Ihmiset, jotka kuuntelevat vain mitä sanotaan eivätkä kiinnitä huomiota siihen mitä jää sanomatta.
Ovat ainakin myyntimiesten helppo kohde. Mutta itse pidän muutenkin aika naiiveina ihmisiä, jotka kritiikittä uskovat, että sanottu on koko totuus. Kun itselläni kiinnostus kohdistuu usein enemmän juurikin siihen mitä jätetään sanomatta.
Esimerkiksi luetellaan jostain ihmisryhmästä ne, jotka kannattavat tiettyä ajatusta. No, ok. Onhan sekin jotain, mutta minä mietin välittömästi, että ketä ei mainittu ja miksi he eivät kannata ajatusta. Ja menen kyselemään heidän näkemyksensä, sillä se antaa aina huomattavasti enemmän tietoa.
Tai kun joku kertoo oman totuutensa jostain tilanteesta. Olen huomannut, että on ihmisiä, jotka välittömästi luovat oman mielipiteensä kerrotun mukaan, ja heidän mielestään asia on sillä selvä. Minä taas huomaan heti mitä asioita hypättiin yli ja mitä jätettiin kertomatta, ja haluan selvittää nuo asiat ennen kuin luon oman mielipiteeni.
Olen hyvin tavallinen ja tylsä ihminen, joten en usko, että minun tyylinikään on mitenkään harvinainen. Joskus vain joidenkin sinisilmäisyys hämmästyttää.
Millaisia kokemuksia teillä muilla on aiheesta?
Kommentit (38)
Yllättävän hiljaista on ollut tässä keskustelussa. Kuvittelin, että tuollainen tyyli olisi yleisempääkin. Mieheni kanssa tehdään tuota kumpikin. Mies on tuossa vielä minua paljon parempi.
Ap
Tulee mieleen sellainen pariskunta, jotka sokeasti uskoivat sen mitä heidän aikuinen lapsensa sanoi. Ja helppo oli uskoa, sillä tuo aikuinen lapsi puhui kyllä totta niiltä osin mitä ylipäätään asiasta kertoi. Vanhemmat eivät sitten ollenkaan älynneet kysellä niistä puuttuvista palasista. Ja tuon lapsensa antaman harhaanjohtavan ns. totuuden siivittäminä pariskunta sitten ystävällisesti haukkui minut melkoisen railakkaasti. Olin ällistynyt heidän kyvystään sulkea silmänsä niiltä asioilta, jotka minä olin puhunut. Heille asia oli automaattisesti niin, että minä olin valehdellut ja heidän oma lapsensa puhunut totta.
Jätin heidät siihen luuloon. Mitäpä sitä idioottien kanssa kiistelemään. Eläkööt huterassa korttitalossaan ja kulisseissaan, kun kerran siitä tyylistä näyttävät tykkäävän.
Kai nyt joku teistä seuraa mitä vastapuoli jättää kertomatta? Missä tilanteissa? Ja mitä hyötyä siitä on?
Ap
En ole kaksinaamainen, joten en tiedä, miten käyttäydytään ja puhutaan kaksinaamaisesti. Koska ihmisillä on aina vaikeuksia ymmärtää toisiaan, parasta kertoa selvästi, miten mikäkin asia on.
Ja tarkoittaa mitä sanoo. Tämä on kommunikoinnin ensimmäinen oppitunti & eikä saa loukata ketään. Muut löpinät jätän omaan arvoonsa. Kyllä maailmaan melua mahtuu.
En ole kaksinaamainen, joten en tiedä, miten käyttäydytään ja puhutaan kaksinaamaisesti. Koska ihmisillä on aina vaikeuksia ymmärtää toisiaan, parasta kertoa selvästi, miten mikäkin asia on.
Ja tarkoittaa mitä sanoo. Tämä on kommunikoinnin ensimmäinen oppitunti & eikä saa loukata ketään. Muut löpinät jätän omaan arvoonsa. Kyllä maailmaan melua mahtuu.
Kah. Tuli vahingossa 2 kertaa. Siinä näkemykseni alleviivattuna.
Uskon sen, mitä sanotaan. Lähtökohtani on se, että ihminen puhuu totta. Muutenhan me emme selviä toistemme kanssa jos kaikki valehtelevat. Jos joku valehtelee, ei tiedä, milloin hän seuraavan kerran valehtelee. Ehkäpä hän valehteleekin koko ajan.
En suosittele valehtelemista. Olen analysoinut valheita.
Henkilökohtaisessa elämässäni karttelen ihmistä joka puhuu puutaheinää.
En ole kielellisesti lahjakas, joten minun on mahdotonta kuulla puheesta tuollaista kuin ap. Parasta siis on puhua totta ja ilmaista se yksinkertaisesti ja selkeästi. Kaikkien luulisi ymmärtävän mitä toinen tarkoittaa.
Sehän nyt on selvä, että suurin osa ihmisistä uskoo olevansa puhtaasti hyvä ihminen. Ja jos joku on erilainen, täytyy hänen olla sitten paha. Miettikää vaikka, kun ystävänne jätetään parisuhteessa. Kyllä se ystävä on vihainen sillä jättäjälle ja sanoo, että mikä hänessä muka on vikana!
Vaan annas olla jos rupeat luettelemaan ystäväsi vikoja... Ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt joku teistä seuraa mitä vastapuoli jättää kertomatta? Missä tilanteissa? Ja mitä hyötyä siitä on?
Ap
En seuraa. En edes ymmärrä tuollaista.
Paras ystäväni erottaa tuon. Mutta hän onkin runoilija & kirjailija.
Lisäys edelliseen. Yleensä näen ihmisen kasvoista paljon.
Minun pitää nähdä ihminen jotta voisin vetää johtopäätöksiä mistään. Eräs ihminen valehteli livenä silmää räpäyttämättä.
En ole ajatustenlukija.
Ap. Sinä ja miehesi olette varmaan kielellisesti poikkeuksellisen lahjakkaita. Meille taviksille tulee tuosta hankaluuksia. Meille pitää puhua ns. normaalisti. Kielelliset kyvyt eivät riitä enempään.
.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää vaikka, kun ystävänne jätetään parisuhteessa. Kyllä se ystävä on vihainen sillä jättäjälle ja sanoo, että mikä hänessä muka on vikana!
Vaan annas olla jos rupeat luettelemaan ystäväsi vikoja... Ei kannata.
Eihän tietenkään ole tyylikästä luetella ystävälle hänen vikojaan. Mutta onko ihmisiä, jotka eivät edes omassa mielessään huomaa miettiä mitä vikaa oli parisuhteen toisessakin osapuolessa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt joku teistä seuraa mitä vastapuoli jättää kertomatta? Missä tilanteissa? Ja mitä hyötyä siitä on?
Ap
Joissakin tilanteissa huomaan. Kokemukseni mukaan siitä seuraa riita jos siitä huomauttaa.
Muistisairaalle tosin ei pidä möläytellä. Ja joku kertoo muunneltua totuutta jota paheksun. Joku ei kerro kaikkea. Motiiveja en edes arvuuttele. Jos on salattavaa, se ei ilmeisesti kestä päivänvaloa.
Vierailija kirjoitti:
Kun joku ihminen oikein intoutuu kehumaan itseään, niin siitä tilanteesta saa aika paljon viihdyttävämpää, kun keskittyy itse siihen mitä tuo ihminen jättää sanomatta. Sitten kun haluaa, että tuo ihminen hillitsee puhetulvaansa tai itsekehuaan, niin kannattaa itse suosia niitä keskustelunaiheita, jotka hän ohittaa tai joita hän välttelee tai jotka hän itsekehussaan ohittaa.
Besserwisserin kohdallakin löytyy ne puheenaiheet, joiden kohdalla hänellä tuleekin vessahätä, tärkeä puhelu, viesti tai nälkä hakea lisää syötävää.
Ap vaikuttaa aikamoiselta besserwisseriltä.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Sinä ja miehesi olette varmaan kielellisesti poikkeuksellisen lahjakkaita. Meille taviksille tulee tuosta hankaluuksia. Meille pitää puhua ns. normaalisti. Kielelliset kyvyt eivät riitä enempään.
.
Okei. Ja te olette lahjakkaita jossain muussa. En nimittäin ollut osannut yhdistää tuota ilmiötä kielelliseen lahjakkuuteen. Me nimittäin miehen kanssa todellakin olemme kielellisesti lahjakkaita.
Ja ne ihmiset, jotka minulla oli mielessäni aloitusta kirjoittaessani ovat kielellisesti hyvin heikkoja. Ihan todistetustikin niin, eikä vain minun arvioni asiasta.
Tässäpä minulle mietittävää, että nämä asiat voisivatkin liittyä toisiinsa!
Ap
Kommunikointiin ei kuulu toisten haukkuminen ja arvosteleminen. Suomalaisten käytöstavat menneet, joten monet eivät ilmeisesti ymmärrä eroa näiden välillä kun puhutaan fiksusta, reilusta ja suorasta puheesta. ( Sivistys.)
Se mitä ei sanota, on pelkästään sinun mielikuvitustasi.
Kun joku ihminen oikein intoutuu kehumaan itseään, niin siitä tilanteesta saa aika paljon viihdyttävämpää, kun keskittyy itse siihen mitä tuo ihminen jättää sanomatta. Sitten kun haluaa, että tuo ihminen hillitsee puhetulvaansa tai itsekehuaan, niin kannattaa itse suosia niitä keskustelunaiheita, jotka hän ohittaa tai joita hän välttelee tai jotka hän itsekehussaan ohittaa.
Besserwisserin kohdallakin löytyy ne puheenaiheet, joiden kohdalla hänellä tuleekin vessahätä, tärkeä puhelu, viesti tai nälkä hakea lisää syötävää.