Jos voisit tavata kenet tahansa ihmisen, joko nyt elavan tai kuolleen viiden minuutin ajan.. kuka se oisi ja mita hanelle sanoisit?
Sisi jso vois vaikka ajassa matkustaa taaksepäin.. mitä yrittäsit saada selville tai muuttaa?
Kommentit (33)
Pyytäisin anteeksi, että olin selkäänpuukottajien joukossa niin pitkään. On tosiaan ollut kuolleitten kirjoissa jo yli 10 vuotta.
joka kuoli sairaskohtauksen ennenkuin lapseni olivat syntyneet. Haluaisin näyttää lapset hänelle ja kertoa että elämäni on mennyt hyvin.
en koskaan ehtinyt tapaamaan häntä =( Haluaisin tietää, pitäisikö hän minusta ja esittelisin hänelle poikansa perheen.
pyytäisin anteeksi ja kertoisin, että välitän.
Halaisin ja rutistaisin, kertoisin, että äiti rakastaa. On niin ikävä..
sellaiseksi kuin meni ja ajatteleeko hän koskaan minua... En kyllä vaihtaisi häntä nykyiseen mieheeni, mutta asiat vaivaavat minua joskus harvoin. Olisi kiva istahtaa kahvikupposen kanssa hänen kanssaan ja käydä asiat läpi. Rakastin häntä joskus silloin muonoin aivan älyttömästi. Kaikki meni vaan niin puihin kuin voi mennä... Se 5 minuuttiakin riittäisi...
En ehtinyt saada häntä pitää elävänä sylissä :-(
sehän ei ole mahdollista, mutta se vaan tuntuu niin pahalta niiden puolesta!!
VOIMIA TEILLE!!!!!!
Hän menehtyi auto-onnettomuudessa reilu vuosi sitten, kun kuopuksemme oli ihan vauva.. Tahtoisin näyttää että meillä menee hyvin ja lisäksi suutelisin häntä viimeisen kerran.. Kun en silloin ehtinyt sanoa hyvästejä.
Sanoisin rakastavani ja kiittäisin lapsuudestani. Nyt hän on invalidi.
sanoisin että olet oikeasti arvokas ja ihana ihminen, kehottaisin luottamaan itseeni ja ennenkaikkea arvostamaan itseäni sellaisena kuin olen.
Ja ehkä käskisin myös ostamaan Nokian osakkeita ;)
Käynnistäisin videokameran, pyytäisin häntä käymään nopeasti läpi kaikki 12 varoasentoa ja kysyisin, mikä on tärkeintä miekkailun oppimisessa.
Vierailija:
joka kuoli sairaskohtauksen ennenkuin lapseni olivat syntyneet. Haluaisin näyttää lapset hänelle ja kertoa että elämäni on mennyt hyvin.
varoittaisin häntä, ettei kävisi niin kuin kävi. ja kertoisin kuinka paljon hänestä olen aina välittänyt, jos kuitenkin sattuisi käymään niin kuin sitten kävi.
Jos oikeen alkaa miettimään niin ainahan sitä voisi käydä murhaamassa vaikkapa Hitlerin tai vastaavan, mutta isä tuli ekana mieleen.
Ja ensi rakkauteni, ja kertoisin hänelle ettei kannata luovuttaa vaikka elämä olisi kuinka synkän näköistä.
Loistavia isovanhempia, todellisia humanisteja.
Hei te (ja minä myös), kenellä on omainen kuollut, niin mä olen ihan varma että he tietää siellä jossakin miten teillä menee ja mitä teille kuuluu ja varmasti ovat nähneet lapsenne jne. Näin mä ainakin haluan ajatella että silloin kun esim. lapsi syntyy ja suuria asioita tapahtuu teidän elämässä, niin kyllä he on jollain lailla tietoisia asiasta siellä jossain tuonpuoleisessakin.
Muistan hänet ihaillen, mikä mahtavan sitkeä ja älykäs nainen. Ja eli täysillä. Ja on paljon eläviä ihmisiä, sukulaisia, jotka haluaisin tavata. Joidenkin kanssa 5 minuuttia olisi aivan liian pitkään, toisten kanssa ei tarpeeksi. Mutta pian tulenkin heidät tapaamaan..
Haluaisin vain nähdä ja kiittää.