Jatkuvat riidat miehen kanssa

Mulkut vanhemmat, niin lapset masentuu. Onko tuo nyt ihme?

Tsemppiä ap. Miehesi kuulostaa ihan omaltani.

Vierailija kirjoitti:

Mulkut vanhemmat, niin lapset masentuu. Onko tuo nyt ihme?

Ei ole.

Erotkaa tai ottakaa etäisyyttä... ei tommonen oo hyväksi lapsille/lapselle

Kaikki on miehen syytä omasta pahoinvoinnistasi teinin masennukseen. Minulla on sellainen näkemys, joka ehkä on väärä, mutta kerron sen silti: ihmissuhteissa samat kuviot toistuvat. Aina reagoidaan samoihin ärsykkeisiin samoin. Psyko-viisaat taitavat sanoa niitä jäykiksi skeemoiksi. Olen sangen tietoinen, että oman toiminnan muuttaminen on vaikeaa, kun tunteet ryöppyvät. Lankean itse samaan, mutta yrittää pitää: kun et suoranaisesti voi muuttaa toista, muuta itseäsi ja omaa tapaasi. Tee jotakin yllättävää, kun miehesi taas on tyly. Äläkä vedä avokämmenellä pitkin poskia, vaan yllätä myönteisesti. Sitä hän ei osaa odottaa ja siitä ehkä kehkeytyy jotakin hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap. Miehesi kuulostaa ihan omaltani.

Sinäkin olet varmasti sanonut monta kertaa miten miehen mielestäsi pitäisi olla. Mitäpäs jos mietit omaa käyttymistäsi, vai jos vaikka mies ohjestaisi vuorostaan sinua?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on miehen syytä omasta pahoinvoinnistasi teinin masennukseen. Minulla on sellainen näkemys, joka ehkä on väärä, mutta kerron sen silti: ihmissuhteissa samat kuviot toistuvat. Aina reagoidaan samoihin ärsykkeisiin samoin. Psyko-viisaat taitavat sanoa niitä jäykiksi skeemoiksi. Olen sangen tietoinen, että oman toiminnan muuttaminen on vaikeaa, kun tunteet ryöppyvät. Lankean itse samaan, mutta yrittää pitää: kun et suoranaisesti voi muuttaa toista, muuta itseäsi ja omaa tapaasi. Tee jotakin yllättävää, kun miehesi taas on tyly. Äläkä vedä avokämmenellä pitkin poskia, vaan yllätä myönteisesti. Sitä hän ei osaa odottaa ja siitä ehkä kehkeytyy jotakin hyvää.

Olet varmasti oikeassa. Olen välillä toiminut näin, kertonut mahdollisimman varovasti ja pehmeästi kaikkea syyttelyä varoen tuntemuksistani ja toiveistani. Hetken menee paremmin, kunnes taas sama alkaa. Reagoin itse liian voimakkaasti, sillä - niin, oma isäni oli tosi tyly pompottaja, paljon pahempi kuin mieheni, mutta kun tämän miehen piti olla aivan erilainen, lempeä ja pehmeä, niinkuin silloin alussa olikin...

En minä ole paska vanhempi. Olen estänyt koko ajan miestä tylyttämästä tätä tytärtä. Sillä nyt vaan on sellainen puhetapa? Äänensävy? Ei se omasta mielestään ole tyly vaan sanoo vaan asiasta. Usein olenkin periaatteessa samaa mieltä asiasta josta hän sanoi, mutta tyyli on aivan väärä.

Kai sitten ansaitsen tämän kun en osaa olla rakentava tai muuttaa tätä?? En vain osaa ja mulla on niin paljon kaunaa jo.

Minä jätin juuri tuollaisen kaikkitietävän naisen oman onnensa nojaan ja nyt elämä on mallillaan ja lapsetkin ovat iloisempia kun saavat vaikuttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on miehen syytä omasta pahoinvoinnistasi teinin masennukseen. Minulla on sellainen näkemys, joka ehkä on väärä, mutta kerron sen silti: ihmissuhteissa samat kuviot toistuvat. Aina reagoidaan samoihin ärsykkeisiin samoin. Psyko-viisaat taitavat sanoa niitä jäykiksi skeemoiksi. Olen sangen tietoinen, että oman toiminnan muuttaminen on vaikeaa, kun tunteet ryöppyvät. Lankean itse samaan, mutta yrittää pitää: kun et suoranaisesti voi muuttaa toista, muuta itseäsi ja omaa tapaasi. Tee jotakin yllättävää, kun miehesi taas on tyly. Äläkä vedä avokämmenellä pitkin poskia, vaan yllätä myönteisesti. Sitä hän ei osaa odottaa ja siitä ehkä kehkeytyy jotakin hyvää.

Olet varmasti oikeassa. Olen välillä toiminut näin, kertonut mahdollisimman varovasti ja pehmeästi kaikkea syyttelyä varoen tuntemuksistani ja toiveistani. Hetken menee paremmin, kunnes taas sama alkaa. Reagoin itse liian voimakkaasti, sillä - niin, oma isäni oli tosi tyly pompottaja, paljon pahempi kuin mieheni, mutta kun tämän miehen piti olla aivan erilainen, lempeä ja pehmeä, niinkuin silloin alussa olikin...

En minä ole paska vanhempi. Olen estänyt koko ajan miestä tylyttämästä tätä tytärtä. Sillä nyt vaan on sellainen puhetapa? Äänensävy? Ei se omasta mielestään ole tyly vaan sanoo vaan asiasta. Usein olenkin periaatteessa samaa mieltä asiasta josta hän sanoi, mutta tyyli on aivan väärä.

Kai sitten ansaitsen tämän kun en osaa olla rakentava tai muuttaa tätä?? En vain osaa ja mulla on niin paljon kaunaa jo.

nää tuntemuksien ja toiveiden kertominen kyllä tiedetään. "minusta tuntuu, että sinä...", "toivoisin, että teet asian x"

Huonon miehen valitsit itsellesi. En koskaan olisi noin huono mies ja ilkeä paska.

Siinä mielessä olisin erilainen että en kävisi koskaan töissä, koska vihaan työntekoa, mutta kotona teen kaikki hommat kuntoon.

Miksi otit itsellesi huonon miehen etkä minua?

Jos olisin nyt siinä niin kantaisin miehesi pihalle kodistamme ja jos vielä yrittäisi sisään niin vetäisin niskaperseotteella kadulle määkimään leuhkaa lauluaan.

Minä annan 100% aikani perheelle ja otan kaikki huomioon. Mihinkään muuhun aikani ei menisi.

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin juuri tuollaisen kaikkitietävän naisen oman onnensa nojaan ja nyt elämä on mallillaan ja lapsetkin ovat iloisempia kun saavat vaikuttaa

Tarkoitatko sanoa, että olen "kaikkitietävä nainen" kun ihan oikeasti kärsin miehen tylystä puhetavasta? Hän joutuu myös lasten kanssa hankauksiin koko ajan nimenomaan samasta syystä.

Itse ajattelen tuosta tylyydestä, että se selittyy miehen korkealla työstressillä, ja sillä että hän on niin asiakeskeinen, sellainen matemaattisesti lahjakas vähän sosiaalisesti toistaitoinen, että hän ei täysin hahmota, miten hänen kommunikointi tyylinsä muihin vaikuttaa. Nämä tulevat yhtäkkiä, kesken rauhallisen olemisen, tokaisuina tai ylimielisiä kommenttina. Olen kertonut että tuollaiset yllätystokaisut, juuri ole mitään riitaa siis menossa, tuntuvat siltä kuin tulisi yhtäkkiä märkä rätti naamaan.

Hän kantaa vastuuta perheestä, on paljon kotona, työskentelee osin myös kotoa käsin. Ei murjota tai hauku, on erittäin luotettava, ei ole koskaan ollut väkivaltainen. Oikeasti tämä kommunikoinnin töykeys ja sellainen besserwisserismi on ainoat huonot puolet hänessä! Enkä meinaa niitäkään kestää.

Itse olen yliherkkä, vaikea lapsuus jne, kannan kaunaa, räjähdän, enkä osaa luoda tunneyhteyttä

enää. Murjotan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap. Miehesi kuulostaa ihan omaltani.

Sinäkin olet varmasti sanonut monta kertaa miten miehen mielestäsi pitäisi olla. Mitäpäs jos mietit omaa käyttymistäsi, vai jos vaikka mies ohjestaisi vuorostaan sinua?

Ainoa mikä käyttää auttaa tähän on jättää se sika. Teininkin elämä paranee kun turha painolasti on poistettu kotoa. Tässä sen taas näkee , miten huono parisuhde vaikuttaa lapsiin kun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on miehen syytä omasta pahoinvoinnistasi teinin masennukseen. Minulla on sellainen näkemys, joka ehkä on väärä, mutta kerron sen silti: ihmissuhteissa samat kuviot toistuvat. Aina reagoidaan samoihin ärsykkeisiin samoin. Psyko-viisaat taitavat sanoa niitä jäykiksi skeemoiksi. Olen sangen tietoinen, että oman toiminnan muuttaminen on vaikeaa, kun tunteet ryöppyvät. Lankean itse samaan, mutta yrittää pitää: kun et suoranaisesti voi muuttaa toista, muuta itseäsi ja omaa tapaasi. Tee jotakin yllättävää, kun miehesi taas on tyly. Äläkä vedä avokämmenellä pitkin poskia, vaan yllätä myönteisesti. Sitä hän ei osaa odottaa ja siitä ehkä kehkeytyy jotakin hyvää.

Olet varmasti oikeassa. Olen välillä toiminut näin, kertonut mahdollisimman varovasti ja pehmeästi kaikkea syyttelyä varoen tuntemuksistani ja toiveistani. Hetken menee paremmin, kunnes taas sama alkaa. Reagoin itse liian voimakkaasti, sillä - niin, oma isäni oli tosi tyly pompottaja, paljon pahempi kuin mieheni, mutta kun tämän miehen piti olla aivan erilainen, lempeä ja pehmeä, niinkuin silloin alussa olikin...

En minä ole paska vanhempi. Olen estänyt koko ajan miestä tylyttämästä tätä tytärtä. Sillä nyt vaan on sellainen puhetapa? Äänensävy? Ei se omasta mielestään ole tyly vaan sanoo vaan asiasta. Usein olenkin periaatteessa samaa mieltä asiasta josta hän sanoi, mutta tyyli on aivan väärä.

Kai sitten ansaitsen tämän kun en osaa olla rakentava tai muuttaa tätä?? En vain osaa ja mulla on niin paljon kaunaa jo.

Jätä se sika AP. Ihan jo lastesi takia.

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin juuri tuollaisen kaikkitietävän naisen oman onnensa nojaan ja nyt elämä on mallillaan ja lapsetkin ovat iloisempia kun saavat vaikuttaa

Kaikille on helpotus päästä turhasta painolasti STS, joka rasittaa perheen suhteita. Tässä tapauksessa se on perheen isä. Kaikkien elämä paranee kun potkaisee äijän pellolle.

Ja vielä: ei mies ole koko ajan tyly. En kuitenkaan pysty ennakoimaan, milloin on. Hän on kuitenkin lapsille hyvin tärkeä ja viettää niiden kanssa paljon aikaa. Ne raivostuivat häneen, suuttuvat ja leppyvät taas ja kohta ovat kaikki hyvää pataa. Minä olen ainoa, joka jää tätä hautomaan. Siksi se erokin tuntuu vaikealta. Mutta huonon parisuhdemallin ne lapset saa.

Olen käynyt pariterapiassa yksin, kun miehen mielestä siihen ei ollut mitään tarvetta. En saanut sieltä viiden kerran aikana mitään työkaluja, tai en oivaltanut mitään mitä olisin osannut soveltaa.

Ap

Huh miten huono mies. Miestä noita huonoja miehiä oikein löytyykään.

Minä olisin voinut kirjoittaa osan samoilla sanoilla, enkä ole eronnut. Lapsilla on ollut tässä molempien vanhempien lisäksi niin paljon muutakin, että olen laittanut asiat tärkeysjärjestykseen.

Tiedän, että lapset ovat kärsineet, mutta sitä en osaa sanoa, olisivatko kärsineet eron vuoksi enemmän. Voin olla melko varma siitä, että yksi olisi jäänyt isänsä luo ja kärsinyt silloin enemmän kuin nyt, kun olen ollut itse pehmentämässä tuon mörököllin käytöstä.

Kannattaa silti miettiä, onko oma "mukavuus" tärkeämpi kuin lasten hyvinvointi, ettei saa aikaan eroa, vaikka lapsella on jo diagnoosi.

Keskusteltiin. Mies selittää asiaa vuosia jatkuneella stressillä ja ylirasituksella ( meillä on pitkä osin raskas yhteinen perhehistoria, mm konkurssi) ja on siinä varmasti aivan oikeassa. Totesin että oikeasti huonosti meillä on alkanut mennä silloin muutama vuosi sitten, kun seksi loppui. Seksi toi yhteenkuuluvuutta ja vahvisti kiintymystä, oli vastalääke.

Kerroin että harkitsen olisiko parempi asua erillään. Nyt mies sanoi, että mennään pariterapiaan. Olen yrittänyt saada häntä sinne vuosikausia. Mun pitäisi olla ilahtunut Kyllä mä lähden, mutta pelkään, että se saattaa olla jo liian myöhäistä. Tää tilanne on jatkunut niin kauan. Ehkä rakkaus on jo kuollut. Pakko kai silti yrittää. Meillä on kuitenkin pitkä yhteinen historia.

Jos nyt mies alkaisi haluta seksiä, en ehkä enää haluaisi. On tehnyt tosi tuhoisaa tuo seksittömyys, paitsi parisuhteelle, myös itsetunnolle. Ymmärrän miksei seksiä ole ollut. Riidat, huono ilmapiiri, miehen erektiovaikeudet (johon ei tietenkään hakenut apua), vanheneminen. Mies siis lakkasi täysin haluamastasi seksiä.

Ap

Tässäkin nähdään että naisen arvio on automaattisesti oikea, tyypillistä naisten jeesustelua. Ap ottaa vastuun omista teoistaan, eikä syytä muita. Sinä olet ap tuon miehen valinnut, tehnyt hänen kanssaan lapsia ja nyt valitat kun hän töksäyttelee. Tietysti pitää erota ja syyttää siitäkin miestä, mitenkäs muutenkaan.

Masentuneen nuoren vanhempana sanon, että mene sinne pariterapiaan. Ja juuri nyt on erittäin huono aika erota. Sillä masentuneella nuorella on nyt jo ihan tarpeeksi raskasta elää, älä horjuta perustuksia. Käykää se terapia ja harkitkaa. Pystyisittekö sen nuoren vuoksi käyttäytymään kuin ihmiset? Hän tarvitsee nyt kaiken tuen teiltä ja teidän keskinäiset ongelmanne voi sysätä jemmaan vuodeksi pariksi. Katsotte sitten parin vuoden kuluttua. Tuskin kumpikaan teistä tahtoo sille nuorelle pahaa, vaan paranemista ja toipumista, eikö vain?

Masentunut nuori on hyvin suuressa vaarassa syrjäytyä ja kyseessä voi olla nuoren koko loppuelämä. Teiltä aikuisilta tämä vaatisi nyt vain parin-muutaman vuoden joustoa ja yrittämistä. Ei koko loppuelämää.