Ikävä omaa lasta

Tilanne on sellainen, että lähi (tässä tapauksessa isä) haluaa katkaista viisi vuotiaan lapsen välit äitiin täysin. Isä ei siis tuo lasta tapaamisiin ja puhelinyhteydet on myös kielletty. Selvää on ettei palaverit lastenvalvojan kanssa ole enää muuta kuin ajan haaskausta ja ls-työntekijä rukoili etten veisi lähiä käräjille tämän vuoksi vaan mielummin luovuttaisin ja menisin elämässä eteenpäin ilman lasta?!
Eli tässä tilanteessa myös taitaa follo-sovittelu olla ajan haaskausta jos toinen osapuoli ei suostu yhteistyöhön? Onko kellään kokemuksia näistä?

Lähi myönsi katkeruutensa reilu pari vuotta sitten, että ei kestä nähdä mua onnellisena ja hyvinvoivana. Oli mukava työ, parisuhde, kiva koti jossa lapsi kävi mielellään ja mun mies luki lapselle iltasadun usein ja poistui vierestä vasta kun lapsi nukahti. Vaikka hän tätä kuviota vihasikin, niin silti töistä olisi pitänyt lähteä vaikka kesken päivän jotta hän voi viskata lapsen minulle miten haluaa koska hän omien sanojensa mukaan joutuu tässä uhraamaan ja kärsimään vanhemmuuden vuoksi. Sanoin että kuitenkin rajat ja aikataulut on rakennettava ja siitä tämä koko paska lähti.