Lue keskustelun säännöt.
Miksi välttelet jotain tuttua kaupassa tms?
Kommentit (18)
Usein on niin kiire että haluan vain äkkiä pois kaupasta. Välttelen lähinnä niitä joiden tiedän jäävän jaarittelemaan niitä näitä. En jaksa olla sosiaalinen joka tilanteessa. Siksi helpimpi vältellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menen kauppaan ostoksille, en juttelemaan. Suoritan kaupassakäynnin yleensä lähes autopilotilla eli kauppalista käteen ja järjestyksessä sitten siitä kiertelemään ja tavaroita kärryyn poimimaan. En yleensä edes tule huomanneeksi siinä, onko kaupassa tuttuja vaiko ei. Keskityn ennemmin itse asiaan.
Kauppakeskustelijat kärryineen keskellä käytäviä on todella rasittavia. Siihen vaan jäädään, eikä yhtään välitetä vaikka tukkii muilta käytävän.
Yleensä pakoilen puolituttuja. En oikein tiedä mitä heidän kanssaan pitäisi puhua ja kuinka kauan. Lisäksi on kiusallista törmätä vähän väliä uudestaan kuulumisten vaihdon jälkeen. Mitä sitä silloin sanoo? ”Moi taas! Hehheh!”
En jaksa alkaa väkisin puhumaan joutavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä välttele, viimeksi kun tapasin vanhan tuttavan vuosien takaa en ollut aluksi tunnistaa häntä.. Joskus myös kuljen niin ajatuksissani etten kertakaikkiaan välttämättä edes huomaa jos joku tuttu on siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon sosiaalinen ihminen, mutta joskus vain tuntuu, ettei jaksa. Me käydään kaupassa usein perjantaisin, ja monesti viikon jäljiltä on vähän nuutunut olo.
En yleensä jaksa puhua niitä näitä, ja kaupassa varsinkin on muutenkin rasittavaa, joten haluan mahdollisimman äkkiä sieltä ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä pakoilen puolituttuja. En oikein tiedä mitä heidän kanssaan pitäisi puhua ja kuinka kauan. Lisäksi on kiusallista törmätä vähän väliä uudestaan kuulumisten vaihdon jälkeen. Mitä sitä silloin sanoo? ”Moi taas! Hehheh!”
Voi hyvä luoja olin tulossa kirjoittamaan tätä samaa.. tuo loppuosa varsinkin.. :DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on paniikkihäiriö ja masennus/ahdistus.
Joinakin päivinä tarvii armottoman psyykkaamisen ja sisäisen taistelun sen kanssa että edes pääsee kauppaan asti. Tänään näin vilaukselta eksää kaupassa ja viiletin ennätysnopeasti ohi ja melkein jätin kauppareissun tekemättä. On tosi huono päivä muutenkin ja olisin varmaan alkanut panikoimaan jos olisi tullut juttelemaan.
On mulla niitä parempiakin päiviä. Anteeksi!
En välttele, edes niitä jaarittelevia tuttuja. Jos meinaa jäädä jaarittelemaan, sanon suoraan etten ehdi tai nyt on huono hetki, pitää jatkaa matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä tunnista niitä kun olen kasvosokea, joten en välttele. Menen kauppaan suorittamaan ostokset, suoritan ne ennalta kauppakierron mukaan suunniteltua reittiä sivuilleni vilkuilematta. Epäkohteliainta on tukkia joku kaupan käytävä juoruilun takia.
Minun täysin rehellinen vastaukseni:
Koska joskus olin alkamassa jutella tutulle kaupassa, ja tämä kävelikin ohi katsomatta minuun päinkään. Ja näin kävi muutaman kerran, eri ihmisten kanssa. Ehkä eivät huomanneet, ehkä eivät tunnistaneet, ehkä niillä oli huono hetki tai päivä, sama se. Se oma tyhmyys ja halua jutella ja se ignooraaminen hävetti niin, että en enää moikkaa kenellekään, ellei minulle moikata ensin. Silloinkin saatan jatkaa matkaa, koska olen jotenkin niin katkera ja väsynyt ihmisraunio, että en halua enää jutella kenellekään.
Ja joo, taustalla on rankempaakin yksinäisyyden kokemista, mutta kunhan vastasin aloittajan kysymykseen.
Olen jotenkin sokea ympäristölleni, en vaan huomaa "epäolennaisia asioita", jos keskityn ruokaostosten tekoon. Pari kertaa on äitikin tullut kaupassa vastaan, enkä ole huomannut ennen kuin tyyliin huudetaan perään.. Heh.
Vierailija kirjoitti:
Minun täysin rehellinen vastaukseni:
Koska joskus olin alkamassa jutella tutulle kaupassa, ja tämä kävelikin ohi katsomatta minuun päinkään. Ja näin kävi muutaman kerran, eri ihmisten kanssa. Ehkä eivät huomanneet, ehkä eivät tunnistaneet, ehkä niillä oli huono hetki tai päivä, sama se. Se oma tyhmyys ja halua jutella ja se ignooraaminen hävetti niin, että en enää moikkaa kenellekään, ellei minulle moikata ensin. Silloinkin saatan jatkaa matkaa, koska olen jotenkin niin katkera ja väsynyt ihmisraunio, että en halua enää jutella kenellekään.
Ja joo, taustalla on rankempaakin yksinäisyyden kokemista, mutta kunhan vastasin aloittajan kysymykseen.
Voi jessus aivan järkkyä. Kai vaan moikkasit ja kun ei moikattu takas niin annoit olla?
En välttele, minusta on mukavaa nähdä tuttuja ja kavereita kaupassa. En kyllä tosiaankaan jää mitään parin viime viikon kuulumisia vaihtamaan, kuten keski-ikäisillä ja vanhuksilla tapana