Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua elämään- En tiedä, mitä voin tehdä
30.01.2019 |
Olen 27v nainen. Minua on kiusattu lievästi yli puolet elämäni ajasta. Minut on jätetty ulkopuolelle, irvailtu ja puhuttu pahaa seläntakana. Pääsin nopeasti ihme kyllä kiusaamisesta yli, mutta nyt tässä parin vuoden sisällä asia on jäänyt kaivamaan mieltäni ja mulla on todella huono itsetunto.
Pääsin hiljattain työelämään opiskelujen jälkeen unelma-ammattiin. Olin hyvä opiskelija ja kuulema hyvä työntekijä. Olin myös työelämän suhteen todella itsevarma. Kaikki kuitenkin kääntyi, kun pääsin ensimmäiseen työpaikkaani. Jouduin taas kiusaamisen kohteeksi. Minua vähäteltiin, halveksittuun ja selän takana puhuttiin pahaa. Jäin ulkopuolelle.
Tuon jälkeen olen ollut uupunut elämääni. Stressaan jatkuvasti, olenko muiden mielestä työssäni hyvä, teenkö asiat oikein ja mitä muut työntekijät minusta ajattelevat. En pysty nauttimaan työstäni, vaikka haluaisin.
Nykyään tämän kaiken lisäksi stressaan kaikesta. Ihan joka asiasta, myös sellaisista, jotka eivät edes kuulu minulle. Mietin jatkuvasti, mitä olisin voinut tehdä paremmin , olenko ollut hyvä ihminen muille, olenko yhtä hyvä kuin muut ja tarvitseeko kukaan minua vai olenko vain riesa kaikille.
En tiedä, mikä vika minussa on. Olen mielestäni ystävällinen, välittävä ja minulle on tärkeää, että ihmiset voivat hyvin. Yritän jutella kaikille ja olla omalla tavalla hauska. Silti tuntuu, että ihmiset eivät myöskään pidä minusta ja olen muiden mielestä typerä ihminen.
Miten pääsen eroon tästä? En keksi keinoja. Olen yrittänyt luottaa itseeni, mutta en pysty. Miten pystyn lievittämään stressiä? Mistä tiedän, olenko työssäni hyvä ja että olenko hyvä ihminen? Olen aivan loppu😢
Toivoisin, että ette kirjoittaisi ilkeästi. Tiedän, että minussakin on vikani, mutta toivoisin, että löytäisin jostain voimaa.
Kommentit (25)
Ala harrastamaan jotakin urheilua mistä pidät.
Liikunta tuo hyvää oloa, fyysisiä voimia ja yllätys parantaa itsetuntoa.
Liikunnan kautta saatat löytää samankaltaisia kavereita, jolloin kurjat työkaverit menettävät merkityksen. Elämä ei ole pelkkää työntekoa. Ei niitä työkavereita tarvitse rakastaa riittää että tulee toimeen. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tänä työpaikkakiusaaminen todellista vai kuvitteletko sen?
Toisinaan kohtaa ihmisiä jotka säälittelevät itseään ja loukkaantuvat turhan herkästi.
Onko sinulla läheisiä, esim. hyviä ystäviä, perhettä, puolisoa? Itse olen saanut voimaa ajattelemalla, että jos olisin aivan kamala ihminen niin kuin joskus tuntuu, eivät he varmasti olisi olleet niin pitkään tukenani. Ja heidän seurassa olo helpottaa. Kaikilla ei tietenkään valitettavasti ole, eikä se aina ole oma vika tai tee ihmisestä huonompaa. Olisiko sinun mahdollista aloittaa terapia? Kuulostat siltä, että siitä voisi olla todella hyötyä. Ei ole sinun vikasi että sinua on kohdeltu väärin ja nyt tunnet mitä tunnet. Olet kuitenkin yhtä hyvä ja arvokas kuin muutkin, silloinkin kun sinulla on mieli maassa. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Olen 27v nainen. Minua on kiusattu lievästi yli puolet elämäni ajasta. Minut on jätetty ulkopuolelle, irvailtu ja puhuttu pahaa seläntakana. Pääsin nopeasti ihme kyllä kiusaamisesta yli, mutta nyt tässä parin vuoden sisällä asia on jäänyt kaivamaan mieltäni ja mulla on todella huono itsetunto.
Pääsin hiljattain työelämään opiskelujen jälkeen unelma-ammattiin. Olin hyvä opiskelija ja kuulema hyvä työntekijä. Olin myös työelämän suhteen todella itsevarma. Kaikki kuitenkin kääntyi, kun pääsin ensimmäiseen työpaikkaani. Jouduin taas kiusaamisen kohteeksi. Minua vähäteltiin, halveksittuun ja selän takana puhuttiin pahaa. Jäin ulkopuolelle.
Tuon jälkeen olen ollut uupunut elämääni. Stressaan jatkuvasti, olenko muiden mielestä työssäni hyvä, teenkö asiat oikein ja mitä muut työntekijät minusta ajattelevat. En pysty nauttimaan työstäni, vaikka haluaisin.
Nykyään tämän kaiken lisäksi stressaan kaikesta. Ihan joka asiasta, myös sellaisista, jotka eivät edes kuulu minulle. Mietin jatkuvasti, mitä olisin voinut tehdä paremmin , olenko ollut hyvä ihminen muille, olenko yhtä hyvä kuin muut ja tarvitseeko kukaan minua vai olenko vain riesa kaikille.
En tiedä, mikä vika minussa on. Olen mielestäni ystävällinen, välittävä ja minulle on tärkeää, että ihmiset voivat hyvin. Yritän jutella kaikille ja olla omalla tavalla hauska. Silti tuntuu, että ihmiset eivät myöskään pidä minusta ja olen muiden mielestä typerä ihminen.
Miten pääsen eroon tästä? En keksi keinoja. Olen yrittänyt luottaa itseeni, mutta en pysty. Miten pystyn lievittämään stressiä? Mistä tiedän, olenko työssäni hyvä ja että olenko hyvä ihminen? Olen aivan loppu😢
Toivoisin, että ette kirjoittaisi ilkeästi. Tiedän, että minussakin on vikani, mutta toivoisin, että löytäisin jostain voimaa.
LOPETA se yrittäminen olla kokoajan kauhean kiva ja mukava ihminen, se ärsyttää tosi paljon varsinkin suomalaisia!!
Mutta ole kuitenkin peruspositiivinen eli sillä tavalla suopea kaikille. Ala pitämään matalampaa profiilia ja ala olemaan enemmänkin tarkkailija, kuin äänessä, tämä on ainakin minulla toiminut aina.
Muista myös työyhteisöäsi välillä karkeilla ja kakuilla ym, niin tykkäävät enemmän, mutta ÄLÄ tee tästä numeroa, vaan ole mahdollisimman vaatimaton, niin sinusta tykätään - nämä olen saanut äänekkäänä, nauravana ja vilkkaana ihmisenä kaikki opetella kantapään kautta.
Töissä pitää ikäänkuin aina vetää sellaista vaatimattoman naisen roolia, niin sitten ei kukaan ole kateellinen eikä siksi kiusaa.
Olen työelämässä nähnyt, kuinka aivan ihanaa ja taitavaa työntekijää kiusattiin. Mitään syytä ei ollut, muuta kuin kiusaajan päässä olevat syyt. Joskus auttaa vain työpaikan vaihto. Olet vain oma itsesi ja uskon, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Työpaikan johtajan/ esimiehen kanssa kannattaa ottaa esiin oma epävarmuus, sieltä saattaa tulla yllättävää positiivista palautetta. Vaikka ”kateuskorttia” vilautellaan joidenkin mielestä liian usein, se on silti myös vahva vaihtoehto syille. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet joka aloituksessa 27 v, vaihda joka ikä, koska olet vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä sun pitää hakeutua terapiaan. Koska olet työikäinen ja töissäkäyvä ihminen, voit saadakin kelan korvaaman terapian. Pääsisit purkamaan sekä kiusaamisen aiheuttamat traumat että syyt siihen, miksi joudut kiusatuksi. Syiden etsimisellä en tarkoita sitä, että kiusaaminen olisi jotenkin sinun vikasi, koska ei se ole - jos joku kiusaa, se on aina kiusaajan päätös. Mutta tietyt toimintamallit voivat tehdä ihmisestä helpon uhrin kiusaajalle, tai kysymys voi olla siitäkin, että sinulla on jotain ongelmaa esim. kommunikoinnissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 27v nainen. Minua on kiusattu lievästi yli puolet elämäni ajasta. Minut on jätetty ulkopuolelle, irvailtu ja puhuttu pahaa seläntakana. Pääsin nopeasti ihme kyllä kiusaamisesta yli, mutta nyt tässä parin vuoden sisällä asia on jäänyt kaivamaan mieltäni ja mulla on todella huono itsetunto.
Pääsin hiljattain työelämään opiskelujen jälkeen unelma-ammattiin. Olin hyvä opiskelija ja kuulema hyvä työntekijä. Olin myös työelämän suhteen todella itsevarma. Kaikki kuitenkin kääntyi, kun pääsin ensimmäiseen työpaikkaani. Jouduin taas kiusaamisen kohteeksi. Minua vähäteltiin, halveksittuun ja selän takana puhuttiin pahaa. Jäin ulkopuolelle.
Tuon jälkeen olen ollut uupunut elämääni. Stressaan jatkuvasti, olenko muiden mielestä työssäni hyvä, teenkö asiat oikein ja mitä muut työntekijät minusta ajattelevat. En pysty nauttimaan työstäni, vaikka haluaisin.
Nykyään tämän kaiken lisäksi stressaan kaikesta. Ihan joka asiasta, myös sellaisista, jotka eivät edes kuulu minulle. Mietin jatkuvasti, mitä olisin voinut tehdä paremmin , olenko ollut hyvä ihminen muille, olenko yhtä hyvä kuin muut ja tarvitseeko kukaan minua vai olenko vain riesa kaikille.
En tiedä, mikä vika minussa on. Olen mielestäni ystävällinen, välittävä ja minulle on tärkeää, että ihmiset voivat hyvin. Yritän jutella kaikille ja olla omalla tavalla hauska. Silti tuntuu, että ihmiset eivät myöskään pidä minusta ja olen muiden mielestä typerä ihminen.
Miten pääsen eroon tästä? En keksi keinoja. Olen yrittänyt luottaa itseeni, mutta en pysty. Miten pystyn lievittämään stressiä? Mistä tiedän, olenko työssäni hyvä ja että olenko hyvä ihminen? Olen aivan loppu😢
Toivoisin, että ette kirjoittaisi ilkeästi. Tiedän, että minussakin on vikani, mutta toivoisin, että löytäisin jostain voimaa.LOPETA se yrittäminen olla kokoajan kauhean kiva ja mukava ihminen, se ärsyttää tosi paljon varsinkin suomalaisia!!
Mutta ole kuitenkin peruspositiivinen eli sillä tavalla suopea kaikille. Ala pitämään matalampaa profiilia ja ala olemaan enemmänkin tarkkailija, kuin äänessä, tämä on ainakin minulla toiminut aina.
Muista myös työyhteisöäsi välillä karkeilla ja kakuilla ym, niin tykkäävät enemmän, mutta ÄLÄ tee tästä numeroa, vaan ole mahdollisimman vaatimaton, niin sinusta tykätään - nämä olen saanut äänekkäänä, nauravana ja vilkkaana ihmisenä kaikki opetella kantapään kautta.
Töissä pitää ikäänkuin aina vetää sellaista vaatimattoman naisen roolia, niin sitten ei kukaan ole kateellinen eikä siksi kiusaa.
Minusta tuo viimeinen lause kiteyttää loistavasti sen, mikä suomalaisessa työelämässä on vialla. Pitää olla mahdollisimman vaatimaton - varsinkin naisena - eikä vahingossakaan erottua millään tavalla joukosta. Toisaalta en kyllä allekirjoita sitäkään, että tarkkailijan roolin ottaminen toimisi sekään. Kyllä se aika usein tulkitaan ylimielisyytenä ja estoisuutena, eikä niinkään toisille tilan antamisena.
Ap: leipiintyneet ja huonoitsetuntoiset ihmiset tulkitsevat monesti ystävällisyyden mielistelynä. Toisaalta jos yrität olla omalla tavallasi hauska, kuten asian ilmaisit, niin se on voinut aiheuttaa väärinkäsityksiä ja siksi sinuun suhtaudutaan torjuvasti. Jos oma huumorintaju poikkeaa kovasti ympäristössä yleisesti viljellystä sellaisesta, niin se helposti vieraannuttaa ihmisiä. Ei siis tarkoita sitä, että sinun huumorintajussasi olisi jotain vikaa vaan että se ei juuri siinä kontekstissa toimi kovin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole hienostelua. Ihan perusnätti enkä mielestäni tuo sitä esille. Pukeudun muodikkaasti, mutta rennosti.
En tiedä mikä on hyvä. Jos on hiljainen, niin ihmiset välttelevät ja jos puhun , niin asia ei muutu miksikään. En koe, että kummallakaan toimintatavalla olisi merkitystä kohteluuni.
Toisinaan välillä mietin, että täytyy vain mennä eteenpäin ja olla piittaamatta kaikesta. En tiedä, ehkä olen vain liian kiltti. Ilmeisesti täytyy yrittää sanoa vastaan ja väitellä, kuten muutkin. Hankalalta se tuntuu, mutta minkäs teet. Joskus mietin, että mikä on hyvä. Ihmiset sanovat, ettei ole kannata yrittää muuttaa itseään, mutta samalla sanotaan, että ” olet tuommoinen ja tämmöinen” mikä sitten on hyvä?
Kun tekee kaikesta vaikeaa ja tuijottaa vain omaa napaansa, tuossa tulos. Mikään ei ole hyvä. Kaikkia muita syyllistetään, itsessä ei nähdä mitään vikaa. Minua kiusattu, minut jätetty, minulle sanotaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitset psykoterapiaa, ajatusmaailmaasi on vinksahtanut. Hei oikeesti nyt luuri käteen ja apua etsimään.
Vierailija kirjoitti:
Kun tekee kaikesta vaikeaa ja tuijottaa vain omaa napaansa, tuossa tulos. Mikään ei ole hyvä. Kaikkia muita syyllistetään, itsessä ei nähdä mitään vikaa. Minua kiusattu, minut jätetty, minulle sanotaan...
Kiitos! En kyllä tiedä, miten tuijotan omaan napaan? Yritän olla kaikille ystävällinen ja tulla toimeen. Voi olla, että kiusaaminen on minun vikani, mutta en oikein ymmärrä, miksi olen ansainnut sen, että minua haukutaan. Haluaisin juuri sen takia tietää, miksi se on minun vika? En kyllä tahallaan tee omasta elämästäni vaikeaa. Kunnioitan mielipidettäsi, mutta kertoisitko samalla, miksi kiusaaminen on minun syyni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset psykoterapiaa, ajatusmaailmaasi on vinksahtanut. Hei oikeesti nyt luuri käteen ja apua etsimään.
Kyllä tiedän, että minussa on vika. Olen tottunut, että en ole arvokas ihminen kuten muut. Vinksahtanut? Okei.. hieman pala nousi kurkkuun.
Vierailija kirjoitti:
Kun tekee kaikesta vaikeaa ja tuijottaa vain omaa napaansa, tuossa tulos. Mikään ei ole hyvä. Kaikkia muita syyllistetään, itsessä ei nähdä mitään vikaa. Minua kiusattu, minut jätetty, minulle sanotaan...
Kiitos tästä! Oletko tyytyväinen, että sait aikaistua muiden haavoja? Toivottavasti sulla on hyvä mieli, että sait minut itkemään.
Terveisin,
15 vuotta kiusattu masennuksesta kärsivä
Täällä ei voi päänsilityksiä odottaa, vaikka miten pitkän elämänkerran kirjoittaisi. Joskus on vain niin, että itse pitää itseä auttaa, ei odottaa muilta aina päätyötä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei voi päänsilityksiä odottaa, vaikka miten pitkän elämänkerran kirjoittaisi. Joskus on vain niin, että itse pitää itseä auttaa, ei odottaa muilta aina päätyötä.
Anteeksi, että hain tukea. Minä odotan päätyötä muilta . En ole ikinä yrittänyt tsempata. Minussa on vika. Tiedän jo, että teen kaikki aina väärin. Ei tarvitse muistuttaa arvottomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tekee kaikesta vaikeaa ja tuijottaa vain omaa napaansa, tuossa tulos. Mikään ei ole hyvä. Kaikkia muita syyllistetään, itsessä ei nähdä mitään vikaa. Minua kiusattu, minut jätetty, minulle sanotaan...
Kiitos tästä! Oletko tyytyväinen, että sait aikaistua muiden haavoja? Toivottavasti sulla on hyvä mieli, että sait minut itkemään.
Terveisin,
15 vuotta kiusattu masennuksesta kärsivä
Älä välitä! Kyseinen kommentoija kommentoi tahallaan loukkaavasti. Varmasti satutti sinua, mutta muista , että älä anna ilkeiden kommenttien pilata päivääsi. Olet hyvä ihminen ja kiusaaminen ei ole sinun syysi. Jätä tuollaiset aivan omaan arvoon. Kertoo paljon ihmisestä, joka loukkaa. Kaikkea hyvää elämääsi❤️
Voin hyvin kuvitella itseni tuossa tilanteessa tuon ikäisenä.
Lakkaa miettimästä mitä muut sinusta ajattelevat. Sillä ei ole mitään merkitystä, koska ihmiset ajattelevat milloin mitäkin. Eivät he ole mitään tuomareita.
Keskity töihisi ja ole peruskohtelias. Löydät kyllä paikkasi uudessa työyhteisössä. Se vain vie hieman aikaa, ihan meillä kaikilla. :)
Alue: Aihe vapaa
Hankkiudu psykologin juttusille. Itsellä erittäin hyviä kokemuksia psykologin kanssa keskustelusta, on myös neuvonut mistä ja miten apua kannattaa hakea. Terapiaa on ehdotettu useasti mutta taloudellinen tilanne ei ole vielä antanut periksi, nyt aikeissa säästää sitä varten jos vain pystyn.