Aspergernaiset ja rakkaus

Olen assinainen. Olen ihastunut vain kerran elämässäni, murrosikäisenä. Minua viehättää komeat j.ä.n.n.ä.m.i.e.h.e.t,. En ole romantikko.

Hyvin ,jos on hyvä 'ass'....

ovat yksilöitä

Olen nelikymppinen as-nainen. En ole ikinä rakastunut ns. oikeaan ihmiseen. Teininä oli pari ihastusta muusikoihin ja filmitähtiin, mutta ei niitäkään enää ehkä 15 v iän jälkeen. Olen seurustellutkin muutaman kerran, mutta ei niissä mitään suuria tunteita ollut niissä jutuissa, lähinnä sillä lailla että jos toinen on hyvä tyyppi niin ollaan kavereita, ja joskus siitä sitten kehittyi seksuaalinenkin suhde ajan kanssa.

Diagnosoimaton asperger, ja rakastunut kahdesti. Sössinyt kummatkin tilaisuudet perinpohjaisesti, miten muutenkaan.

Kumpikin mies oli myös rakastunut, mutta minusta ei taida olla ihmissuhdepeleihin.

En pysty ihastumaan keneenkään ja pitkästyn miesten (tai ylipäätään ihmisten) seurassa. Joskus on tosin sellaisia etäihastuksia joista ei voi koskaan tulla mitään oikeaa suhdetta. En ole romanttinen siinä mielessä että arvostaisin mitään romanttisia eleitä, mutta hellyyttä ja läheisyyttä ja yhteydentunnetta periaatteessa kaipaisin, en vaan taida ekassa lauseessa mainittujen asioiden takia voida koskaan kokea ainakaan tuota yhteydentunnetta ja läheisyyttä.

Olen rakastanut - täysin kokonaisvaltaisesti. Minun rakkauteni ei ollut toiselle osapuolelle millään tasolla merkityksellistä, vaan paremminkin halveksunnan ja alaspainamisen lähde. Olin rakkauksineni toiselle heikko ja hyväksikäytettävä. Tämä rikkoi minun ihmisyyteni lopullisesti.

Minulla on vaikeuksia ymmärtää koko rakkautta edes käsitteenä.

Vierailija kirjoitti:

Diagnosoimaton asperger, ja rakastunut kahdesti. Sössinyt kummatkin tilaisuudet perinpohjaisesti, miten muutenkaan.

Kumpikin mies oli myös rakastunut, mutta minusta ei taida olla ihmissuhdepeleihin.

Nimenomaan ihmissuhdepelit eivät onnistu. Muu kyllä!

Vierailija kirjoitti:

Olen rakastanut - täysin kokonaisvaltaisesti. Minun rakkauteni ei ollut toiselle osapuolelle millään tasolla merkityksellistä, vaan paremminkin halveksunnan ja alaspainamisen lähde. Olin rakkauksineni toiselle heikko ja hyväksikäytettävä. Tämä rikkoi minun ihmisyyteni lopullisesti.

💔

Ihastun tai rakastun T-O-D-E-L-L-A harvoin, mutta kun se tapahtuu, niin tunne on ollut hyvin voimakas ja pysyvä. Samoin en ole sellainen, kenestä yleensä viehätytään, joten kumppanin löytyminen ei ihan läpihuutojuttu. Miehet ovat olleet erilaisia keskenään, mutta kaipa se ystävällisyys, tietynlainen ( huono ) huumorintaju ja keskusteluhalukkuus viehättää. Ja se "jokin", joka saa aivot erittämään vaikka ja mitä mielihyvähormooneja liiallisia määriä :)  En ole varsinaisesti romantikko, mutta läheisyydestä pidän ajoittain, olen jopa avoin ja rento tunneilmaisun suhteen, mutta seksiä tarvitsen varmasti normaalia vähemmän. Parisuhteessa kuitenkin tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa ja miehet olleet samanlaisia. Miehet kyllä olleet sosiaalisempia kuin minä, joten siinä ollut se suurin ero. Muuten on vaikeata kiintyä ihmisiin, ennemmin kiinnyn paikkoihin/asioihin/eläimiin, mutta pitkäaikaisia parisuhteita olen muutaman onnistunut luomaan. Ystävyyssuhteita en sitten onnistu luomaan, joku klikki päässä estää sen ja kaikki jäävät tuttava-asteelle.

Ei se estä rakastumista.