Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä parisuhteen tilasta
26.01.2019 |
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 10v. Lapsiakin on siunaantunut kolme, joista nuorin vielä melko pieni.
Muutama viime vuosi meillä on mennyt mielestäni huonommin. Vaikeaa oli myös suhteen alkuaikoina ja oikeastaan kaikkien näiden vuosien aikana aika ajoin, mutta eri tavalla. Muutamaan viimeiseen vuoteen minun kiinnostukseni esim seksiin on loppunut melkeinpä täysin. Se mielestäni antaa selkeän viestin, että suhteella ei mene hyvin.
Mies ei itse ota asiaa puheeksi, eikä edes tee alotteita, mutta jos itse otan, niin hän kertoo vaan olevansa loukkaantunut siitä kun minä en halua, ja kaikki olisi hyvin, jos minä vaan haluaisin seksiä. Se olisi hänen mielestään ratkaisu kaikkiin ongelmiin, hän ei edes halua miettiä syitä siihen miksi ylipäänsä olen haluton.
Mutta meillä ei myöskään ole mitään muutakaan läheisyyttä. Miestä ei kiinnosta esim katsoa minun kanssa yhdessä TV:tä tai elokuvia iltaisin lasten mentyä nukkumaan, katsoo aina urheilya joko omassa työhuoneessaan tai sitten keittiön pöydän ääressä kuulokkeet korvilla muita omia ohjelmiaan. Ei siis voi edes istua vieressäni sohvalla. Ymmärrän sen, että ei ole kiinnostunut minun ohjelmistani, mutta toisaalta ei ehdota katsottavaksi mitään omia ohjelmiaankaan. Jos itse jotain ehdotan, niin hän jotenkin sivuuttaa aiheen, ei reagoi, jatkaa omien ohjelmiensa katsomista omalta koneeltaan keittiön pöydän ääressä, jossa en varmasti voi katsoa niitä hänen kanssaan.
Emme ikinä tee mitään yhdessä kodin ulkopuolella. Emme käy ”treffeillä” leffassa, syömässä ravintolassa tai missään muuallakaan yhdessä. Jos joskus meitä pyydetään jonnekin yhdessä, niin mies viettää aikaa omien kavereidensa kanssa ja jos alkoholia on tarjolla, hän juo aina liikaa. En sen takia edes mielelläni lähde hänen kanssaan minnekään juhliin. Jos joskus ehdotan että tekisimme jotain ilman lapsia, mies taas ohittaa asian. Ei reagoi ehdotukseeni oikein millään tavalla.
Kotitöistä riitelemme ainakin viikottain, miestä ei oikein huvita tehdä mitään. Riidat ovat välillä suorastaan naurettavia. On aivan kuin jonkun teinin kanssa riitelystä. Mies olettaa että otan päävastuun lapsista ja kodista, ja hän osallistuu silloin kun sattuu olemaan sillä tuulella. Ei hoida osuuttaan kuin riidan jälkeen ja se on tosi raskasta minulle.
Olen miettinyt viime aikoina myös eroa. Mies ei halua terapiaan, ja minua ärsyttää se että hänellä ei itsellä ole mitään aikomusta kuitenkaan muuttaa mitään tai ylipäänsä halua edes keskustella asioista. Ilmeisesti ei halua erota lasten takia. Sama meno saattaa siis jatkua vielä vuosia ja vuosia, jos se on miehestäni kiinni. Itselläni hajoaa vaan pää tähän, ja ahdistaa ja tulen surulliseksi kun tiedän että parisuhde voisi antaa tosi paljon enemmän.
Onko kellään ollut samanlaisia ajatuksia tai minkälaisia ajatuksia tämä tekstini herättää?
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme lasta ja yksi vielä pieni. Siinä syy ahdinkoosi. Lapset päiväkotiin, molemmat töihin ja elämä paranee, kun tulee muutakin elämää ja ajateltavaa, kuin kotiympyrät.
Mies tarvitsee ravistelua. Sano suoraan, että haluat joko keskustella avoimesti (terapeutin avulla, jos kaksin keskustelu ei onnistu) tai erota.
Olette ajautuneet sekä fyysisesti että henkisesti kauas toisistanne. Mies ei ehkä halua tulla lähellesi, koska on tullut torjutuksi. Koita puhua, älä anna heti periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sama, tosin olen tuo mies. Minä en jaksanut kuunnella jatkuvaa huomauttelua. Lasten takia siinä kitkuttelin aikani ja sitten erosimme. Nyt on asiat hyvin. Kukaan ei valita, työmäärä on sama kuin ennen ja kotini näyttää sellaiselta kun minä haluan. Seksiäkään en enää osaa kaivata, joten olen exvaimolle kiitoksen velkaa. Parisuhteessa on minusta ongelmia jos toinen tahtoo esim merkittävästi korkeamman siisteystason kun toinen. Silloin tuon tason saavuttamiseksi tulee tehdö myös enemmän. Jos haluat pelastaa parisuhteesi, niin lopeta ainakin valitus, se ei auta koskaan, ikinä, missään.
Vierailija kirjoitti:
Kolme lasta ja yksi vielä pieni. Siinä syy ahdinkoosi. Lapset päiväkotiin, molemmat töihin ja elämä paranee, kun tulee muutakin elämää ja ajateltavaa, kuin kotiympyrät.
Olemme molemmat töissä ja maksamme puoliksi kulut. Pienin vielä kotihoidossa/mummo hoitaa. Aloittaa päivähoidon tänä vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies tarvitsee ravistelua. Sano suoraan, että haluat joko keskustella avoimesti (terapeutin avulla, jos kaksin keskustelu ei onnistu) tai erota.
Ei keskustelusta tule mitään kahdestaan. Olen sen oppinut jo, ja olen väsynyt riitelemään. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama, tosin olen tuo mies. Minä en jaksanut kuunnella jatkuvaa huomauttelua. Lasten takia siinä kitkuttelin aikani ja sitten erosimme. Nyt on asiat hyvin. Kukaan ei valita, työmäärä on sama kuin ennen ja kotini näyttää sellaiselta kun minä haluan. Seksiäkään en enää osaa kaivata, joten olen exvaimolle kiitoksen velkaa. Parisuhteessa on minusta ongelmia jos toinen tahtoo esim merkittävästi korkeamman siisteystason kun toinen. Silloin tuon tason saavuttamiseksi tulee tehdö myös enemmän. Jos haluat pelastaa parisuhteesi, niin lopeta ainakin valitus, se ei auta koskaan, ikinä, missään.
Eli pitää antaa miehen vaan olla koneellaan, istua sohvalla, kun hoidan lapset, laitan ruoat, käyn kaupassa ja siivoan? Mies ei koe mitään huonoa omaatuntoa tällaisesta, on vaan tyytyväinen. Ja siis tämä on myös kokeiltu, kun aina ei jaksa riidellä. Koen sen mieheltä suoranaisena haistatteluna. Ei auta, jos sanon että olen tosi väsynyt, valvonut nuorimman kanssa öitä jne. Mies ei todellakaan nouse sohvalta auttamaan. Minun pitää aika rumasti sanoa ennen kuin jotain tapahtuu. Muuten saan hoitaa itse lähestulkoon kaiken. En vaan jaksa sitä enää ja vihaan miestäni sen takia että hänen mielestään on täysin ok että uuvutan itseni, ja että siivoan lasten sotkujen lisäksi hänenkin jäljet, ostan ja teen ruoat saamatta itse mitään vastineeksi häneltä. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolme lasta ja yksi vielä pieni. Siinä syy ahdinkoosi. Lapset päiväkotiin, molemmat töihin ja elämä paranee, kun tulee muutakin elämää ja ajateltavaa, kuin kotiympyrät.
Sitten se vasta raskasta on kun töiden jälkeen yksin vielä hoidat nuo kaikki muut jotka jo nyt kotona ollessa tuntuu raskaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme lasta ja yksi vielä pieni. Siinä syy ahdinkoosi. Lapset päiväkotiin, molemmat töihin ja elämä paranee, kun tulee muutakin elämää ja ajateltavaa, kuin kotiympyrät.
Sitten se vasta raskasta on kun töiden jälkeen yksin vielä hoidat nuo kaikki muut jotka jo nyt kotona ollessa tuntuu raskaalta.
Raskainta siinä on se, että se on ihan helvetin epäreilua ja v-itutus toista kohtaan joka pääsee todella helpolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama, tosin olen tuo mies. Minä en jaksanut kuunnella jatkuvaa huomauttelua. Lasten takia siinä kitkuttelin aikani ja sitten erosimme. Nyt on asiat hyvin. Kukaan ei valita, työmäärä on sama kuin ennen ja kotini näyttää sellaiselta kun minä haluan. Seksiäkään en enää osaa kaivata, joten olen exvaimolle kiitoksen velkaa. Parisuhteessa on minusta ongelmia jos toinen tahtoo esim merkittävästi korkeamman siisteystason kun toinen. Silloin tuon tason saavuttamiseksi tulee tehdö myös enemmän. Jos haluat pelastaa parisuhteesi, niin lopeta ainakin valitus, se ei auta koskaan, ikinä, missään.
Eli pitää antaa miehen vaan olla koneellaan, istua sohvalla, kun hoidan lapset, laitan ruoat, käyn kaupassa ja siivoan? Mies ei koe mitään huonoa omaatuntoa tällaisesta, on vaan tyytyväinen. Ja siis tämä on myös kokeiltu, kun aina ei jaksa riidellä. Koen sen mieheltä suoranaisena haistatteluna. Ei auta, jos sanon että olen tosi väsynyt, valvonut nuorimman kanssa öitä jne. Mies ei todellakaan nouse sohvalta auttamaan. Minun pitää aika rumasti sanoa ennen kuin jotain tapahtuu. Muuten saan hoitaa itse lähestulkoon kaiken. En vaan jaksa sitä enää ja vihaan miestäni sen takia että hänen mielestään on täysin ok että uuvutan itseni, ja että siivoan lasten sotkujen lisäksi hänenkin jäljet, ostan ja teen ruoat saamatta itse mitään vastineeksi häneltä. T. Ap
Jos mies on aikasemmin tehnyt osansa, niin jossain mättää. Saako hän päättää elämästänne, vai onko se aina sinä joka päättää. Tässä varmaankin on ongelmien ydin. Meillä tuo meni niin, että lapsen synnyttyä vaimoni halusi päättää enemmän asioista, kuten että koti on siistimpi mitä ennen, ruokavalio on terveellisempää, kierrätystä tehostettiin, sisustukseen tuli muutoksia, auto turvallisemmaksi. Vaimoni halusi siis kotona valtaa, mutta vastuu näistä kivoista jutuista kuului minulle, ja minun toiveeni jätettiin huomiotta. Eipä siinä nyt kauaa kiinnosta olla toisen juoksupoikana, tehköön itse jos ei tajua että kun lapsi syntyy, tulis ylimääräistä tekemistä vähentää, eikä lisätä. Näin hän sitten yritti itse tehdä aikansa ja minä totuin tekemään vähemmän, niin tämä ei luonnollisesti käynyt päinsä. Lisäksi esim minun valitsemani vaatteet lapselle eivät koskaan kelvanneet, koska olivat väärän värisiä. Siivosin myös väärin. Kun tätä aikani kuuntelin, en jaksanut puuttua mihinkään, koska lopputulos oli kuitenkin sama. Olin laiska ja paha mies joten hylkäsin perheeni. Nyt olen vuoroviikkoisä, ja on perus siisti, yksinkertainen koti ja elämä on taas mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä pitää yhdessä?
Varmaan lapset pitävät yhdessä. Meillä saattaa myös olla ihan mukavaa yhdessä, jos ei tarvi tehdä mitään, kun voi ottaa ihan rennosti. T.Ap
Ap, mies on kertonut sulle, että hänen mielestään palvelupaketista ei puutu kuin seksi. Eli hän on siis tyytyväinen, kun sä hoidat perheenne yksin ja annat hänen olla rauhassa, mutta tosiaan haluaisi, että palvelisit häntä vielä yhdellä tavalla.
Kysy nyt mieheltä vielä että tosiaanko hänestä on nyt kaikki hyvin paitsi seksi ja jos näin on, niin usko häntä ja eroa.
Aika outoa tossa tilanteessa olisi jos tahtoisit seksiä hänen kanssaan, kun hän ei selvästi välitä sinusta ja hyvinvoinnistasi ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä pitää yhdessä?
Varmaan lapset pitävät yhdessä. Meillä saattaa myös olla ihan mukavaa yhdessä, jos ei tarvi tehdä mitään, kun voi ottaa ihan rennosti. T.Ap
Mitä lapset saa kun vanhempien parisuhde on noin huono?
Kehottaisin kyllä sinua rentoutumaan ja harjoittelemaan palautumista. Kun voit itse hyvin lapset voi hyvin jsamoin kuin myös muut ihmissuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä pitää yhdessä?
Varmaan lapset pitävät yhdessä. Meillä saattaa myös olla ihan mukavaa yhdessä, jos ei tarvi tehdä mitään, kun voi ottaa ihan rennosti. T.Ap
Ap, kerro miehelle ettet enää ota osa perheen kuluihin. Koska teidän homma on vinoutunutta kotitöiden suhteen, pitää sen olla vinoutunutta myös laskunjen maksun suhteen. Sulle jää mukavasti rahaa säästöön, mikä hieman "korvaa" vaivannäköäsi: saat "palkkaa" kotitöistäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama, tosin olen tuo mies. Minä en jaksanut kuunnella jatkuvaa huomauttelua. Lasten takia siinä kitkuttelin aikani ja sitten erosimme. Nyt on asiat hyvin. Kukaan ei valita, työmäärä on sama kuin ennen ja kotini näyttää sellaiselta kun minä haluan. Seksiäkään en enää osaa kaivata, joten olen exvaimolle kiitoksen velkaa. Parisuhteessa on minusta ongelmia jos toinen tahtoo esim merkittävästi korkeamman siisteystason kun toinen. Silloin tuon tason saavuttamiseksi tulee tehdö myös enemmän. Jos haluat pelastaa parisuhteesi, niin lopeta ainakin valitus, se ei auta koskaan, ikinä, missään.
Eli pitää antaa miehen vaan olla koneellaan, istua sohvalla, kun hoidan lapset, laitan ruoat, käyn kaupassa ja siivoan? Mies ei koe mitään huonoa omaatuntoa tällaisesta, on vaan tyytyväinen. Ja siis tämä on myös kokeiltu, kun aina ei jaksa riidellä. Koen sen mieheltä suoranaisena haistatteluna. Ei auta, jos sanon että olen tosi väsynyt, valvonut nuorimman kanssa öitä jne. Mies ei todellakaan nouse sohvalta auttamaan. Minun pitää aika rumasti sanoa ennen kuin jotain tapahtuu. Muuten saan hoitaa itse lähestulkoon kaiken. En vaan jaksa sitä enää ja vihaan miestäni sen takia että hänen mielestään on täysin ok että uuvutan itseni, ja että siivoan lasten sotkujen lisäksi hänenkin jäljet, ostan ja teen ruoat saamatta itse mitään vastineeksi häneltä. T. Ap
Jos mies on aikasemmin tehnyt osansa, niin jossain mättää. Saako hän päättää elämästänne, vai onko se aina sinä joka päättää. Tässä varmaankin on ongelmien ydin. Meillä tuo meni niin, että lapsen synnyttyä vaimoni halusi päättää enemmän asioista, kuten että koti on siistimpi mitä ennen, ruokavalio on terveellisempää, kierrätystä tehostettiin, sisustukseen tuli muutoksia, auto turvallisemmaksi. Vaimoni halusi siis kotona valtaa, mutta vastuu näistä kivoista jutuista kuului minulle, ja minun toiveeni jätettiin huomiotta. Eipä siinä nyt kauaa kiinnosta olla toisen juoksupoikana, tehköön itse jos ei tajua että kun lapsi syntyy, tulis ylimääräistä tekemistä vähentää, eikä lisätä. Näin hän sitten yritti itse tehdä aikansa ja minä totuin tekemään vähemmän, niin tämä ei luonnollisesti käynyt päinsä. Lisäksi esim minun valitsemani vaatteet lapselle eivät koskaan kelvanneet, koska olivat väärän värisiä. Siivosin myös väärin. Kun tätä aikani kuuntelin, en jaksanut puuttua mihinkään, koska lopputulos oli kuitenkin sama. Olin laiska ja paha mies joten hylkäsin perheeni. Nyt olen vuoroviikkoisä, ja on perus siisti, yksinkertainen koti ja elämä on taas mukavaa.
Mies on tehnyt vaihtelevasti osansa. Viimeisimmän kotonaoloni jälkeen kaikki kotityöt on taas pikkuhiljaa jäänyt minulle.
Kyllä minun mielestäni molempien vastuulla on yhtä lailla lasten terveellinen ruokavalio ja turvallisuus. En valita miehen valitsemista vaatteista, kunhan ei talvipakkasella laiteta kesätakkia ulos. Kyllähän sellaisesta on pakko huomauttaa, vai? Minä se kuitenkin olen joka lapsia siellä lääkärissä käyttää ja todennäköisesti se joka niitä hoitaa kotona, kun sairastuvat. Ja mikä siinä on kun imuroidaan aina vaan keskeltä lattiaa, jätetään koirankarvat sohvalle ja pölyt nurkkiin? Yksinkertainen asia, ei vie paljoa aikaa, mutta kun ei vaan jaksa/huvita/kiinnosta. Aivan sama onko vauvalla suu täynnä koirankarvaa, kämppä täynnä pölyä. Ja sitten loukkaannutaan jos asiasta huomautetaan, ja uhotaan ettei koskaan enää imuroida, kun ei osata ja taas päästään helpolla. Toinen vaihtoehto että itse imuroidaan se sohva ja nurkat ja yhtälailla mies taas pääsee helpolla. Ja vielä olettaa hoitavansa imuroinnin, joten joku muu työ jää täysin vaimolle. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä pitää yhdessä?
Varmaan lapset pitävät yhdessä. Meillä saattaa myös olla ihan mukavaa yhdessä, jos ei tarvi tehdä mitään, kun voi ottaa ihan rennosti. T.Ap
Ap, kerro miehelle ettet enää ota osa perheen kuluihin. Koska teidän homma on vinoutunutta kotitöiden suhteen, pitää sen olla vinoutunutta myös laskunjen maksun suhteen. Sulle jää mukavasti rahaa säästöön, mikä hieman "korvaa" vaivannäköäsi: saat "palkkaa" kotitöistäsi.
Ei kotitöistä tule saada palkkaa. Ne kuuluu molemmille YHDESSÄ sovitun siisteystason ylläpitämiseksi. Ja jatkuva huomauttelu on ihan henkistä väkivaltaa joten sitä ei tule tehdä. Keskustelemalla asioista ja yhdessä päättämällä parisuhde toimii, tai sitten ei toimi, jos ei, niin lapsienkin kannalta on perempi erota. Kukaan lapsi ei kaipaa esimerkkiä kodista missä vanhemmat huutavat toisilleen tai käyttävät väkivaltaa.
Ei kukaan jaksa lukea