Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä parisuhteen tilasta
26.01.2019 |
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 10v. Lapsiakin on siunaantunut kolme, joista nuorin vielä melko pieni.
Muutama viime vuosi meillä on mennyt mielestäni huonommin. Vaikeaa oli myös suhteen alkuaikoina ja oikeastaan kaikkien näiden vuosien aikana aika ajoin, mutta eri tavalla. Muutamaan viimeiseen vuoteen minun kiinnostukseni esim seksiin on loppunut melkeinpä täysin. Se mielestäni antaa selkeän viestin, että suhteella ei mene hyvin.
Mies ei itse ota asiaa puheeksi, eikä edes tee alotteita, mutta jos itse otan, niin hän kertoo vaan olevansa loukkaantunut siitä kun minä en halua, ja kaikki olisi hyvin, jos minä vaan haluaisin seksiä. Se olisi hänen mielestään ratkaisu kaikkiin ongelmiin, hän ei edes halua miettiä syitä siihen miksi ylipäänsä olen haluton.
Mutta meillä ei myöskään ole mitään muutakaan läheisyyttä. Miestä ei kiinnosta esim katsoa minun kanssa yhdessä TV:tä tai elokuvia iltaisin lasten mentyä nukkumaan, katsoo aina urheilya joko omassa työhuoneessaan tai sitten keittiön pöydän ääressä kuulokkeet korvilla muita omia ohjelmiaan. Ei siis voi edes istua vieressäni sohvalla. Ymmärrän sen, että ei ole kiinnostunut minun ohjelmistani, mutta toisaalta ei ehdota katsottavaksi mitään omia ohjelmiaankaan. Jos itse jotain ehdotan, niin hän jotenkin sivuuttaa aiheen, ei reagoi, jatkaa omien ohjelmiensa katsomista omalta koneeltaan keittiön pöydän ääressä, jossa en varmasti voi katsoa niitä hänen kanssaan.
Emme ikinä tee mitään yhdessä kodin ulkopuolella. Emme käy ”treffeillä” leffassa, syömässä ravintolassa tai missään muuallakaan yhdessä. Jos joskus meitä pyydetään jonnekin yhdessä, niin mies viettää aikaa omien kavereidensa kanssa ja jos alkoholia on tarjolla, hän juo aina liikaa. En sen takia edes mielelläni lähde hänen kanssaan minnekään juhliin. Jos joskus ehdotan että tekisimme jotain ilman lapsia, mies taas ohittaa asian. Ei reagoi ehdotukseeni oikein millään tavalla.
Kotitöistä riitelemme ainakin viikottain, miestä ei oikein huvita tehdä mitään. Riidat ovat välillä suorastaan naurettavia. On aivan kuin jonkun teinin kanssa riitelystä. Mies olettaa että otan päävastuun lapsista ja kodista, ja hän osallistuu silloin kun sattuu olemaan sillä tuulella. Ei hoida osuuttaan kuin riidan jälkeen ja se on tosi raskasta minulle.
Olen miettinyt viime aikoina myös eroa. Mies ei halua terapiaan, ja minua ärsyttää se että hänellä ei itsellä ole mitään aikomusta kuitenkaan muuttaa mitään tai ylipäänsä halua edes keskustella asioista. Ilmeisesti ei halua erota lasten takia. Sama meno saattaa siis jatkua vielä vuosia ja vuosia, jos se on miehestäni kiinni. Itselläni hajoaa vaan pää tähän, ja ahdistaa ja tulen surulliseksi kun tiedän että parisuhde voisi antaa tosi paljon enemmän.
Onko kellään ollut samanlaisia ajatuksia tai minkälaisia ajatuksia tämä tekstini herättää?
Kommentit (42)
Ap eroa nyt, ei jaksa enää kuunnella näitä sun vuodatuksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama, tosin olen tuo mies. Minä en jaksanut kuunnella jatkuvaa huomauttelua. Lasten takia siinä kitkuttelin aikani ja sitten erosimme. Nyt on asiat hyvin. Kukaan ei valita, työmäärä on sama kuin ennen ja kotini näyttää sellaiselta kun minä haluan. Seksiäkään en enää osaa kaivata, joten olen exvaimolle kiitoksen velkaa. Parisuhteessa on minusta ongelmia jos toinen tahtoo esim merkittävästi korkeamman siisteystason kun toinen. Silloin tuon tason saavuttamiseksi tulee tehdö myös enemmän. Jos haluat pelastaa parisuhteesi, niin lopeta ainakin valitus, se ei auta koskaan, ikinä, missään.
Eli pitää antaa miehen vaan olla koneellaan, istua sohvalla, kun hoidan lapset, laitan ruoat, käyn kaupassa ja siivoan? Mies ei koe mitään huonoa omaatuntoa tällaisesta, on vaan tyytyväinen. Ja siis tämä on myös kokeiltu, kun aina ei jaksa riidellä. Koen sen mieheltä suoranaisena haistatteluna. Ei auta, jos sanon että olen tosi väsynyt, valvonut nuorimman kanssa öitä jne. Mies ei todellakaan nouse sohvalta auttamaan. Minun pitää aika rumasti sanoa ennen kuin jotain tapahtuu. Muuten saan hoitaa itse lähestulkoon kaiken. En vaan jaksa sitä enää ja vihaan miestäni sen takia että hänen mielestään on täysin ok että uuvutan itseni, ja että siivoan lasten sotkujen lisäksi hänenkin jäljet, ostan ja teen ruoat saamatta itse mitään vastineeksi häneltä. T. Ap
Jos mies on aikasemmin tehnyt osansa, niin jossain mättää. Saako hän päättää elämästänne, vai onko se aina sinä joka päättää. Tässä varmaankin on ongelmien ydin. Meillä tuo meni niin, että lapsen synnyttyä vaimoni halusi päättää enemmän asioista, kuten että koti on siistimpi mitä ennen, ruokavalio on terveellisempää, kierrätystä tehostettiin, sisustukseen tuli muutoksia, auto turvallisemmaksi. Vaimoni halusi siis kotona valtaa, mutta vastuu näistä kivoista jutuista kuului minulle, ja minun toiveeni jätettiin huomiotta. Eipä siinä nyt kauaa kiinnosta olla toisen juoksupoikana, tehköön itse jos ei tajua että kun lapsi syntyy, tulis ylimääräistä tekemistä vähentää, eikä lisätä. Näin hän sitten yritti itse tehdä aikansa ja minä totuin tekemään vähemmän, niin tämä ei luonnollisesti käynyt päinsä. Lisäksi esim minun valitsemani vaatteet lapselle eivät koskaan kelvanneet, koska olivat väärän värisiä. Siivosin myös väärin. Kun tätä aikani kuuntelin, en jaksanut puuttua mihinkään, koska lopputulos oli kuitenkin sama. Olin laiska ja paha mies joten hylkäsin perheeni. Nyt olen vuoroviikkoisä, ja on perus siisti, yksinkertainen koti ja elämä on taas mukavaa.
Mies on tehnyt vaihtelevasti osansa. Viimeisimmän kotonaoloni jälkeen kaikki kotityöt on taas pikkuhiljaa jäänyt minulle.
Kyllä minun mielestäni molempien vastuulla on yhtä lailla lasten terveellinen ruokavalio ja turvallisuus. En valita miehen valitsemista vaatteista, kunhan ei talvipakkasella laiteta kesätakkia ulos. Kyllähän sellaisesta on pakko huomauttaa, vai? Minä se kuitenkin olen joka lapsia siellä lääkärissä käyttää ja todennäköisesti se joka niitä hoitaa kotona, kun sairastuvat. Ja mikä siinä on kun imuroidaan aina vaan keskeltä lattiaa, jätetään koirankarvat sohvalle ja pölyt nurkkiin? Yksinkertainen asia, ei vie paljoa aikaa, mutta kun ei vaan jaksa/huvita/kiinnosta. Aivan sama onko vauvalla suu täynnä koirankarvaa, kämppä täynnä pölyä. Ja sitten loukkaannutaan jos asiasta huomautetaan, ja uhotaan ettei koskaan enää imuroida, kun ei osata ja taas päästään helpolla. Toinen vaihtoehto että itse imuroidaan se sohva ja nurkat ja yhtälailla mies taas pääsee helpolla. Ja vielä olettaa hoitavansa imuroinnin, joten joku muu työ jää täysin vaimolle. T. Ap
Taisin olla oikeassa. Tottakai lapsella tulee olla lämmin, toisaalta pöly ei tee lapsille mitään. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/lopeta-siivoaminen-se-on-professori… ajattelin että sinun olisi hyvä lukaista ehkä tuo. Suosittelen oikeasti vähän hölläämään otetta ja keskustelemaan miehesi kanssa mukavasti jos vaikka alottaisitte vanhemmuuden alusta vähän pölyiseltä pöydältä. Tehkää niitä asioita yhdessä joista nautitte, niin sitä kautta saatte myös energiaa arkeen. Omat voimavarat on syytä tiedostaa. https://www.hs.fi/tiede/art-2000005966725.html tuolla en tarkoita että sinulla oli huono itsetunto, mutta keinona valittaminen on huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä pitää yhdessä?
Varmaan lapset pitävät yhdessä. Meillä saattaa myös olla ihan mukavaa yhdessä, jos ei tarvi tehdä mitään, kun voi ottaa ihan rennosti. T.Ap
Mitä lapset saa kun vanhempien parisuhde on noin huono?
Kehottaisin kyllä sinua rentoutumaan ja harjoittelemaan palautumista. Kun voit itse hyvin lapset voi hyvin jsamoin kuin myös muut ihmissuhteet.Anteeksi, mutta en ymmärrä tätä kommenttia. Eli pitäisi vaan jättää kotityöt tekemättä, lapset ilman ruokaa jne. Mies käy kaupassa siinä vaiheessa kun jääkaapissa ei todellakaan ole mitään jäljellä, pelkkä valo. Itse tulen vihaiseksi nälkäisenä, ja inhoan sitä kun yritetään tehdä joku ruoka väkisin vajailla aineksilla ja yllättäen siitä tulee ihan järkyttävän makuista. Näinkin ollaan menty, esim silloin kun minulle oltiin tehty sektio, enkä päässyt kauppaan hetkeen. Mutta ei tuollainen tee minua onnelliseksi, ja tekee pahaa lasten puolesta, jotka ei saa tarpeeksi ravinteikasta ruokaa.
Ja sama siivouksen suhteen? Ollaan vaan kuukaisitolkulla siivoamatta? Eikö sotku ja likaisuus vaikuta sinun mielialaasi? Puhun siis oikeasta sotkusta, ihan siitä itsestään. Tiedän että ihmisillä on erilaisia siisteyskäsityksiä, ja en itsekään ole se kaikkein siistein todellakaan. T. Ap
Minusta asioita pitää muuttaa jos rentoutumiselle ja palautumiselle arjessa ei jää tilaa. Jos parisuhde sen estää siitä kannattaa ehdottomasti luopua. Jos sen estää se että kaikki aika kuluu kotitöihin, kannattaa miettiä mitä voi muuttaa.
Kuulostaa kauhealta. Ei seksiä, ei keskustelua. Toisen syyttelyä. Jos mun mies vetäytyisi seksistä, eikä olisi edes läheisyyttä, en tiedä, mitä tekisin. N44
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kauhealta. Ei seksiä, ei keskustelua. Toisen syyttelyä. Jos mun mies vetäytyisi seksistä, eikä olisi edes läheisyyttä, en tiedä, mitä tekisin. N44
Ehdottaisin että miettisit mistä tämä johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama, tosin olen tuo mies. Minä en jaksanut kuunnella jatkuvaa huomauttelua. Lasten takia siinä kitkuttelin aikani ja sitten erosimme. Nyt on asiat hyvin. Kukaan ei valita, työmäärä on sama kuin ennen ja kotini näyttää sellaiselta kun minä haluan. Seksiäkään en enää osaa kaivata, joten olen exvaimolle kiitoksen velkaa. Parisuhteessa on minusta ongelmia jos toinen tahtoo esim merkittävästi korkeamman siisteystason kun toinen. Silloin tuon tason saavuttamiseksi tulee tehdö myös enemmän. Jos haluat pelastaa parisuhteesi, niin lopeta ainakin valitus, se ei auta koskaan, ikinä, missään.
Eli pitää antaa miehen vaan olla koneellaan, istua sohvalla, kun hoidan lapset, laitan ruoat, käyn kaupassa ja siivoan? Mies ei koe mitään huonoa omaatuntoa tällaisesta, on vaan tyytyväinen. Ja siis tämä on myös kokeiltu, kun aina ei jaksa riidellä. Koen sen mieheltä suoranaisena haistatteluna. Ei auta, jos sanon että olen tosi väsynyt, valvonut nuorimman kanssa öitä jne. Mies ei todellakaan nouse sohvalta auttamaan. Minun pitää aika rumasti sanoa ennen kuin jotain tapahtuu. Muuten saan hoitaa itse lähestulkoon kaiken. En vaan jaksa sitä enää ja vihaan miestäni sen takia että hänen mielestään on täysin ok että uuvutan itseni, ja että siivoan lasten sotkujen lisäksi hänenkin jäljet, ostan ja teen ruoat saamatta itse mitään vastineeksi häneltä. T. Ap
Jos mies on aikasemmin tehnyt osansa, niin jossain mättää. Saako hän päättää elämästänne, vai onko se aina sinä joka päättää. Tässä varmaankin on ongelmien ydin. Meillä tuo meni niin, että lapsen synnyttyä vaimoni halusi päättää enemmän asioista, kuten että koti on siistimpi mitä ennen, ruokavalio on terveellisempää, kierrätystä tehostettiin, sisustukseen tuli muutoksia, auto turvallisemmaksi. Vaimoni halusi siis kotona valtaa, mutta vastuu näistä kivoista jutuista kuului minulle, ja minun toiveeni jätettiin huomiotta. Eipä siinä nyt kauaa kiinnosta olla toisen juoksupoikana, tehköön itse jos ei tajua että kun lapsi syntyy, tulis ylimääräistä tekemistä vähentää, eikä lisätä. Näin hän sitten yritti itse tehdä aikansa ja minä totuin tekemään vähemmän, niin tämä ei luonnollisesti käynyt päinsä. Lisäksi esim minun valitsemani vaatteet lapselle eivät koskaan kelvanneet, koska olivat väärän värisiä. Siivosin myös väärin. Kun tätä aikani kuuntelin, en jaksanut puuttua mihinkään, koska lopputulos oli kuitenkin sama. Olin laiska ja paha mies joten hylkäsin perheeni. Nyt olen vuoroviikkoisä, ja on perus siisti, yksinkertainen koti ja elämä on taas mukavaa.
Mies on tehnyt vaihtelevasti osansa. Viimeisimmän kotonaoloni jälkeen kaikki kotityöt on taas pikkuhiljaa jäänyt minulle.
Kyllä minun mielestäni molempien vastuulla on yhtä lailla lasten terveellinen ruokavalio ja turvallisuus. En valita miehen valitsemista vaatteista, kunhan ei talvipakkasella laiteta kesätakkia ulos. Kyllähän sellaisesta on pakko huomauttaa, vai? Minä se kuitenkin olen joka lapsia siellä lääkärissä käyttää ja todennäköisesti se joka niitä hoitaa kotona, kun sairastuvat. Ja mikä siinä on kun imuroidaan aina vaan keskeltä lattiaa, jätetään koirankarvat sohvalle ja pölyt nurkkiin? Yksinkertainen asia, ei vie paljoa aikaa, mutta kun ei vaan jaksa/huvita/kiinnosta. Aivan sama onko vauvalla suu täynnä koirankarvaa, kämppä täynnä pölyä. Ja sitten loukkaannutaan jos asiasta huomautetaan, ja uhotaan ettei koskaan enää imuroida, kun ei osata ja taas päästään helpolla. Toinen vaihtoehto että itse imuroidaan se sohva ja nurkat ja yhtälailla mies taas pääsee helpolla. Ja vielä olettaa hoitavansa imuroinnin, joten joku muu työ jää täysin vaimolle. T. Ap
Taisin olla oikeassa. Tottakai lapsella tulee olla lämmin, toisaalta pöly ei tee lapsille mitään. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/lopeta-siivoaminen-se-on-professori… ajattelin että sinun olisi hyvä lukaista ehkä tuo. Suosittelen oikeasti vähän hölläämään otetta ja keskustelemaan miehesi kanssa mukavasti jos vaikka alottaisitte vanhemmuuden alusta vähän pölyiseltä pöydältä. Tehkää niitä asioita yhdessä joista nautitte, niin sitä kautta saatte myös energiaa arkeen. Omat voimavarat on syytä tiedostaa. https://www.hs.fi/tiede/art-2000005966725.html tuolla en tarkoita että sinulla oli huono itsetunto, mutta keinona valittaminen on huono.
Ei, en usko että olet oikeassa, vaikka kovin haluaisit olla. En todellakaan valita väärän värisistä vaatteista, enkä edes siitä että mies ostaa kaupasta pelkästään itselleen mieluisaa ruokaa. En myöskään oleta, enkä edes halua että kotona kaikki on aivan viimeisen päälle puhdasta ja steriiliä. Tiedän että on paljon sellaisia naisia, joille siivous on intohimo ja he ahdistuvat jos tiskipöydällä on yksi kuppi. Mutta usko nyt, en itse todellakaan ole sellainen. Olen oikeasti aika sotkuinen, mutta tiedän että ei ole terveellistä jättää kokonaan siivoamatta. Tämä on toinen ääripää, jota mieheni edustaa. Häntä ei haittaa vaikka vessa haisisi aivan kammottavalta, lattiat täynnä mehua, jääkaapissa homeista, haisevaa ruokaa ja pyykit pesemättä kuukaudelta, niin että ne on ympäri suihkuhuoneen lattioita ja kastuvat aina kun käydään suihkussa. Ja sitten ne märät likaiset vaatteet vaan jätetään siihen lattialle homehtumaan. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama, tosin olen tuo mies. Minä en jaksanut kuunnella jatkuvaa huomauttelua. Lasten takia siinä kitkuttelin aikani ja sitten erosimme. Nyt on asiat hyvin. Kukaan ei valita, työmäärä on sama kuin ennen ja kotini näyttää sellaiselta kun minä haluan. Seksiäkään en enää osaa kaivata, joten olen exvaimolle kiitoksen velkaa. Parisuhteessa on minusta ongelmia jos toinen tahtoo esim merkittävästi korkeamman siisteystason kun toinen. Silloin tuon tason saavuttamiseksi tulee tehdö myös enemmän. Jos haluat pelastaa parisuhteesi, niin lopeta ainakin valitus, se ei auta koskaan, ikinä, missään.
Eli pitää antaa miehen vaan olla koneellaan, istua sohvalla, kun hoidan lapset, laitan ruoat, käyn kaupassa ja siivoan? Mies ei koe mitään huonoa omaatuntoa tällaisesta, on vaan tyytyväinen. Ja siis tämä on myös kokeiltu, kun aina ei jaksa riidellä. Koen sen mieheltä suoranaisena haistatteluna. Ei auta, jos sanon että olen tosi väsynyt, valvonut nuorimman kanssa öitä jne. Mies ei todellakaan nouse sohvalta auttamaan. Minun pitää aika rumasti sanoa ennen kuin jotain tapahtuu. Muuten saan hoitaa itse lähestulkoon kaiken. En vaan jaksa sitä enää ja vihaan miestäni sen takia että hänen mielestään on täysin ok että uuvutan itseni, ja että siivoan lasten sotkujen lisäksi hänenkin jäljet, ostan ja teen ruoat saamatta itse mitään vastineeksi häneltä. T. Ap
Jos mies on aikasemmin tehnyt osansa, niin jossain mättää. Saako hän päättää elämästänne, vai onko se aina sinä joka päättää. Tässä varmaankin on ongelmien ydin. Meillä tuo meni niin, että lapsen synnyttyä vaimoni halusi päättää enemmän asioista, kuten että koti on siistimpi mitä ennen, ruokavalio on terveellisempää, kierrätystä tehostettiin, sisustukseen tuli muutoksia, auto turvallisemmaksi. Vaimoni halusi siis kotona valtaa, mutta vastuu näistä kivoista jutuista kuului minulle, ja minun toiveeni jätettiin huomiotta. Eipä siinä nyt kauaa kiinnosta olla toisen juoksupoikana, tehköön itse jos ei tajua että kun lapsi syntyy, tulis ylimääräistä tekemistä vähentää, eikä lisätä. Näin hän sitten yritti itse tehdä aikansa ja minä totuin tekemään vähemmän, niin tämä ei luonnollisesti käynyt päinsä. Lisäksi esim minun valitsemani vaatteet lapselle eivät koskaan kelvanneet, koska olivat väärän värisiä. Siivosin myös väärin. Kun tätä aikani kuuntelin, en jaksanut puuttua mihinkään, koska lopputulos oli kuitenkin sama. Olin laiska ja paha mies joten hylkäsin perheeni. Nyt olen vuoroviikkoisä, ja on perus siisti, yksinkertainen koti ja elämä on taas mukavaa.
Mies on tehnyt vaihtelevasti osansa. Viimeisimmän kotonaoloni jälkeen kaikki kotityöt on taas pikkuhiljaa jäänyt minulle.
Kyllä minun mielestäni molempien vastuulla on yhtä lailla lasten terveellinen ruokavalio ja turvallisuus. En valita miehen valitsemista vaatteista, kunhan ei talvipakkasella laiteta kesätakkia ulos. Kyllähän sellaisesta on pakko huomauttaa, vai? Minä se kuitenkin olen joka lapsia siellä lääkärissä käyttää ja todennäköisesti se joka niitä hoitaa kotona, kun sairastuvat. Ja mikä siinä on kun imuroidaan aina vaan keskeltä lattiaa, jätetään koirankarvat sohvalle ja pölyt nurkkiin? Yksinkertainen asia, ei vie paljoa aikaa, mutta kun ei vaan jaksa/huvita/kiinnosta. Aivan sama onko vauvalla suu täynnä koirankarvaa, kämppä täynnä pölyä. Ja sitten loukkaannutaan jos asiasta huomautetaan, ja uhotaan ettei koskaan enää imuroida, kun ei osata ja taas päästään helpolla. Toinen vaihtoehto että itse imuroidaan se sohva ja nurkat ja yhtälailla mies taas pääsee helpolla. Ja vielä olettaa hoitavansa imuroinnin, joten joku muu työ jää täysin vaimolle. T. Ap
Taisin olla oikeassa. Tottakai lapsella tulee olla lämmin, toisaalta pöly ei tee lapsille mitään. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/lopeta-siivoaminen-se-on-professori… ajattelin että sinun olisi hyvä lukaista ehkä tuo. Suosittelen oikeasti vähän hölläämään otetta ja keskustelemaan miehesi kanssa mukavasti jos vaikka alottaisitte vanhemmuuden alusta vähän pölyiseltä pöydältä. Tehkää niitä asioita yhdessä joista nautitte, niin sitä kautta saatte myös energiaa arkeen. Omat voimavarat on syytä tiedostaa. https://www.hs.fi/tiede/art-2000005966725.html tuolla en tarkoita että sinulla oli huono itsetunto, mutta keinona valittaminen on huono.
Ei, en usko että olet oikeassa, vaikka kovin haluaisit olla. En todellakaan valita väärän värisistä vaatteista, enkä edes siitä että mies ostaa kaupasta pelkästään itselleen mieluisaa ruokaa. En myöskään oleta, enkä edes halua että kotona kaikki on aivan viimeisen päälle puhdasta ja steriiliä. Tiedän että on paljon sellaisia naisia, joille siivous on intohimo ja he ahdistuvat jos tiskipöydällä on yksi kuppi. Mutta usko nyt, en itse todellakaan ole sellainen. Olen oikeasti aika sotkuinen, mutta tiedän että ei ole terveellistä jättää kokonaan siivoamatta. Tämä on toinen ääripää, jota mieheni edustaa. Häntä ei haittaa vaikka vessa haisisi aivan kammottavalta, lattiat täynnä mehua, jääkaapissa homeista, haisevaa ruokaa ja pyykit pesemättä kuukaudelta, niin että ne on ympäri suihkuhuoneen lattioita ja kastuvat aina kun käydään suihkussa. Ja sitten ne märät likaiset vaatteet vaan jätetään siihen lattialle homehtumaan. T. Ap
Jos asia on näin, en voi olla ihmettelemättä miksi olette tehneet lapsia? Ei mene ainakaan minun jakeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jatkaisi liitossa, jossa toinen välttelee täysin pakollisia kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
En jatkaisi liitossa, jossa toinen välttelee täysin pakollisia kotitöitä.
Ei kai kukaan. En myöskään jatka liitossa, missä toinen päsmäröi. En menisi liittoon ollenkaan, saatika tekisi lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on vain hyvä ja jatkaa hyväksi havaitsemallaan tiellä. Parinvalinnassakin on oma vastuunsa. Joskus onnistuu ja joskus ei, tärkeintä on myöntää itselleen epäonnistuneensa, eikä syyttää tästäkin toista.
Vierailija kirjoitti:
Ap on vain hyvä ja jatkaa hyväksi havaitsemallaan tiellä. Parinvalinnassakin on oma vastuunsa. Joskus onnistuu ja joskus ei, tärkeintä on myöntää itselleen epäonnistuneensa, eikä syyttää tästäkin toista.
Niin eli kannattaa vakavasti jatkaa eron harkitsemista. Miehen pitää vaan antaa olla sellainen kuin on. Jos ei osaa hyväksyä omana itsenään (= on osallistumatta perheen yhteisiin asioihin mm kotitöihin), niin itsessäni on vikaa. Jännä juttu, että mies ei itse kuitenkaan missään nimessä halua erota. Ei kuulemma halua olla erossa lapsistaan. Olen sitten se julma nainen, joka vie mieheltään lapset. Ilmeisesti kuitenkin parempi vaihtoehto myös miestä ajatellen, koska päsmäröinti on pahinta mitä voi olla. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan vielä ”päsmäröinti”, koska onko todella niin että on päsmäröintiä jos vaatii toista tekemään osuutensa kotitöistä ja sanoo sen ääneen? T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään mies tahdo erota, kun se tekisi hänen elämästään huonompaa. Sinun elämästäsi se tekisi parempaa. Sinun pitää siis selventää miehelle, että on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko hän alkaa osallistua perheenne elämään, niin että teillä molemmilla on saman verran vapaa-aikaa, tai sitten lähdette eei osoitteisiin.
Nythän kuvio on ilmeisesti se, että miehesi on töissä 8 tuntia päivässä ja sinä 24 tuntia päivässä.
Jos miehesi on sitä mieltä että lapsista ja kodista huolehtiminen ei käy työstä (=väittää että sinä et tee mitään, lojut vaan), niin silloinhan hän voi hoitaa sen aina kotona ollessaan. Kun kyseessä on kerran pelkkä lojuminen, niin se sujuu häneltä siinä sohvalla ollessa.
Riippumatta siitä, mikä sinun murheesi on, parisuhteenne ongelma on seksin puute. Se saa mihen kokemaan itsensä torjutuksi, siksi hän ei tunne intoa tehdä kanssasi mitään muutakaan. Ehkä hän kokee, että olet jollain tasolla pettänyt hänet.
Tärkeintä olisi ehkä miettiä, rakastatko miestä, ja mitä olet valmis tekemään hänen eteensä vilpittömästi. Ellet rakasta häntä, voit miettiä, miksi olet hänen kanssaan ja aiotko erota.
On käsittääkseni melko yleistä, että seksihalut ovat vähäiset muutaman vuoden synnyttämisen jälkeen. Sen jälkeen halukkuus voi olla entistä suurempi.
Onko mies kateellinen lapsesta, ja onko hän ollut liian vaativan oloinen?
Seksin harrastaminen varmasti auttaisi tilannetta, ei toki yksinään sitä korjaa. Ei aina voi ihan 100% tehdä mieli joka kerralla kun mies tekee aloitteen, mutta kyllä joskus kannattaa silti heittäytyä mukaan. Seksi oikeasti lähentää, ja sen jälkeen sylikkäin makaillessa on hyvä olla.
Anteeksi, mutta en ymmärrä tätä kommenttia. Eli pitäisi vaan jättää kotityöt tekemättä, lapset ilman ruokaa jne. Mies käy kaupassa siinä vaiheessa kun jääkaapissa ei todellakaan ole mitään jäljellä, pelkkä valo. Itse tulen vihaiseksi nälkäisenä, ja inhoan sitä kun yritetään tehdä joku ruoka väkisin vajailla aineksilla ja yllättäen siitä tulee ihan järkyttävän makuista. Näinkin ollaan menty, esim silloin kun minulle oltiin tehty sektio, enkä päässyt kauppaan hetkeen. Mutta ei tuollainen tee minua onnelliseksi, ja tekee pahaa lasten puolesta, jotka ei saa tarpeeksi ravinteikasta ruokaa.
Ja sama siivouksen suhteen? Ollaan vaan kuukaisitolkulla siivoamatta? Eikö sotku ja likaisuus vaikuta sinun mielialaasi? Puhun siis oikeasta sotkusta, ihan siitä itsestään. Tiedän että ihmisillä on erilaisia siisteyskäsityksiä, ja en itsekään ole se kaikkein siistein todellakaan. T. Ap