Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa masentuneen kumppanin kanssa
Kosijo
07.01.2019 |
Mieheni on siis keskivaikeasti masentunut, syönyt lääkkeitä nyt 2,5 vuotta mutta terapiaan ei suostu menemään. Aluksi jaksoin tukea ja kuunnella ja kestää, mutta nyt alkaa tulla seinä vastaan. Lääkkeet auttavat selvästi jonkin verran, mutta silti kaikki on kovin negatiivista ja mielialat heittelee ja esim seksihaluja ei hänellä oikein ole.
Onko kohtalotovereita, miten olette jaksaneet ja onko keinoa pakottaa toinen terapiaan, koska uskon, että se varmasti olisi iso apu hänelle ja samalla koko perheelle. Pienet lapsemmekin varmasti alkavat pian huomaamaan, että parisuhteemme alkaa olla huonossa kunnossa.
Kommentit (34)
Arvostan että jaksat katsella tuollaista. Itse en jaksaisi, jos toinen ei ole valmis yrittämään kaikkea että paranisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käymmekin lasten kanssa keskenämme viikonloppureissuilla, joille mieheni ei koskaan halua tulla mukaan, eikä toki aina työn takia pääsekkään. Kun tulemme kotiin, on mies kovasti meitä ikävöinyt ja leikkii lasten kanssa ja huomioi minua, mutta kun taas arki koittaa seuraavana päivänä, on meno taas mustaa ja en minä eikä lapset kiinnosta. Tai mikään muukaan.
Tämä rajoittaa oman ajan ottamista itselleni, koska en koe voivani "rasittaa" miestäni jättämällä häntä keskenään lasten kanssa. Lisäksi hänen lastenhoitonsa on lähinnä lastenohjelmien laitto päälle koska ei jaksa eikä ole kiinnostunut puuhailemaan lasten kanssa. Tiedän, että hän rakastaa lapsiaan ja haluaisi olla parempi isä, mutta ei jaksa sairautensa takia. Tästä sitten taas koituu kaikkea katkeruutta ja muuta negatiivista tunnetta minulle..
Ne lääkkeet vie seksihalut joten mies on ainakin siltä osin syytön. Siitä ei juuri puhuta mutta ssri-lääkkeitä käytetään myös seksuaalirikollisten himojen hillitsemiseen.
Ssri:t syö takuu varmasti sekä seisokin että halut.
Ehkä kannattaa kokeilla hetken asumuserossa? Jos miehen vointi kohenee, on hän kertakaikkisesti väsynyt sinuun, lapsiin ja perhe-elämään. Moni tekee virhevalinnan, eikä sitä meidän yhteiskunnassamme ole helppo myöntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko lääkkeitä itse vaatia vaihdettavaksi?
Veemäinen sairaus, koska vaikka paranisi niin herkästi uusiutuu. Kyllä nyt sinulta vaaditaan paljon jaksamista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi pakottaa. Jos haluaa olla sairas niin olkoon. Ei sinun tarvi loputtomasti kestää jos ei kerran toinen HALUA parantua.
Mä vaatisin että menee terapiaan eron uhalla. Miksi muka ei suostu menemään vaikka itsekin tietää ettei pelkkä lääkitys selvästikään riitä? Ihan ku ei olis edes halua oikeesti tehdä asialle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On väsynyt sinuun, ei halua seksiä, kätkeytyy masennuksen taakse. Nyt katse peiliin.
Vierailija kirjoitti:
On väsynyt sinuun, ei halua seksiä, kätkeytyy masennuksen taakse. Nyt katse peiliin.
Tulihan sieltä se perinteinen "naisessa AINA vika" :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heippa, terapiaa voi kokeilla mutta ei tosiaan toimi kaikilla. Voi olla ihan turhaa rahanmenoa.
Masennuksen juurisyihin tulisi pureutua, lääkitys itsessään harvoin poistaa masennuksen ellei kyseessä pelkästään fyysinen aivokemiallinen masennus.
Itsellä masennusta, lääkekokeiluja, terapiaa.. Apuja saan liikunnasta, onnistumisen kokemuksista (ihan pienet arkiset), kiireettömyyden tunteesta.
Masennuspotilaita ei mielestäni tarvitse kohdella sairauden takia mitenkään silkkihansikkain. Ei ole tilanne läheisille missään nimessä helppo joten oman jaksamisesi nimessä, ota asia reippaasti puheeksi miehesi kanssa. Hän voisi kokeilla aina jotain pientä uutta tekoa tilanteen helpottamiseksi ja saisit tunteen että edes jotain tapahtuu. Jos ei suostu tähän ja mitään ei tapahdu niin ei ole sinun edun mukaista jäädä vuosiksi "pysähtyneeseen tilaan" hänen kanssaan.
Sinun terveytesi menee kaiken muun edelle.
Kosijo kirjoitti:
Käymmekin lasten kanssa keskenämme viikonloppureissuilla, joille mieheni ei koskaan halua tulla mukaan, eikä toki aina työn takia pääsekkään. Kun tulemme kotiin, on mies kovasti meitä ikävöinyt ja leikkii lasten kanssa ja huomioi minua, mutta kun taas arki koittaa seuraavana päivänä, on meno taas mustaa ja en minä eikä lapset kiinnosta. Tai mikään muukaan.
Tämä rajoittaa oman ajan ottamista itselleni, koska en koe voivani "rasittaa" miestäni jättämällä häntä keskenään lasten kanssa. Lisäksi hänen lastenhoitonsa on lähinnä lastenohjelmien laitto päälle koska ei jaksa eikä ole kiinnostunut puuhailemaan lasten kanssa. Tiedän, että hän rakastaa lapsiaan ja haluaisi olla parempi isä, mutta ei jaksa sairautensa takia. Tästä sitten taas koituu kaikkea katkeruutta ja muuta negatiivista tunnetta minulle..
Nauti hetkistä jolloin miehesi osallistuu yhteiseen hetkeen. Vaikuttaa että hänellä on vaikeaa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikö sitä vois vaikka sormettaa taikka harrastaa suuseksiä jos ei tökkiminen onnistu? Saattaisit tykätä jopa enemmän.
Koen koko ajan samaa.Mieheni on todella kaiken aikaa masentunut ja saa raivokohtauksia päivittäin ilman oikeaa syytä.Huutaa ja meuhkaa.Itsetunto olllut läpi elämän alhaalla.Kaikki on aina muiden syytä.Tietää ,että tarvitsee apua,muttei halua mitään muuttaa tavoissaan.
Ei auta silkkihansikkain käsittely,eikä terve järki.Koko ajan saa olla ns varpaillaan.Tosi rasittavaa.Näitä on paljon.
nro 16, ompa ikävä kuulla. Tuo varpaillaan olo tosiaan kuvaa aika hyvin tätä nykyistä elämää. Täytyy siis vain vielä koettaa mahdollisimman vakavasti puhua hoitoon menosta tai muutoin elämän muuttumisesta tai yhteinen elämä päättyy lopulta kokonaan. Eroaminenkin sairauden takia toisaalta tuntuu niin epäreilulta. En minä miehestäni haluaisi eroa, vaan siitä masennuksesta.
Ketään ei voi pakottaa psykoterapiaan. Harmi sinänsä, koska miehesi varmaan hyötyisi siitä halutessaan. Masentuneen on vaikeaa nähdä parempaa tilannetta, joten ymmärrän häntä omasta kokemuksesta. Nyt 4 vuotta eriasteisista masennustiloista (ja muista diagnooseista) kärsineenä olen pääsemässä psykoterapiaan viimeinkin.
Masennus on valitettavsti helposti uusiutuva, varsinkin jos masennus on jo jatkunut kauan. Jos koet tilanteen liian raskaasti, kerro se miehelle. Me ollaan kuitenkin loppujenlopuksi vastuussa vain itsestämme, ei toisista aikuisista. Minut on jätetty mielenterveysongelmien vuoksi ja olen osannut hyväksyä tilanteen. Tietenkin ero tuntui aivan valtavan pahalta, mutta niin ne tuntuu aina.
Kiitoksia vastauksesta! Olen toki tästä miehelle puhunut sievästi ja varovasti jotta en kuulostaisi syyttävältä. Miehen mielestä kuitenkin liioittelen hänen oireitaan ja perheemme ilmapiirin negatiivisuutta, joka mielestäni suurimmaksi osaksi johtuu juuri tästä miehen masennuksesta. En toki itsekään jaksa olla iloinen ja empaattinen tällaisessa ilmapiirissä ja omakin oloni sitten ruokkii varmasti tätä negatiivisuutta.
Olen nyt menossa itse mielenterveyshoitajalle juttelemaan perheen ja parisuhteen asioista. Tätä suositteli työterveyshoitaja tällaiselle masentuneen henkilön kanssa naimisissa olevalle pienten lasten äidille. Omastakin mielestä olen tämän tarpeessa, sillä alan olla todella väsynyt tähän tilanteeseen, mikä ilmenee hermojen tiukkuutena ja välinpitämättömyytenä miestäni kohtaan. Tätä en missään nimessä haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Koen koko ajan samaa.Mieheni on todella kaiken aikaa masentunut ja saa raivokohtauksia päivittäin ilman oikeaa syytä.Huutaa ja meuhkaa.Itsetunto olllut läpi elämän alhaalla.Kaikki on aina muiden syytä.Tietää ,että tarvitsee apua,muttei halua mitään muuttaa tavoissaan.
Ei auta silkkihansikkain käsittely,eikä terve järki.Koko ajan saa olla ns varpaillaan.Tosi rasittavaa.Näitä on paljon.
Meillä on täysin sama resepti käytössä. Tällä hetkellä ei olla edes puheväleissä, koska minä en suostu siihen, että hän tartuttaa masennuksensa minuunkin.
Ensin happinaamari omille kasvoille jotta jaksat auttaa muita. Pidä huoli omasta hyvinvoinnistasi ja jaksamisestasi. Mikä antaisi sinulle energiaa? Onko sinulla harrastusta? Mistä saisit lapsille elämänilon kokemuksia?