Olenko ainoa, jolla tapana tarkistaa heti töistä päästyäni onko kukaan soittanut tai laittanut viestejä eikä vasta tuntikausien päästä?

Mä kun tulen töistä kotiin, jätän yleensä puhelimen jonnekin taskuun tms, ja vasta illalla nukkumaan mennessä etsin sen, jotta voin laittaa herätyskellon päälle. Samalla katson viestejä.

Katson onko tullut lapsilta, mieheltä tai muilta tärkeiltä, muut saa odottaa.

Minä vilkuilen sitä pitkin päivää niin töissä, kotona kuin muuallakin. Vastailu on sitten eri juttu.

Kyllä puhelin on mukana töissä ja vastaan tärkeisiin puheluihin ja viesteihin pitkin päivää. Kaikki ei niin tärkeä saa odottaa vaikka pari viikkoa.

Pitkin päivää vilkaisen välillä puhelinta ja reagoin jos on mieheltä tai lapsilta. Muille vastaan päivän parin sisällä.

Mulla puhelin aina käden ulottuvilla. Jos joku kysyy jotain viestillä, niin vastaan heti. Jos joku soittaa, niin vastaan. Töissä puhelin on äänettömällä, mut rannekello värisee jos tulee viesti ja pystyn lukemaan sen siitä. Ei mua haittaa tämä yhtään. Yöksi laitan lentokonetilaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä kun tulen töistä kotiin, jätän yleensä puhelimen jonnekin taskuun tms, ja vasta illalla nukkumaan mennessä etsin sen, jotta voin laittaa herätyskellon päälle. Samalla katson viestejä.

Eikö yhtäään häiritse, jos joku on vaikka soittanut tällä välin, jos on vaikka jollain hätä?

Mulla on puhelin koko ajan ulottuvilla. En tarkista vasta työpäivän jälkeen.

Ehkä ajattelen liian vakavasti, että puhelin pitäisi aina olla ulottuvilla.

Ap

Tarkistan työpäivän jälkeen.

Koskaan ei ole tullut yhtään puhelua tai viestiä.

En lainkaan tajua tätä "koko ajan tavoitettavissa"-ajatusta. En ole tavoitettavissa edes lapsillenikaan, koska koulussa heillä on aikuiset, jotka huolehtivat ja kotiin tullessa on sovittu, että soittavat isälleen, jos on hätä. Tällaisella metodilla itsekin kasvoin enkä kokenut turvattomuutta tai epävarmuutta siitä, ettei äiti ollut koko ajan kiinni luurissa ja minua palvelemassa.

Eniten hämmästelen niitä vanhempia, jotka viestittelevät lapsilleen ihan koko ajan pitkin päivää, soittavat kesken oppituntien ja olettavat, että lapsi on koko ajan tavoitettavissa. Yksi isä haukkui minut pystyyn, kun en antanut lapsen vastata kännykkään kesken kokeen. Oli kuulemma kaupassa ja olisi tarvinnut tiedon lapsen kengän koosta juuri sillä hemmetin hetkellä. Just. Ehkä voisi keskittyä tuon tavoitettavuuden sijaan siihen ongelmaan, ettei oma vanhempi tiedä sen lapsen kokoa. Minä tiedän, vaikka en olekaan jatkuvasti tavoitettavissa enkä yritä jatkuvasti tavoitella omia lapsianikaan.

Olin viikonloppuna ravitolassa ystävien kanssa, ja kaksi heistä piti kännykkää koko ajan pöydällä, vilkuilivat siihen ja muutaman kerran näpyttelivät jotakin. Mielestäni se on epäkohteliasta ja ikävää käytöstä. Ennen poistuttiin pöydästä anteeksi pyydellen, nykyään pitää vain sietää sitä, että kesken puheen keskustelukumppani alkaakin puuhata jotain aivan muuta. Ihan kuin ne viestit olisivat olleet niin tärkeitä, ettei voitu odottaa muutamaa minuuttia siihen vastaamiseen (olisin saanut edes jutun loppuun tai sitten ihan reilusti olisi todettu, että nyt on pakko vastata, anteeksi). Toisaalta edellisen viikonlopun teatterireissulla sain hämmästellä, kun salissa kännykän valot välkähtelivät vähän väliä. Ei pystytä siis keskittymään edes esitykseen, kun on oltava koko ajan toinen silmä ja käsi kännykässä kiinni. Surullista.

Vilkuilen päivän aikana puhelinta useampaan otteeseen ja pyrin vastaamaan viesteihin heti tilaisuuden tullen. En tosin roiku useissa viestiryhmissä, joten viestejä tulee maltillisesti.

Privapuhelimeni on samalla tavalla koko ajan käytössä kuin työpuhelin eli äänettömällä kokousten ajan ja muulloin äänellisellä. Puolison kanssa hoidetaaan tarvittaessa pikaisesti kauppareissuun tms liittyvät asiat soittamalla. Muut puhelut työajan jälkeen. Tekstarit, whatsappit ja meset on sitten niitä, jotka luen kun huomaan mutta vastailen vasta kun on aikaa ja intoa. Jos asia ei hoidu parhaiten soittamalla niin se ei yleensä ole tärkeä.

Katson puhelinta töistä lähtiessä, töissä en ollenkaan. Muuna aikana sitten soittakoot jos on jotain tärkeää, puhelin on nimittäin tietyssä paikassa kotona enkä välttämättä kuule sitä viestiääntä.

Kyllä minä katson viestit heti töiden jälkeen ja töiden aikanakin. En silti vastaa niihin ellei ne ole kiireisiä. Ja tällaisia kiireisiä ovat ainoastaan lapsiin liittyvät asiat. Kotona sitten vastaan kun ehdin.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ajattelen liian vakavasti, että puhelin pitäisi aina olla ulottuvilla.

Ap

Kyllä, todella ajattelet. Miksi pitäisi? Toki sinä saat tehdä kuten haluat, mutta ei muilla ole velvollisuutta olla tavoitettavissa koko ajan.