni ja miehensä on sen tehneet selväksi että jos siihen kuntoon menen etten yksin selviä, heillä on talossa tilaa. Aion kuitenkin sinnitellä vaikka pahalla sisullani niin ettei siihen tarvitsisi turvautua.
Äitini on spontaanisti sanonut, että hän ei tule kenenkään lapsensa kotiin vaan menee laitokseen. Toivottavasti pystymme järjestämään hyvät oltavat. Onneksi hän on varakas. Äidin äiti meni myös aikanaan laitoshoitoon ja äiti kävi siellä usein, loppuvaiheessablähes joka päivä, näin ajattelin itsekin toimia. Isän kanssa ei ole juuri välejä hänen käyttäytymisensä takia joten meillä asuminen ei missään nimessä ole vaihtoehto, toki aion häntäkin kuitenkin käydä auttamassa tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä mitenkään ymmärrä miten kaikki olettavat että kun ihminen täyttää 70 hän on valmis laitokseen tuupattavaksi! Omat vanhempani asuivat omassa omakotitalossaan loppuun asti. Isä kuoli 70vuotiaana keuhkosyöpän, ihan viimeiset kaksi viikkoa oli sairaalassa. Äitini vähän aikaa sitten 86-vuotiaana munuaisten lakattua toimimasta ja tuli komplikaatioita. (Diabetes). Sairaalassa hänkin, sen pari viikkoa.
Mitään ulkopuolista apua ei ollut, tulivat toimeen omillaan. Isän sairaus pljastui vasta loppumetreillä, siihen asti oli toimintakuntoinen. Oli levinnyt aivoihin. Äiti samoin, hoiti huushollin, me lapset käytiin viikottain auttelemassa isommissa hommissa samoin lastenlapset.
Ei tullut mieleenkään alkaa heitä mihinkään kyöräämään! Kaikki me seitsemän lastansa olemme työelämässä ja jokaisella omat huushollinsa hoidettavana. Minusta kuulostaa aina niin todella törkeälle kuulla kun sanotaan että "pistetään ne laitokseen" aivan kuin puhuttaisiin jostain esineistä jotka tarpeettomina viedään kellariin. Ja unohdetaan. Pois silmistä pois mielestä.
Minä olen itse 64 enkä todellakaan aio viettää vanhuudenpäiviäni laitoksessa! Oma tyttäreni ja miehensä on sen tehneet selväksi että jos siihen kuntoon menen etten yksin selviä, heillä on talossa tilaa. Aion kuitenkin sinnitellä vaikka pahalla sisullani niin ettei siihen tarvitsisi turvautua.
Kun ihminen on laitoskunnossa niin häntä on hyvin vaikea kenenkään tavallisen ihmisen kotonaan hoitaa, vaikka ei kävisi töissäkään.
Jättää hoitolaitokseen eikä tule edes käymään, että kuolen nopeammin ja saa perinnön.
Äitini sanoi vielä olleessaan terve ja järjissään ettei missään nimessä halua olla minun hoidettavana ja asua meidän nurkissa (ei olisi kyllä tilaakaan ollut). No tätä hoivakoti ongelmaa ei koskaan tullut koska äitini kuoli syöpään parissa kuukaudessa 74v. Kaksi viimeistä päivää oli sairaalassa.
Äitini eli ennen syöpää ihan tavallisesti. Matkusteli, mökkeili, oli osittain työelämässä ja teki paljon järjestötöitä/hyväntekeväisyyttä. Ei olisi 7kymppiseksi uskonut kun oli niin aktiivinen.
Siinä vaiheessa kun tarvitsee hoitajaa on ainoa vaihtoehto laitos koska en voi, enkä halua, jäädä pois työelämästä ja alkaa elämään jollain kälysellä alle 300€ omaishoitajan tuella. Olisin kiinni hoidettavassa 24/7 pois-sulkien jonkun vapaahetken kun kunnallinen hoitaja tulisi tuuraamaan. Eläkettä ei kertyisi ja vastuu olisi kohtuuttoman suuri. En myöskään suostuisi muuttamaan kaunista kotiani hoitolaitokseksi invakahvoineen ja laitossänkyineen.
Kysytty on. Ei selvää vastausta.