Missä ikävaiheessa huomasitte että ette pysty enää samaistumaan "nuorten" ihmisten elämään kunnolla?

Nuoruus on hurjan laaja käsite, jota eri ikäiset tulkitsee vähän eri tavalla. Tarkennatko siis hieman tuota tarkoittamaasi ikähaitaria?

Vierailija kirjoitti:

Nuoruus on hurjan laaja käsite, jota eri ikäiset tulkitsee vähän eri tavalla. Tarkennatko siis hieman tuota tarkoittamaasi ikähaitaria?

Tarkoitan nuorilla nyt jotain 20-35 - vuotiaita tässä.

Minä pystyn vieläkin. Mummo 88v.

Eri tasoilla eri vaiheissa. Jo 27-vuotiaana ihmettelin 15-20-vuotiaiden tyttöjen/naisten muodikasta tapaa puhua kuin pikakelauksella. Se oli ehkä jossain määrin muoti-ilmiö taannoin. Nyt kun olen 38 ja oletusarvo on että ihmisen käteen on liimattu puhelin, ero on jo selkeämpi. Oman teini-ikäni ja nuoruuteni aikana mtv ja pikkuhiljaa reality-sarjat alkoivat luoda uudenlaista versiota saduista. Lapsuudessani satukirjat olivat todellisuudesta selkeästi erotettava ilmiö ja ne jäivät lapsuuteen. Romaanit ja leffat ja tv-sarjat taas olivat vastaava ilmiö aikuisuudessa. Nyt roolin esittäjiä tuntuu olevan kaikkialla: somettajia yms.

Minulla on toki lapsia, lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia. Heidän kauttaan monet asiat tulevat lähelle ja tutuiksi. Mummo 88v.

Olen 44 ja minulla on kolme ihanaa teiniä. Ei mitään ongelmia ymmärtää heitä ja heidän kavereitaan.

Joskus 30v huomasin, että töissä parikymppisten kaa ei jutut hirveästi kohdannu. Pystyn kyllä jutteleen niitä näitä nuorempien kanssa, mutta esimerkiksi illanvietoissa en kyllä viihdy. Huomaan niin selkeästi olevani eri sukupolvea ja eläväni eri vaihetta. Niin kuuluukin olla.

20-v :(

Olen aina ollut "vanha nuori". Sen takia minulta onkin jäänyt parisuhde välistä ja perhe perustamatta.

Vierailija kirjoitti:

20-v :(

Olen aina ollut "vanha nuori". Sen takia minulta onkin jäänyt parisuhde välistä ja perhe perustamatta.

Olit jo parikymppisenä henkisesti eläkeläinen?

Silloin kun tuli tämä puhelinsomeaddiktius nuorille. En ymmärrä, enkä halua itse kuluttaa aikaani ruutujen edessä ymmärtämään opettelemassa, koska en käsitä miksi yhtään ketään kiinnostaa mitä joku täysin tuntematon nobody tekee tosielle puolella maailmaa.

Oman lapseni kasvatin vielä kuten itseni kasvatettiin, ulkoilemalla, säännöllisyydellä ja rutiineilla, ei katsottu edes tv:tä turhanpäiten. Nykylapsia ei kukaan pysty kasvattamaan niin paria vuotta pidempään. En ikimaailmassa tekisi tähä maailmaan yhtään lisäkakaraa, ja tappelisi niin täysin turhasta asiasta kuin että illalla pitää ottaa PUHELIN POIS. Eli ilmeisesti olen saavuttanut sen pisteen missä en ymmärrä, enkä edes halua ymmärtää, koska itselläni on mielestäni paljon parempi elämä.

Aina on nuorilla ollut tapoja, joita vanhemmat ikäpolvet eivät ymmärrä tai hyväksy. Kun itse olin nuori, naiset eivät käyttänet pitkiä housuja, ne oli vain miehille. Housuja paheksuttiin, koska takamuksen muoto näkyi selvästi. Myöhemmin hyväksyttiin hiihtohousut, mutta vetoketju piti olla sivussa säädyllisyyden vuoksi. Kuinka nykyään tultaisiin toimeen ilman pitkiä housuja?

Minun oma mummoni oli avarakatseinen jo tuolloin 1930-luvulla. Hän oli syntynyt 1870 ja nähnyt kaikenlaista. Sekin on eräs luonteenpiirre, että ei jäykisty tiettyyn mielipiteeseen vanhanakaan. Mummo 88v

Mummo 88 v, ihanaa kun palstalla on joku vanhempikin ihminen! Sinulla on varmasti paljon annettavaa. Älä loukkaannu, vaikka palstalla on kaikenlaisia ivailijoita ja ilkeilijöitä joukossa.

Murrosiässä. Muita alkoi kiinnostaa seksi ja parisuhteet - itseäni ei ole koskaan kiinnostanut.

Minä olen 40v ja kotona kaksi teiniä. Kovin ovat erilaisia kuin itse olin teininä. Välillä on vaikeaa ymmärtää, mutta yritän tukea ja kannustaa.

Joskus murrosiässä, aina vähän ollut outolintu

Vierailija kirjoitti:

Mummo 88 v, ihanaa kun palstalla on joku vanhempikin ihminen! Sinulla on varmasti paljon annettavaa. Älä loukkaannu, vaikka palstalla on kaikenlaisia ivailijoita ja ilkeilijöitä joukossa.

Kiitos sinulle! Voi en minä loukkaannu, ilkeilijöille ja ivailijoille ei ole riittänyt tarpeeksi rakkautta elämän alussa, tai jokin on heidät myöhemmin rikkonut. Eivät he syyttä ole sellaisia. Antakaa armoa muutkin heille.

48 vee ja nyt on alkanut tulla näitä mummo mielipiteitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20-v :(

Olen aina ollut "vanha nuori". Sen takia minulta onkin jäänyt parisuhde välistä ja perhe perustamatta.

Olit jo parikymppisenä henkisesti eläkeläinen?

No olin henkisesti jo oikeasti aikuinen. Valmis ihan aikuisen ihmisen elämään.

Ei ongelmia — nuorekkuus nuorentaa hopeaketun mielen.

23v, parisuhteessa, talolaina, työt ja muutenkin vakaa elämä ja välillä samanikäisten jutut saa kyllä silmät muljahtamaan päässä. En ikinä jaksaisi samanlaista elämää, jota usea ikäiseni elää.