Mies ei ymmärrä synnytyksen jälkeistä masennustani
Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ja mies ei ymmärrä masennustani ja väsymystäni yhtään. Ärsyyntyy vain niistä. Valittaa joka päivä, että miksi en jaksa ja miksi en tee enemmän. Ei halua oikein enää olla kotonakaan, koska olen hänen mielestään niin ikävää seuraa. En ole ennen ollut koskaan masentunut, joten on tämä tietysti uusi tilanne miehelle (ja minulle myös), mutta mies pahentaa masennustani koko ajan tuolla. Ja minun kuitenkin pitää jaksaa huolehtia vauvasta (ja kodistakin, tosin mieskin kyllä tekee kotitöitä tietenkin). Olen pyytänyt miestä mukaan hoitajan luo juttelemaan kanssani, että voisi kuulla hoitajalta tästä masennuksesta ja että voitaisiin miettiä mikä siihen auttaisi kotona. Mies ei suostu, ei vain lähde mukaan sinne hoitajan luo vaikka miten pyydän (ja käsken). Mietin pitääkö tässä alkaa eroa miettimään, jotta masennus paranisi, kun kotona nyt mies vain pahentaa oloani olemalla joka päivä ärsyyntynyt masennusestani ja valittamalla siitä. Onko kellään kokemusta vastaavasta? Erositko?
Kommentit (17)
Miehelläkin taitaa olla synnytyksen jälkeistä masennusta koita ymmärtää ja jaxuhaleja.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrätkö sinä sitä, että moni mies haluaa olla varma isyydestään ja teettää testin asiasta?
Mitä ihmettä? Ei mieheni ole isyyttään epäillyt, mutta sen kun tekee testin jos haluaa. Mitä se tähän kuuluu? Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehelläkin taitaa olla synnytyksen jälkeistä masennusta koita ymmärtää ja jaxuhaleja.
Hyvin sanottu. Mitä jos nainen KERRANKIN ymmärtäisi miestään, eikä vain vaatisi mieheltä ymmärrystä ties minkä tunteiden ja hormonien varjolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrätkö sinä sitä, että moni mies haluaa olla varma isyydestään ja teettää testin asiasta?
Mitä ihmettä? Ei mieheni ole isyyttään epäillyt, mutta sen kun tekee testin jos haluaa. Mitä se tähän kuuluu? Ap
Kunhan asia kiinnosti. Keskustelupalsta kun on, niin uskaltauduin keskustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläkin taitaa olla synnytyksen jälkeistä masennusta koita ymmärtää ja jaxuhaleja.
Hyvin sanottu. Mitä jos nainen KERRANKIN ymmärtäisi miestään, eikä vain vaatisi mieheltä ymmärrystä ties minkä tunteiden ja hormonien varjolla?
Jos miehellä on masennus, niin varmaan hän sitten on valmis hakemaan hoitoa siihen kuten minä. Mutta ei ole sanonut, että olisi jotain masennusta hänellä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläkin taitaa olla synnytyksen jälkeistä masennusta koita ymmärtää ja jaxuhaleja.
Hyvin sanottu. Mitä jos nainen KERRANKIN ymmärtäisi miestään, eikä vain vaatisi mieheltä ymmärrystä ties minkä tunteiden ja hormonien varjolla?
Jos miehellä on masennus, niin varmaan hän sitten on valmis hakemaan hoitoa siihen kuten minä. Mutta ei ole sanonut, että olisi jotain masennusta hänellä. Ap
Miehellä on omat syynsä toimintaansa kuitenkin. Yritä ymmärtää, tukea ja antaa tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläkin taitaa olla synnytyksen jälkeistä masennusta koita ymmärtää ja jaxuhaleja.
Hyvin sanottu. Mitä jos nainen KERRANKIN ymmärtäisi miestään, eikä vain vaatisi mieheltä ymmärrystä ties minkä tunteiden ja hormonien varjolla?
Jos miehellä on masennus, niin varmaan hän sitten on valmis hakemaan hoitoa siihen kuten minä. Mutta ei ole sanonut, että olisi jotain masennusta hänellä. Ap
Miehellä on omat syynsä toimintaansa kuitenkin. Yritä ymmärtää, tukea ja antaa tilaa.
Minä annan hänelle koko ajan tilaa enkä ärsyynny häneen. Hän sen sijaan ei anna minulle tilaa vaan vain valittaa siitä että en jaksa ja ärsyyntyy siitä että olen masentunut. Ap
Minkä ikäinen teidän lapsi on? Sairastuitko heti synnytyksen jälkeen vai vasta myöhemmin?
Millaista työtä miehesi tekee? Voisiko hänellä olla työstressiä ja sen takia poikkeuksellisen lyhyt pinna?
Oletteko naimissa? Jos et koe oloasi hyväksi miehen kanssa, eroa kannattaa ehdottomasti harkita, mutta ei kannata siihen lähteä kovin kevein perustein kuitenkaan..
Joka tapauksessa, tsemppiä❤️
Öh, meinaat heti ottaa eron kun asiat eivät mene sataprosenttisesti sinun halusi mukaan?
No oma miehen ei ymmärtänyt, mutta hyväksyi toimintakykyni laskun ja otti enemmän asioita hoitaakseen. Jospa saisit neuvolasta jotain kirjallista materiaalia asiaan liittyen? Voisit jättää huomaamattomasti niitä luettavaksi jonnekin. Eroamaan ei kannata ruveta, kyllä mies sitten eron ottaa itse, jos haluaa. Hyvässä lykyssä masennus menee nopeasti ohi, sitten kaikkia kaduttaa hätiköidyt päätökset.
Miehesi ei kyllä mitenkään edesauta toipumistasi, suorastaan päinvastoin. Synnytyksenjälkeinen masennus on oikea tila, eikä siitä tokene noin vain käskyttämällä.
Kärsin itse samasta masennuksesta, mutta minun mies taas oli korvaamaton apu toipumisessani, samoin kuin äitini. He ottivat vetovastuun kaikesta, jotta sain levätä tarpeekseni ja toipuminen oli nopeaa. Kävin myös psykologin ja psykiatrin juttusilla, heidän tukensa ja kannustaminen antoi valtavasti voimaa, kuten myös neuvolan hieno asenne. Tämä tilanne ei toki ole sama kuin sinulla, eikä tarkoitukseni ole masentaa sinua enemmän vaan, että saisit vahvuutta sanoa miehellesi suoraan, että tarvitset nyt kaiken mahdollisen avun. Masennus ei ole sinun valinta, myöskään vauva ei ole sinun yksinyritys.
Uni on paras hoitaja ja siinä miehesi voisi auttaa hyvinkin, ei ole vain äidin tehtävä olla väsynyt.
Rintamaitoa voi lypsää tuttipulloon, tai vaikka siirtyä korvikkeeseen, jotta vauva saa ruokaa ilman sinua. Äidin terveys on ykkössijalla, siitä ei voi, eikä kannata tinkiä.
Ole itsellesi lempeä ja keskity toipumiseen. Mikäli mies ei todellakaan halua tulla mukaasi hoitajan luokse, tai pakoilee vastuutaan muuten, niin ehkä pieni tuumaustauko on paikoillaan. Kodin ahdistava ilmapiiri ei auta sinua arjessa ja toipumisessa.
Toivon sinulle parasta jatkoa!
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei kyllä mitenkään edesauta toipumistasi, suorastaan päinvastoin. Synnytyksenjälkeinen masennus on oikea tila, eikä siitä tokene noin vain käskyttämällä.
Kärsin itse samasta masennuksesta, mutta minun mies taas oli korvaamaton apu toipumisessani, samoin kuin äitini. He ottivat vetovastuun kaikesta, jotta sain levätä tarpeekseni ja toipuminen oli nopeaa. Kävin myös psykologin ja psykiatrin juttusilla, heidän tukensa ja kannustaminen antoi valtavasti voimaa, kuten myös neuvolan hieno asenne. Tämä tilanne ei toki ole sama kuin sinulla, eikä tarkoitukseni ole masentaa sinua enemmän vaan, että saisit vahvuutta sanoa miehellesi suoraan, että tarvitset nyt kaiken mahdollisen avun. Masennus ei ole sinun valinta, myöskään vauva ei ole sinun yksinyritys.
Uni on paras hoitaja ja siinä miehesi voisi auttaa hyvinkin, ei ole vain äidin tehtävä olla väsynyt.
Rintamaitoa voi lypsää tuttipulloon, tai vaikka siirtyä korvikkeeseen, jotta vauva saa ruokaa ilman sinua. Äidin terveys on ykkössijalla, siitä ei voi, eikä kannata tinkiä.
Ole itsellesi lempeä ja keskity toipumiseen. Mikäli mies ei todellakaan halua tulla mukaasi hoitajan luokse, tai pakoilee vastuutaan muuten, niin ehkä pieni tuumaustauko on paikoillaan. Kodin ahdistava ilmapiiri ei auta sinua arjessa ja toipumisessa.
Toivon sinulle parasta jatkoa!
Juuri näin! Hyvä kirjoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläkin taitaa olla synnytyksen jälkeistä masennusta koita ymmärtää ja jaxuhaleja.
Hyvin sanottu. Mitä jos nainen KERRANKIN ymmärtäisi miestään, eikä vain vaatisi mieheltä ymmärrystä ties minkä tunteiden ja hormonien varjolla?
Kun naisten synnytysmasennus on ihan oikea sairaus, toisin kuin miesten synnytyksen jälkeinen lorvikatarri, niin olis KERRANKIN fiksua sinulta edes yrittää ymmärtää naisen näkökulmaa. Oletko koskaan koittanut edes 5 minuutiksi samaistua siihen millaista on yrittää tulla raskaaksi, olla raskaana, synnyttää, ja imettää pientä lasta? Oletko?
Ymmärrätkö sinä sitä, että moni mies haluaa olla varma isyydestään ja teettää testin asiasta?