Tuotko olemassa olollasi maailmaan hyvää vai pahaa?
Mietitkö koskaan onko sen seurauksena, että sinä synnyit, tullut maailmaan enemmän hyvää vai pahaa? Minkälaiseksi sinä muokkaat maailmaa ympärilläsi, aiheuttaako tekosi enemmän iloa vai surua, vihaa, pelkoa? Oletko tyytyväinen siihen millä tavalla vaikutat muihin?
Kommentit (13)
Se mikä on kullekin hyvää on subjektiivista. On kuitenkin monesti kiitelty, joten arvioisin hyvän olevan voitolla.
Hyvää. Käsitykseni itsestäni ja ympäröivästä maailmasta ei ole järin korkea, mutta pyrin kehittämään itseäni, auttamaan muita, suojelemaan eläimiä ja olemaan tuhoamatta luontoa.
Hyvää. Miksi ihmeessä haluaisin tuottaa vihaa, surua tai pelkoa?
En taida olla yxin vastuussa kaikesta. Oon mikä oon. Tärkeintä että tulen itseni kanssa juttuun. Koska yhteen suuntaan kun kumarrat...
Suht neutraalisti olen. Saa itse olla rauhassa. Omat rajat määritän itse ja tietyistä asioista en neuvottele.
N44
Pyrin tuomaan olemassaolollani hyvää. Autan taloudellisesti ja konkreettisesti vähempiosaisia ja vaikka joskus tekisi mieli sanoa pahasti, en sano vaan pidän mölyt mahassani ja reagoin yrittämällä ottaa huomioon toisenkin ihmisen katsantokannan.
En syrji ketään iän, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, koulutuksen tai statuksen takia. Vaikka olen ateisti, noudatan Jeesuksen neuvoa: rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.
Pidän lähtökohtaisesti kaikkia ihmisiä hyvinä (kunnes toisin todistetaan). En ole epäluuloinen, olen ehkä jopa vähän naiivikin - ja tämä on oma valintani.
Olen vähentänyt lihansyöntiä ympäristösyistä, samasta syystä myös kierrätän jätteet ja vaatteet.
Jopa miesystäväni mielestä paras piirteeni on "kiltteys".
Pelkkää hyvää. Olen empaattinen, autan muita, en kiusaa tai loukkaa, puolustan heikkoja ja oikeutta, käyttäydyn hyvin, pidän huolta ympäristöstä, en häiriköi tai roskaa jne. Olen hyvä ihminen ja sekös monia vähemmän hyviä ärsyttää.
Pyrin olemaan hyvä ihminen. Vaikken osaisi antaa neuvoja, kuuntelen aina jos jollain on asiat huonosti. Ihmiset pystyy avautumaan mulle helposti ja olemaan hyvinkin avoimia.
Pyrin ajattelemaan hyvin laajasti ja antamaan tilaa keskustelulle ja ymmärtämään vastapuolen mielipidettä vaikka se poikkeaisi omastani rajustikin. Osaan keskustella diplomaattisesti kuitenkaan hylkäämättä omia mielipiteitä. Tai jos on hyvä keskustelu ja toinen saa mut vakuutettua että mun mielipide on typerä, niin voi se muuttuakin!
Olen hyvin tarkka kierrättämisestä ja siitä mitä suuhuni laitan. Tai iholleni. Syön kyllä esim lihaa, mutta vain eläimistä jotka olen nähnyt elävän (mulla on tähän mahdollisuus, luomutila) ja lihaa ei mene kun ehkä 2-4 x kuukaudessa.
Toki mä olen vain ihminen. Mun ongelma on se, että mä pidän omat asiat ja pahan olon itselläni niin kauan että räjähdän ja sittenkään en kerro mikä mua vaivaa. Tää on välillä raskasta mun läheisille. En haluaisi kuormittaa muita mun ongelmilla, mikä on todella naurettavaa koska jos joku tulee mulle kertomaan ettei heillä mene hyvin, ei reaktioni ole "mä en ole sun terapeutti, mee muualle kitiseen", vaan haluan auttaa.
Mä myös lennän pari kertaa vuodessa Suomeen Hollannista täysin itsekkäistä syistä - nähdä äitiä ja muuta perhettä. Mun lomat ei ole kun viikon kerrallaan, joten autolla menisi jo puolet lomasta matkustamiseen.
Pyrin hyvään. Kierrätän jätteet, ostan vain tarpeeseen ja mahdollisuuksien mukaan suosin kirppareita, autan ihmisiä mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan.
Silti olen myös itsekäs ja olemassaolon kuluttaa vääjäämättä luonnonvaroja. En kykene elämään siten, etten koskaan loukkaisi ketään/ minusta olisi myös harmia tai etten aiheuttaisi huolta.
Luulen että hyvä ja paha ovat aika lailla tasoissa.
Pahaa, parempi olisi kuolla pois.
Pahaa vain. Taakkana vain kaikille, koska en ansaitse elantoani. Vihaan loisena elämistä. Kuolisin mieluiten.
Toistuvasti saan huomata että pelkkä läsnäoloni saa muut pahalle päälle vaikka olen hyvinkin tavallinen, neutraali enkä halua mitenkään pahoittaa kenenkään mieltä tai olla itsekäs. Silti sen vaan näkee, kokee ja tuntee kuinka läsnäoloni ja jopa pelkkä näkeminen saa muissa ihmisissä heräämään ärsytyksen ja joskus jopa ihan suoranainen vihankin.
Luultavasti mun oleminen on aika neutraali vaikutuksiltaan muihin ihmisiin. En ole ainakaan mikään kiusaaja, olen heikomman puolella yleensä. Mutta en ihmeemmin tee mitään ns. hyviä tekoja.