Jatkuvat riidat miehen kanssa

Minulla on myös tiuskiva mies. Hänellä myös pitkittynyttä stressiä, ehkä jotain masennuksenpoikasta, mitä lie. Mutta ei suostu hakemaan lääkäriltä apua. Se arki on sitten sitä että mies puhuu lapsille tylysti ja tiuskii, lapset reagoi. Etenkin vanhempi 6v.

Siksipä olenkin päättänyt erota. Miehen pitää itse haluta muuttua ja tehdä itse aktiivisesti työtä sen eteen. Sen jälkeen kun se on tehty, niin voisi ehkä olla hyötyä siitä pariterapiasta. Se nyt vaan on niin että jos ihminen on ihan rikki, pitää korjata ensin ihminen ennenkuin hän voi antaa itsestään toisille (kumppani, lapset). Minä suosittelisin teille sitä asumuseroa jos kerran rakkautta kuitenkin vielä on. Mies menee yksin sinne terapiaan ja lääkäriin ihan ensin. Hoitaa itsensä kuntoon. Asiat teillä kotona ei tule maagisesti korjaantumaan kuitenkaan lähiaikoina, vaikka sinne pariterapiaan menisitte. Etenkin kun ongelmat on varmaan syvemmällä kuin vain teidän keskinäisessä dynamiikassa. Parantumisrauha tekisi varmasti hyvää ihan teille kaikille, niin sinulle, miehelle kuin teinille. Ero ei ole aina mörkö, se voi olla lapselle myös iso helpotus jos koti on riitaisa/ kylmä. 

Tiuskivasta miehestä sopii jo erota, mutta tiuskivan naisen takana on jokin miehestä johtuva syy. Oletko tukenut miestäsi tarpeeksi hänen tavotteissaan? Mitä jos hemmottelisit miestäsi vähän? Mies kaipaa henkistä yhteittä, ja jos tätä ei ole, hän alkaa tiuskia. Oletko huoltanut autojanne? Leikannut nurmikkoa, tai tehnyt lumitöitä?

Jätä sika. Sika ei ikinä muutu.

Siskot voimaantukaa kirjoitti:

Jätä sika. Sika ei ikinä muutu.

Miksi edes tarvitsisi muuttua. Miksi naiset ottavat kumppanin jota pitää muuttaa, ja jos ei muutu, niin sika ja ero. Näin ulkopuolisena on huvittavaa seurata näitä kaksoisstandardeiksikin ristittyjä naisten vaatimuksia. Olen homo ja suuresti kiitollinen että en joudu tätä omassa elämässäni todistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneen nuoren vanhempana sanon, että mene sinne pariterapiaan. Ja juuri nyt on erittäin huono aika erota. Sillä masentuneella nuorella on nyt jo ihan tarpeeksi raskasta elää, älä horjuta perustuksia. Käykää se terapia ja harkitkaa. Pystyisittekö sen nuoren vuoksi käyttäytymään kuin ihmiset? Hän tarvitsee nyt kaiken tuen teiltä ja teidän keskinäiset ongelmanne voi sysätä jemmaan vuodeksi pariksi. Katsotte sitten parin vuoden kuluttua. Tuskin kumpikaan teistä tahtoo sille nuorelle pahaa, vaan paranemista ja toipumista, eikö vain?

Masentunut nuori on hyvin suuressa vaarassa syrjäytyä ja kyseessä voi olla nuoren koko loppuelämä. Teiltä aikuisilta tämä vaatisi nyt vain parin-muutaman vuoden joustoa ja yrittämistä. Ei koko loppuelämää.

Kiitos. Näin ajattelen minäkin. Välillä epäilen, että jos siltikin olisi parempi erota, juuri lapsen takia, mutta kyllä se olisi hänelle liikaa. Kyllä nyt pitää meidän alkaa käyttäytyä kuin aikuiset ja hakea apua.

Al

Vierailija kirjoitti:

Siskot voimaantukaa kirjoitti:

Jätä sika. Sika ei ikinä muutu.

Miksi edes tarvitsisi muuttua. Miksi naiset ottavat kumppanin jota pitää muuttaa, ja jos ei muutu, niin sika ja ero. Näin ulkopuolisena on huvittavaa seurata näitä kaksoisstandardeiksikin ristittyjä naisten vaatimuksia. Olen homo ja suuresti kiitollinen että en joudu tätä omassa elämässäni todistamaan.

Yleensä se "sika" on aluksi lammas tai ehkä söpö possu ja muuttuu siaksi vasta myöhemmin. Siihen taas voi olla syitä siassa ja puolisossa yhtä lailla. On se puolisoni voinut muuttua ties miksikä.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneen nuoren vanhempana sanon, että mene sinne pariterapiaan. Ja juuri nyt on erittäin huono aika erota. Sillä masentuneella nuorella on nyt jo ihan tarpeeksi raskasta elää, älä horjuta perustuksia. Käykää se terapia ja harkitkaa. Pystyisittekö sen nuoren vuoksi käyttäytymään kuin ihmiset? Hän tarvitsee nyt kaiken tuen teiltä ja teidän keskinäiset ongelmanne voi sysätä jemmaan vuodeksi pariksi. Katsotte sitten parin vuoden kuluttua. Tuskin kumpikaan teistä tahtoo sille nuorelle pahaa, vaan paranemista ja toipumista, eikö vain?

Masentunut nuori on hyvin suuressa vaarassa syrjäytyä ja kyseessä voi olla nuoren koko loppuelämä. Teiltä aikuisilta tämä vaatisi nyt vain parin-muutaman vuoden joustoa ja yrittämistä. Ei koko loppuelämää.

Entisenä masentuneena lapsena ja nuorena sanon, että ei ole tervettä jatkaa tuollaista perhe-elämää enää hetkeäkään. Erotkaa. Ehkä lapsenne saa vielä terveen parisuhteen mallin, jos ap:n elämä järjestyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneen nuoren vanhempana sanon, että mene sinne pariterapiaan. Ja juuri nyt on erittäin huono aika erota. Sillä masentuneella nuorella on nyt jo ihan tarpeeksi raskasta elää, älä horjuta perustuksia. Käykää se terapia ja harkitkaa. Pystyisittekö sen nuoren vuoksi käyttäytymään kuin ihmiset? Hän tarvitsee nyt kaiken tuen teiltä ja teidän keskinäiset ongelmanne voi sysätä jemmaan vuodeksi pariksi. Katsotte sitten parin vuoden kuluttua. Tuskin kumpikaan teistä tahtoo sille nuorelle pahaa, vaan paranemista ja toipumista, eikö vain?

Masentunut nuori on hyvin suuressa vaarassa syrjäytyä ja kyseessä voi olla nuoren koko loppuelämä. Teiltä aikuisilta tämä vaatisi nyt vain parin-muutaman vuoden joustoa ja yrittämistä. Ei koko loppuelämää.

Entisenä masentuneena lapsena ja nuorena sanon, että ei ole tervettä jatkaa tuollaista perhe-elämää enää hetkeäkään. Erotkaa. Ehkä lapsenne saa vielä terveen parisuhteen mallin, jos ap:n elämä järjestyy.

Niin, sinunkin kanssasi olen samaa mieltä!!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneen nuoren vanhempana sanon, että mene sinne pariterapiaan. Ja juuri nyt on erittäin huono aika erota. Sillä masentuneella nuorella on nyt jo ihan tarpeeksi raskasta elää, älä horjuta perustuksia. Käykää se terapia ja harkitkaa. Pystyisittekö sen nuoren vuoksi käyttäytymään kuin ihmiset? Hän tarvitsee nyt kaiken tuen teiltä ja teidän keskinäiset ongelmanne voi sysätä jemmaan vuodeksi pariksi. Katsotte sitten parin vuoden kuluttua. Tuskin kumpikaan teistä tahtoo sille nuorelle pahaa, vaan paranemista ja toipumista, eikö vain?

Masentunut nuori on hyvin suuressa vaarassa syrjäytyä ja kyseessä voi olla nuoren koko loppuelämä. Teiltä aikuisilta tämä vaatisi nyt vain parin-muutaman vuoden joustoa ja yrittämistä. Ei koko loppuelämää.

Kiitos. Näin ajattelen minäkin. Välillä epäilen, että jos siltikin olisi parempi erota, juuri lapsen takia, mutta kyllä se olisi hänelle liikaa. Kyllä nyt pitää meidän alkaa käyttäytyä kuin aikuiset ja hakea apua.

Al

Jos ne ongelmat ei ole tähänkään saakka ratkenneet ja lapsikin on jo masentunut, niin nyt viimeistään pitäisi olla edes toisella munaa erota. Oikeasti. Ei ne asiat tule tuosta mihinkään muuttumaan niinkauan kuin säädätte siellä saman katon alla.