Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni ei saa ikinä perintöä ja miksi?
13.01.2019 |
Palstalla tuntuu olevan paljon tyyppejä, jotka perivät jopa kuusinumeroisia summia. Voi olla valetta ja osa onkin, mutta vain osa. Jotkut tosiaan saavat. Ei kukaan tai harva perittävän kuolemaa odottaa, mutta onhan se sellainen alitajuinen turva siellä taustalla, sitä tuskin kukaan kieltää.
Entä me, jotka emme saa mitään ja miksi näin? Kai meitäkin on, vai onko kaikkien omaiset niin vauraita, että jättävät perintöä? Itse en saanut senttiäkään, koska vanhempani olivat rappiojuoppoja. Muut perimyssuhteen sukulaiset on myös olleet sellaista köyhälistöä, että ei ole tullut koskaan sieltäkään. Asia ei ole merkinnyt minulle mitään, koska en ole muutenkaan saanut elämässäni mitään ilmaiseksi, mutta nyt, kun monien vanhemmat alkavat lähestyä vanhuutta, on osa kavereista vaivihkaa maininnut että "kai se sen keskustakolmio tulee minun murheekseni joskus" yms peiteltyä kehuskelua. Se on saanut itseni miettimään, että ei hemmetti olen todellakin köyhä. Tai no on minulla asuntolaina, mutta pankinhan se on ja vielä pitkään. Mitään säästöjä en ole pienestä palkasta onnistunut tekemään.
Mites muut köyhät ja kurjat? Onko teitä olemassa vai olenko Etelä-Suomen ainoa todellinen "perinnöttömäksi tehty"?
Kommentit (149)
Sama juttu Rahikaisella, äiti tuurijuoppo, joka juo rahansa ja isä, joka ei työllistynyt kymmeneen vuoteen potkujen jälkeen keski-iässä. Ehkä 10t max., tosin toivon että käyttäisivät sen itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todennäköisesti saa mitään. Äiti antaa varmaan kaiken vähänsä kultapojalleen eli pikkuveljelleni kun itse vietän niin paheellista elämää ja kirosin hänet sekä isäni alimpaan helvettiin koska hakkasivat minua kun olin lapsi.
Täällä yksi. Iskän kuollessa oli tilillä sen verran, että sain ilmoituksen lehteen. Todellakin ärsyttää nää kermaperseet, joilla on koko elämänsä ollut asunnot ym ilman mitään omaa panostusta ja sitten myöhemmin vielä ne perinnöt. Ja sitä ennen työpaikat suhteilla, oli sitten kouluja käyty tai ei.
En tiedä saanko Äidin puolelta.. Isoisältä saan ehkä, joko paljon tai sitten en niin paljoa.
En tule saamaan perintöä. Vanhempani ostivat talon ennen 70-luvun lamaa ja menettivät sen, koska ei ollut työtä. Muuttuvat monen sadan kilometrin päähän töihin ja maksoivat olemattoman talon lainoja pitkään eivätkä koskaan uskaltaneet hankkia omaa asuntoa. Nyt ovat seitsemänkymppisiä ja asuvat vuokralla. Omistavat auton ja vanhan asuntovaunun. Ne varmasti myydään jonkun ajan päästä ja rahat käytetään heidän vanhuuden turvakseen.
Olen monesta asiasta lapsuudestani katkera ja katkera olen myös siitä, miten en ole aikuisena vanhemmilleni kelvannut. Siitä olen kuitenkin tyytyväinen, ettei perintöä tule. Eivät ole minun rahojani millään tavalla. Olen vain tyytyväinen, ettei tarvitse pohtia perintöveroja yms. Hyvä, että käyttävät vähät rahat itseensä. Kunhan olis kuolinpesässä sen verran, et saa hautajaiset hoidettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en saa perintöä. Äitini kuoli ollessani 30v. äiti 50v. äkillinen kuolema. Mutta perintöön... omaisuutta äitillä oli n. 60000 euroa velkaa n. 200000 euroa. Isäni menehtyy kohta ja on ns. persaukinen.
Ei tietenkään raha poista menetystä ja surua... toisaalta en laittaisi pahakseni jos olisin saanut / saisin perintöä.
Kun elämä ei takuueläkkeellä ole kovinkaan leveää.
Saan äidiltäni perintöä sitten joskus. Puhutaan ehkä 50000. Isäni on ulkomaalainen, asuu ulkomailla ja uskon hänen jättävän minut perinnöttä. En odota saavani vanhemmiltani mitään muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottamatta kantaa muuhun, niin kuusinumeroinen summa perintöä tulee aika monellekin, jos vainajalla on omistusasunto kaupungissa tai muuten hyvällä paikalla sijaitseva hyväkuntoinen asunto/talo ja perillisiä 1-2.
Isä on jo kuollut, eikä siltä jäänyt mitään kun oli ikänsä ollut juoppo. Äidillä ja isäpuolella on kolme yhteistä lasta, molemmilla on neljä lasta perillisiä, eikä heillä ole mitään erikoista omaisuutta, vähän peltoa ja omakotitalo, ja minä olen saanut rahaa äidiltä "lainaksi" jo aikaisemmin kun oli tarvista niin luultavasti en saa mitään enää siinä vaiheessa kun äidistä aika jättää, tai kuolen ennen äitiä.
Eipä sitä varmaan suurimmalla osalla juuri muuta ole kuin se omakotitalo ja jos lapsia on useampia niin ei siitä sataa tuhatta per lärvi millään tule. En tunne ketään joka olisi kieli pitkällä odottelemassa isoja perintöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tulossa perintöä tännekään, vanhemmille ovat Alkon tuotteet olleet aina säästämistä tärkeämpiä. Tai no, jos vanhempien känniörvellyksestä ja tappeluista jääneet traumat lasketaan perinnöksi, niin sitten.
Hyvin,hyvin moni saa ja ihan kohtuullisen paljon. Se vaan on niin suhteellista,mikä on paljon. Usein nämä ahkerien vanhempien lapset on myöskin lukeneet hyvän ammatin ja ansaitsevat hyvin.vSilloin se esim. 200000 e perintö ei tunnu kummoiseltakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tule koskaan saamaan mitään. Vanhempani menettivät kaiken 90-luvun lamassa ja sen seurauksena erosivat. Isä jäi työttömäksi eikä saanut enää kunnon töitä, äiti tehnyt ikänsä töitä hoitajana pienellä palkalla.
Oishan se aika kiva jos saisi jotain minkä avulla voisi omaa ja lasten elämää helpottaa mutta näillä mennään.
Se on ihmeellisintä miten nämä perijät eivät ymmärrä, kuinka toisista lähtökohdista toiset joutuvat ponnistamaan...
Ei tule tippumaan, eikä se hetkauta mitenkään. Kunhan nyt ei maksettavaa jää. Koko elämäni ajan pienituloiset, tai oikeastaan aidosti köyhät vanhempani ovat molemmat jo lähellä eläkeikää ja velkaa jäljellä kymmeniä tuhansia. Jos eivät ennenaikaisesti menehdy, niin nipinnapin saavat velat kuitattua talosta, joka on ollut purkukuntoinen jo kymmenen vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tule saamaan perintöä, vanhemmat duunareita, nyt eläkkeellä. He ovat saaneet muutaman tonnin perinnöt. Köyhä suku kyseessä.
Vanhemmillani kaikki omaisuus on talo irtaimistoineen, joka on hometalo. Toivon, ettei vanhempien vielä eläessä tilanne käänny niin, että joutuvat muuttamaan kodistaan ja aloittamaan kaiken alusta. Jos näin, joudun todennäköisesti avustamaan huonekalu- ja kodintarvikekustannuksissa.
Olen myös miettinyt, että tarvittaessa voin ostaa sijoitusasunnon, johon vanhempani muuttavat ja maksavat vuokraa minulle. Heillä ei ole varaa omistusasuntoon, jos hometalossa asuminen ei onnistu. Nyt home aiheuttaa lieviä terveysongelmia. Vanhempani eivät usko, että talo on hometalo.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin ärsyttää nää kermaperseet, joilla on koko elämänsä ollut asunnot ym ilman mitään omaa panostusta ja sitten myöhemmin vielä ne perinnöt. Ja sitä ennen työpaikat suhteilla, oli sitten kouluja käyty tai ei.
Ymmärrän närkästyksesi, tavallaan, mutta toimisitko itse niin, ettet antaisi (mahdolliselle) lapsellesi mitään, jos sinulla rahaa olisi. Sylkäisisitkö vain päälle ja sanoisit, että senkin kermappeppukakarani, et saa mitään, hähää!
Asioita kannattaa ajatella käänteisesti välillä. Eivät lapset voi vanhempiaan valita. Onko se väärin antaa, jos jotain yli jää? Omat vanhempani ovat köyhistä perheistä ja eläneet pihisti. Siksi minä todennäköisesti saan ainakin jonkin verran perintöä (tulevaisuuteen en kuitenkaan näe).
En saanut isältä perintöä siskoni kanssa. Syystä ettei hänelle jäänyt kuin vaatteet päälle ja potilaslaskuja ( jäivät velkojan tappioksi). Tuhkaus- ja hautauskulut saimme myös sosiaalitoimen avustuksella.
Isä oli ikänsä töissä, eläke oli kohtuullinen, ei juonut, omisti aikoinaan asunnon, mökin ja metsää.
Sairasti sen verran kauan ja asui parikymmentä vuotta vanhempien eron jälkeen vuokralla, ihan toimeen tullen, mutta sairaala- yms. laskuista sekä hoiva-asumisesta ( joka on törkeän kallista!!) seurasi se, ettei eläkekään enää riittänyt niitä kattamaan.
Ei se haittaa, suren isän menetystä, en sitä ettei tullut perintöä.
Ei minultakaan jää omilleni mitään. Ei ole omaisuutta.
En tule saamaan mitään. Äiti joi oman omaisuutensa ja oman perintönsä, asuu jossain asuntolassa.
Isällä on uusi vaimo, ja jos jotain on, ovat kyll sumplineet sen niin että en saa mitään. Mutta tuskin on muuta kuin velkoja. Asuvat vuokralla, ajavat ikäloppua autoa.
Joskus olen katkera. Elämä ei ollut vanhempieni vallan alla helppoa, vaan aika hirveää. Raha ei poistaisi vääryyksiä, mutta helpottaisi edes vähän.
En aio haudata kumpaakaan, en hoitaa mitään.
En tule saamaan ikinä perintöä, koska
a) isovanhemmat rahattomia ja heillä elossa 6 lasta + minulla 10 serkkua
b) isä ei omista mitään, eikä varmasti rahaakaan ole, kun on jäänyt eläkkeelle alta 40.
c) äiti ei omista mitään. ei edes autoa. perus duunari, joten tili tulee ja tili menee.
d) ei ole ketään muuta "kaukaista sukulaista" keneltä voisi saada.
En tule saamaan penniäkään. Isäni on varakas, mutta on ihan tarkoituksella siirtänyt kaiken (firman, talon, autot, maat, sijoitusasunnot) vaimonsa(ei äitini) nimiin. Eli kuollessaan saan lakiosuuden, mikä on varmaan 500€ kun ei faija tarkoituksella pidä itsellään mitään, hyvä jos muutaman roposen nostaa kuukaudessa palkkaa omasta firmastaan :D
Isälleni tytöt eivät ole mitään, joten haluaa jättää kaiken velipuolilleni. On jo nyt ostanut kummallekin asunnot, autot, moottoripyörät ja metsää. Olenko katkera? En enää, en jaksa olla. Olkoon sovinistinen juntti.
Äidiltäni taas ei tule jäämään näillä näkymin mitään. Asuu vuokralla ja elää Kelan tuilla. Ei haittaa sekään, mutsi on ihana :)
Hiljaista on. Suomi on varakas maa ja suomalaiset varakasta kansaa.